TUKIVERKKO

Ap vastaa. En sano minäkään että meidän lasten isovanhemmille ei olisi lapset rakkaita. Tottakai on. Kyse on siitä että tiedän monia jotka käyttävät hyväkseen vanhempiaan näissä asioissa. ja nimenomaan tarkoitin että jos ovat omista töistään väsyneitä tai sairaita. Ja sit että voihan lasten kanssa yhdessä kyläillä mummolassa jättämättä lapsia sinne hoitoon??

ja osaavat itse sanoa rajansa?

Kyllä osaavat, mutta uskaltavatko. Täälläkin usein melkein miniät on panemassa välejä poikki appivanhempiin, kun ei oteta lapsenlapsia hoitoon silloin, kun vanhemmat haluaa. Useimmat isovanhemmat eivät kehtaa kieltäytyä, kun ajattelevat sitten olevansa huonoja isovanhempia.

Ennen vanhaan tyttöjä opetettiin kilteiksi ja ei ei saanut sanoa. Tiedän monta uupunutta isovanhempaa (esim. omani) Siskoni vie joka viikonloppu lapsensa (adhd ja dysfaatikko) heille. Itse en ole kehdannut pyytää heiltä apua tämän takia edes hädässä.

joskus ees isovanhemmat hoitaski... hauska vitsi!!! hyvä että meijän lapset tietää ketä ne on... Ja siitä verkostosta... joillain ei ees sitä oo... jotkut vanhemmat on ollu kahestaan jossin viimeks 4 vuotta sitte... Ja joskus vähän väsyttäski...mutta turha valittaa. Äitiäni lainaten:" itehän oon lapseni tehnyt."

Mutta kyllä kuulostaa myös siltä, että huonostipa on sitten omatkin lapset kasvatettu, jos tuollaista tekevät.

Ja se ei tarkoita isovanhempia, omat vanhempani on kuollut ja appivanhemilla on vakavaa sairautta, Eipä tulisi edes mieleen kysyä heiltä.



Toisaalta se ei myöskään tarkoita, että aina kysytään samoilta ihmisiltä tai että laitettaisiin kaikki muksut samaanpaikkaan. Onhan esim meitin muksuilla kaikilla omat kummit jotka ovat ottaneet mielelläänkin kummilapsia kylään ja jopa ihan pyytäneet. Toisaalta meillä on myös diilejä omien ystävien kanssa, eli tyyliin kun me tahdomme mennä kasin jonekkin opttaa se ja se meitin muksut ja kun he taas tahtovat niin me otetaan heidän muksut, ja juuh osalla meidän tutista on 2 lasta osalla jopa 8, Ja se on minust aistä tukiverkkoa, että on itsekkin valmis auttamaan hoidossa eikä vain itse oikeutetusti oleta, että muut hoitaa minun lapsiani.



Vähän kuin joku lastenhoitorinki. Näin kaikki perheet saa omaa-aikaa.



-6xäippä

on tärkeää saada meinaan sitä kahdenkeskistäkin aikaa.

ja hän haluaa aina lapsiani kylään. Ovat hänen ainoat lapsenlapsensa ja äitini on leski ja aika käy pitkäksi.



Minun lapseni ovat terveitä ja aika reippaita lapsia ja tyytyvät varsin vähään siinä kyläillessä. Leipovat tai värittävät vesiväreillä.



Jos lapset menevät sinne, käyn yleensä mennessä ja tullessa äitini asioilla ja kuskaamme hänelle kaikki painavat ostokset ja muutenkin vähän samalla katsomme perään.



Varsinainen lapsiparkki hän ei ole, vaan lapset menevät silloin kun hän haluaa heidät kyläilemään.

hoitoon ja käyttämään eri paikoissa. Koskaan ei ole tarvinut pakottaa tai käskeä, pikemminkin isovanhemmat kyselevät koska vois ottaa hoitoon (tapailevat useita kertoja viikossa). Nyt oltiin kesällä yli kuukausi matkoilla ja kyllä isovanhemmilla oli tajuton ikävä meidän muksuja ja muksuilla mummia ja vaaria, voi sitä riemua kun pääsivät halailemaan ja pusimaan :)



Meidän molempien suvussa lapsia saadaan kyllä ´muillekin kuin itselle´. Molempien suvuissa kaikki ovat kiinnostuneita toisten lapsista ja niitä mielellään otetaan hoitoon. Molempien suvuissa hyvin lapsirakkaita ihmisiä ja jotka ajattelevat myös muita, eivätkä vain omaa napaansa.



Meistä on mukavaa, kun lapsilla on muitakin hyvin läheisiä aikuisia elämässä kuin omat vanhemmat. Jos me miehen kanssa kuoltais esim auto-onnettomuudessa ja lapset jäisi orvoiksi, niin tiedämme taatusti, että lapsilla on hyvä olla, kun on läheiset ja lämpimät välit isovanhemppiin, sukulaisiin, kummeihin yms.

Isä pitää lapsia jokatoinen viikonloppu. Isovanhemmat eivät oikeastaan ollenkaan. Oma äitini asuu 200 kilsan päässä ja toiset 100 kilsan päässä. Joten aika kallista tuo vapaa viikonloppu jos sellaista haluaa pitää. Iltasin on aikaa itselle kun lapset nukkuvat ja eiväthän ne ikuisesti ole pieniä, sitten on aikaa itselle. Omakin äitini on sanonut, että on omat lapsensa jo hoitanut. Hyvä jos näkee kerran vuodessa lapsenlapsiaan. Isäni ehkä kerran kahdessa vuodessa. Hiukan kateellinen olen tutuille, joiden vanhemmat auttavat paljon, mutta itse olen osani valinnut, eikä siitä kannata valittaa. Täytyy nauttia pienistä hetkistä itsekseen. Ystävät kunniaan! Ne ovat paras tukiverkosto maailmassa!

Minäkin ymmärrän tuon toiveen ihan hyvin. Onhan se vähän niin, että niin kauan kun vanhemmat on paikalla, niin lapsi on enemmän " isin ja äitin kulta" , mutta kun vanhemmat on poissa, niin lapseen saa perheen ulkopuolinen toisenlaisen yhteyden. Näin mummikin saa olla hetken aikaa se lapsen " ykköshenkilö" .



Joten meillä asia on niin päin, että lastamme hoidettaisiin useammin kuin olisi tarvettakaan. Joskus ollaan käväisty kaupassa ja sen jälkeen istustkeltu kahvilassa ja mietitty miten saisi vielä tunnin kulumaan, ettei taas tarvi mummon päivitellä että " mitä te NYT JO tulitte" ;)