Kohta 4v lapseni muistaa satuja sanatarkasti ulkoa! Siis " lukee" kirjaa aivan oikein!

törmännyt.



Meillä yksi lapsista on kohta 6 v, ja hänellä on tuo lukemaan oppiminen siinä hilkulla. Jotkut sanat pystyy jo hahmottamaan, mutta vähänkin pidempi tai oudompi menee selvästi arvailuksi. Nuorempi 4 v on osaamisessa melkein samoissa, pystyy myös hahmottamaan tiettyjä tuttuja sanoja ja osaa kirjoittaa oman nimen lisäksi perheenjäsenten nimet sekä sanoja tyyliin " äiti" ," isä" , " mummu" jne.



Meillä on liimailtu nimikortteja tavaroihin ja eri paikkoihin eli esim takan kyljessä on lappu " TAKKA" . Niitä ei sen kummemmin kommentoida tai lueskella, ne vaan ovat siinä. Ajatuksena on, että ne huomaamattaan auttavat lasta sanojen hahmottamisessa. Mitään kokemusta minulla ei tästä ole, kunhan vaan ajattelin, että se saattaisi auttaa.



Täytyypä katsoa, josko löydän tuon mainitsemasi henkilön kirjoja jostain, kiitos siis vinkistä.

Se, että oppii aikaisin lukemaan? Tai osaa ulkoa monesti luettuja satukirjoja? No höpö höpö. Ehkä tietyssä määrin tyypillistä as-lapsille mutta on kyllä yhtä tyypillistä ihan tavallisille lapsillekin, kertoo heillä ehkä siitä, että on vaan luettu paljon kirjoja ja lapsi tykkää lukemisesta.



As-lapselle voi olla tyypillistä, että osaa ulkoa pitkiä pätkiä kirjoista mutta yleensä teksti voi olla sitten tyylin teksti autonkorjausoppaasta vaihe 1 irrota mutteri, vaihe 2 käännä siipipyörää, vaihe 3 jne. Tai joku tieteellinen teksti, jossa luetellaan esim. planeettojen halkaisijoita tai etäisyyksiä auringosta tms. Eli jotain hyvin mekaanista.



Satujen lukeminen, tarinaan eläytyminen, ihmis- ja eläinhahmot taas ei niinkään kiinnosta autistikirjon lapsia, mekaaniset faktat on helpompi hallita.

meillä on videollakin kun hän " lukee" Pikkuputte mustikkametsässä -kirjan sanasta sanaan....

nyt hän on jo koululainen, mutta eipä muista koulukirjoja sanasta sanaan ..;-)

Ainakaan meidän 2-vuotias ei pystynyt perinteisellä menetelmällä (siis kirjain - äänne - tavu - sana) oppimaan lukemaan. Sen sijaan yksi 4-vuotiaamme oppi, samoin 5-vuotias jo tosi nopeasti. 3-vuotiasta en tosiaankaan edes opettanut, vaan hän oppi ihan itse muistin ja kuuntelemisen avulla. Hänellä on muuten tosi paljon Aspergerin piirteitä, ja nyt vasta, kun hän on jo 18-vuotias, tutkitaan, onko hänellä todellakin Aspergerin syndrooma.

varhain lukemaan oppimista ja Aspergeria; varhain lukemaan oppineista vain hyvin pienellä prosentilla/promillella on AS tai mitään muutakaan neurologista häiriötä! Etenkään tämä " tavoitteellinen" varhainen lukemaan opettelu tai lukemisen mahdollistaminen ei todellakaan edellytä Aspergeria tai mitään muutakaan häiriötilaa. Kuten aiemminkin jo mainittiin, varhainen lukemaan oppiminen voi olla yksi piirre joillakin AS:aa sairastavilla mutta lukemisen ja kiinnostuksen kohteet sekä muut käyttäytymismallit kyllä eroavat ns. normaaleista varhaisista lukijoista.

kolmevuotias höpöttää itsekseen pitkiä pätkiä muumivideoista,

viisivuotias " lukee" pikkusiskolleen kirjaston kirjaa , jonka olen lukenut heille kerran. Muisti melko tarkkaan vuoropuhelut ja oudoimmatkin sanat

Ei tietenkään mitän romaaneja, mutta pienten lasten kirjoja osaa ulkoa.

Hyvästä muistista on apua koulunkäntiä ajatellen eipä paljon tarvii lueskella läksyjä kun tunnilla kuuntelee tarkkaan.

mutta kyllä se muistamansa pitää myös tajuta...



Ja mikä ikävintä, hyvä koulumenestyskään ei takaa menestystä elämässä, ainakaan tytöillä.



6 (vai muistankos nyt väärin?)

Vierailija:

Hyvästä muistista on apua koulunkäntiä ajatellen eipä paljon tarvii lueskella läksyjä kun tunnilla kuuntelee tarkkaan.

Meillä sekä minä että siskoni olemme muistaneet satuja tollai, koulumenestys oli niin ja näin. Meidän esikoinen ja siskon esikoinen muistaa myös satuja ulkoa ja paljon. Mielenkiinnolla odotankin nyt kuopuksen toimia, sillä hän ei ole kiinnostunut saduista lainkaan (nyt tasan 1v).

Ja ihan oikeasti, kuvittelin että olisi ihan yleistä ja normaalia, että lapsi muistaa ulkoa satuja. No kertokaahan muutkin mielipiteenne.

t. 5

Kun muistin kirjat sanatarkasti, opin yhdistämään puhutun sanan kirjoitettuun sanaan ja nelivuotiaana osasinkin lukea.

Kirja jota tähän oppimiseen käytin, oli kuvakirja, jossa oli pari lausetta sivulla ja kirjaisin koko taisi olla aika iso, joten sanojen erottaminen kirjasta oli helppoa.

Et silleen... Lapset on yksilöitä.

Itse asiassa pienten lasten oppimispotentiaali on kaikkein suurin. Itse asiassa n. kuusivuotiaana aivot ovat käytännössä kehittyneet niin pitkälle kuin voivat, sen jälkeen oppiminen on siihen saakka tapahtuneen kehityksen varassa. Eli periaatteessa hermoyhteyksiä vielä toki muodostuu mutta aivojen muokkautumiskyky on vain murto-osia siitä, mitä se on pienellä lapsella.



Onkin sääli, että usein lapsia " varjellaan" oppimiselta ja säälitellään, jos joku osaa lukea tai laskea varhain, " voi kun tuokin saisi olla vielä lapsi" ... Itse asiassa kaikki, mitä lapsi tekee on oppimista; liikkuminen, leikkiminen, kuuleminen, näkeminen, puhuminen...kaikessa hankitaan tietoa ympäröivästä maailmasta ja periaatteessa pienen lapsen aivojen kehittymiskapasiteetissa ei ole mitään rajaa; aivot imevät kaiken, kunhan lapsi saa tehdä asiat omaan tahtiinsa, vapaaehtoisesti, leikkimällä. Näiden säälittelyjen takana onkin monesti se vanha käsitys oppimisesta, eli oppiminen on työtä, pänttäämistä ja pakkoa. Niinhän se alkaa monille ollakin, kun tiettyjen taitojen oppiminen aloitetaan liian myöhään. Onkin sääli, jos esim. lukemista aletaan " opiskella" vasta ekaluokalla, jolloin se monille vaatii paljon enemmän työtä kuin esim. 2-4-v. aloitettuna. Itse asiassa, mitä nuorempana aloitetaan, sen helpompaa taidon oppiminen on: lukemisopettelunkin voi aloittaa jo pikkuvauvan kanssa. Lukeminenhan ei ole sen kummempi asia kuin se, että sanoja opitaan näkemään ja ymmärtämään, sama asiahan on sanojen kuulemisen kanssa. Valmius on olemassa heti vauvalla, sitä vain kehitetään lapsen ikävaiheen mukaisesti. Tai sanotaan, että lapsi itse sitä kehittää, kun siihen annetaan mahdollisuus.



Itse kiinnostuin lapsen varhaisesta oppimisesta ja hankin amerikkalaisen Glenn Domanin kirjallisuutta aiheesta, lukukorttimateriaaleja juuri valmistelen ja kohta aloitellaan leikkimielinen lukutreenauskokeilu 2-v. kanssa... Poika kyllä jo itsekin tajuaa mitä kirjaimet ja teksti ovat, esim. kyselee itsekin " mitä lukee" kun esim. huomasi, että jarrusukan pohjassa ei ollutkaan vain jarrunappuloita vaan myös teksti Finnwear...

Meillä oppi lukeman neiti 4 vuotiaana, anna virikkeitä ton ikäiselle, mitä keksit, englanninkielikin voi olla mielenkiintoista, meidän nyt 5 vuotias katsoo dvd ilman tekstitystä, tai englanninkielisin tekstein, ja sanavarasto karttuu hurjalla vauhdilla. Lukekaa mielenkiintoisia tietokirjoja, historiasta, avaruudesta etc.

Hänelle piti lukea jopa ruotsinkelisiä kirjoja, jotka hän muisti ulkoa 2,5-vuotiaana. 3-vuotiaana hän oppi lukemaan, siis oikeasti oppi lukemaan eikä vain muistamaan. Hänelle on hyvästä muistista ollut apua myös koulussa. Ala-asteen päästötodistuksessa keskiarvo oli 10, yläasteella 9,8. Toiset lapsemme eivät ole yhtä hyvämuistisia, vaikka satuja pieninä ulkoa muistivatkin, mutta pieninä hekin oppivat lukemaan (4 - 6-vuotiaina) ja koulu on sujunut kaikilla hyvin. Kyllä minustakin tosi hyvä muisti on erityislahjakkuus.

Minä muuten aloitin kuopuksen kanssa lukutreenit 2-vuotiaana, kun hän innostui kirjaimista. Silloin hän ne oppikin ja oppi yhdistämään kaksi äännettä tavuksi, mutta siihen se tyssäsi. Ei häntä huvittanutkaan enempää niin annoin asian olla. Nyt 4-vuotiaana intoa tuntuu taas olevan ja lapsi on halukas oppimaan lukemaan. - 18

Jo ennen tätä tunnisti merkit ja osasi luetella niitä, mutta reilu 3v. iässä huomasi että niistähän tulee sanoja ja lauseitakin.

Tähän lasta ei ole mitenkään voinut pakottaa, kuvakorttien avulla ollaan opetettu, lapsi pitää korttien katselusta edelleen.



Tämä ei tietenkään ole mitenkään harvinaista Aasiassa, siellä lasten osattava lukea ja kirjoittaa ennen kouluun menoa (6v. alkaa koulu).

tulkitsee muinaisen egyptin kirjoitusta ja inkojen nuolenpääkirjoituksia



Ja lehmät lentää

jossa kerrottiin miehestä, joka muisti ihan kaiken? Hänelle tuosta erityislahjakkuudesta ollut mitääm hyötyä. Vaikka hän muisti ihan kaiken, esim. joka sanan minkä oli vaikkapa lehdestä lukenut (tai vin nähnyt) ja pystyi toistamaan vuosia sitten näkemänsä tekstit ym. hän ei osannut mitään normaalielämässä tarvittavia taitoja, esim. pukeutua tai syödä. Hän oli autisti. Elävänä tietosanakirjana olo ei ole varmaan hauskaa.

ns. Domanin menetelmän mukaan (tämä vain siis yksi esimerkki, muitakin systeemeitä on) ei lapselle todellakaan opeteta mitään aakkosia ennen lukemista. Eihän lapselle niillä abstrakteilla yksittäisillä kirjaimilla ole mitään merkitystä! Eihän lapselle kuultuja sanojakaan eritellä ensin äänteinä ja sitten vasta sanoina.



Tässä kertomassani menetelmässä käytetään nimenomaan sanakortteja, joita katsotaan muutaman kerran päivässä, n. sekunti per kortti ja samalla sanotaan sana ääneen. Kortteja aluksi viisi, joista tietyn aikataulun mukaisesti korvataan yksi sana kerrallaan uudella sanalla ja myöhemmin lisätään sanaryhmiä. Aloitetaan aivan lähipiirin sanoista isä, äiti, auto, lamppu, pallo jne. Tekstit kirjoitetaan tekstaamalla (siis tällaista kirjoitettua tekstiä, ei tikkukirjaimia eikä toisaalta kaunoa, tätähän kaikki teksti kirjoissa ym. on). Tekstin värinä punainen (lapsi havaitsee sen parhaiten), vaihdetaan myöhemmin mustaan.



Sanoja ei siis todellakaan päntätä tai tavata tai osoitella mitenkään, lapsi siis oppii katsomalla ja kuulemalla miltä sanat näyttävät, kirjoittamaan hän oppii sitten, kun kynäkin alkaa pysyä hallussa. Sanoja katsotaan vain lyhyen aikaa, n. sekunti, koska lapsi kyllä näkee ja kuulee sanan näin nopeasti (vertaa, jos pieni lapsi saa selattavakseen kuvakirjan: hän selaa sen läpi todella nopeasti ja imee kaikki kuvat vauhdilla ja sitten seuraavaan). Pienelle lapselle ei ole ominaista " keskittyä" tutkimaan ja selvittämään, pikemminkin tällainen " jumittuminen" haittaa oppimista, koska lapsi kyllästyy hyvin äkkiä. Vanhempien harhakäsitys onkin, että lapsi ei oikeasti opi, koska ei keskity ja pänttää (kuten vanhan tyylisessä kouluoppimisessa) mutta pienen lapsen ei tarvitsekaan! Mitään pakottamista tai pänttäämistä tähän menetelmään ei liity, kaikki perustuu lapsen omaan mielenkiintoon ja oppimishaluun. Sanoja opetellaan vain, kun lapsi ja vanhemmat hyvällä päällä ja touhu myös lopetetaan kun on vielä hauskaa. Yleisin ongelma on, että lapsi kyllästyy aikuisen hitauteen...



En väitä todellakaan, että olisin tämän menetelmän asiantuntija, tosin aivojen kehitysestä tiedän aika paljon koulutukseni takia (lääkäri). En myöskään väitä, että tämä olisi ainoa tapa oppia lukemaan nuorena; monet lapset oppivat taidon ihan opettamattakin, niinkuin minäkin 4-v. Ja tämän metodin lisäksi on kymmeniä tai satoja erilaisia menetelmiä.



Tätä menetelmää on käytetty mm. vaikeasti aivovammaisilla lapsilla ja jos he oppivat lukemaan parin kolmen vuoden ikäisenä, mihin terve lapsi sitten kykeneekään?! Onkin todennäköistä, että lasten valtava oppimiskapasiteetti menee valtaosin täysin hukkaan ja sitten koulun alkaessa (Suomessa myöhään) onkin paras aika jo ohi. Perehtykää aiheeseen, jos kiinnostaa; kirjoja voi tilata mm. Bookplussan kautta.