Voivatko rikas ja köyhä olla todella ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

No minä olen köyhä ja mieheni rikas. Kymmenen vuotta on kimpassa oltu ongelmitta.

Olen itse maalaistyttö todella isosta perheestä, eli perintöjä ei ole, vaikka vanhemmat ovat jo kuolleet. Teen matalapalkkatyötä.

Mies on varakkaasta perheestä, isä kuollut ja äitikin todella huonossa kunnossa. Mies on ainoa lapsi ja peri myös varakkaan, perheettömän setänsä. Perhe asui vaatimattomasti, joten minulle ei juolahtanut suhteen alussa mieleenkään, että kyseessä on hyvin varakas perhe. Mies ajoi keskihintaisella autolla ja asui kerrostalossa. En tullut kysyneeksi, onko vuokralla vai oma.

Mies on yrittäjä, enkä ymmärtänyt toimitusjohtajista ja hallituksen puheenjohtajista mitään siihen aikaan, kun ei ollut ollut tarvetta. Kerroin miehelle heti kättelyssä tiukasta rahatilanteestani.

Mies oli jo kosinut ja olimme menossa naimisiin, kun huvikseni kysyin, pitäisikö tehdä avioehto, jos hänellä on jotain omaisuutta enemmän kuin minulla. silloin mies kertoi, että itse asiassa hänellä on melko suuri perintö sedältään ja lopulta myös vanhemmiltaan. Lisäksi kiinteistöjä toisella paikkakunnalla. Ja yritys on todella vakavarainen.

Tuli vähän petetty olo, mutta enpähän ollut itse kysynyt.

Mies ei halunnut avioehtoa, mutta minä vaadin sen. En ikimaailmassa kehtaisi ottaa miehen vanhempien ja sukulaisten sekä miehen itsensä kovalla työllä hankkimaa omaisuutta vastaan, jos mies kuolee ennen minua.

Ja hienosti tulemme toimeen keskenämme, vaikka omaisuusero onkin valtava. Se ei koskaan käy mielessänikään, mutta vastasin nyt kun kysyit.

Siis mitä? Miten niin ett muka kehtaa? Mainitsit että miehellä lapsi, kyllä hänkin osansa saa. Mutta sinäkö ett saisi saada? Kehtaisitko ottaa vastaan öerinnön jos kyseessä oisi vaikka vanhempasi? Sisaruksesi? Joku kaukaisempi sukulainen?

Olet matalapalkka työssä siis ja koska suomessa tilastojen mukaan miehet kuolevat naisia nuorempina saatat olla eläkeiässä leski jolla pieni eläke.

Jos miehesi rakastaa sinua, hän varmaan toivoo ettet vaan saa senttiäkään hänen lapseltaan (vaikka saisitte yhteisiä myöhemmin..) vaan kituutat pienellä eläkkeellä???

Sekö sinusta on rakkautta?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsuudenystävät voivat pysyä ystävinä tässä asetelmassa, mutta vaikea kuvitella että aikuisina toisiinsa tutustuisivat ja ystävystyisivät rikas ja köyhä, oikeasti rikas ja oikeasti köyhä. Sama kuin oikein älykäs ja oikein yksinkertainen. Ja luultavasti oikein kaunis ja oikein rumakaan.

Entäpä ne parit joissa toinen on aina hiukkasen paremman näköinen kuin toinen. Silloin kaunis ja rumuus kohtaavat..😂🤣😅👍

Olen ollut sekä köyhä että rikas.

Mielestäni en olisi kovin kummoinen ystävä rikkauksieni kanssa jos en mielelläni auttaisi köyhää ystävääni. Voihan olla että köyhä ystäväni ei ylpeyttään hyväksyisi taloudellista apua, mutta rikkauteni ansiosta voin tasoittaa hänelle tietä taloudelliseen menestykseen muilla tavoin.

Minulla on laajempi ja vaikutusvaltaisempi kontaktiverkosto kuin hänellä. Lisäksi sanomisillani ja suosituksillani on painoarvoa rikkauteni vuoksi.

Jos ystäväni on aidosti tyytyväinen köyhään elämäänsä (eikä kyse ole yllä mainitusta ylpeydestä: "minähän en apua tarvi" tms. huuhaasta) niin tilannehan on silloin erilainen ja toisen tahtoa pysyä köyhänä on paikallaan kunnioittaa.

Meillä näin on. Kaveri on se taloudellisesti heikossa asemassa oleva

Jos olisin rikas ja minulla olisi köyhä ystävä, niin hän saisi nauttia kaikesta mistä minäkin. Sitähän ystävyys on. Jos haluaisin hänen kanssaan lähtee johonkin ja se olis rahasta kiinni, niin minä maksaisin. Ei se sen kummalisempaa ole. Toisilla on enemmän onnea elämässä kuin toisilla. Siis rahassa. Eihän se mikään onnellisuuden mittari ole.

Eivät voi. Jos se rikkaampi jotain joskus tarjoaakin, muistuttelee siitä kyllä koko elämänsä ajan ja vaatii vastapalveluksia niitä vastaan. Kokemusta on. En ole kerjännyt almujaan, mutta "auttaa"tyyliin väkisin ja sit tuo syyllistys ja kiristys päälle. Ei kiitos. Ja raha on todellakin onnellisuuden just se paras mittari, ilman sitä ei ole tässä maailmassa mitään ja noin puhuvat vain he joilla sitä on riittävästi, että sillä ei muka ole merkitystä jne.shaibaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lapsuudenystävät voivat pysyä ystävinä tässä asetelmassa, mutta vaikea kuvitella että aikuisina toisiinsa tutustuisivat ja ystävystyisivät rikas ja köyhä, oikeasti rikas ja oikeasti köyhä. Sama kuin oikein älykäs ja oikein yksinkertainen. Ja luultavasti oikein kaunis ja oikein rumakaan.

Miksi ruma ja kaunis ei voisi olla ystäviä? Parisuhteeseen harvemmin kaunis valitsee ruman koska siihen vaaditaan yleensä fyysistä vetovoimaa, mutta miten ulkonäkö ystävyyteen vaikuttaa?

Vois mutta rikas on henkisesti niin köyhä.Ettei sitä kestä.Niin täynnä itseään.Mieluummin on itsekseen muutenkin kuin ihmisten kanssa joiden Kaa menee hermo.Typerii alkaa olla liikaa.Ja toisekseen sekin maksaa aina vietävä,tuotava ties mitä..kun kylää menis.Rikashan ei tuo mitään.Eikä anna viimesestäänkään .Niin nähty.Ihmiset on pinnallisuus,syvältä.Elä sääkin elämää äläkä haavemaailmaa.

Se on hankala juttu. Varsinkin jos elämä on heittänyt vanhat kaverit ihan eri tilanteisiin. Minulla on usein sellainen olo kun tapaan huonommin pärjänneitä kavereita, että joku katkeruus välillä nostaa päätään. Kun ennen oltiin ihan samassa jamassa ja nyt ero on suuren suuri. Kyllä se vaikuttaa vaikka ei haluaisi.

Ja itse täytyy sanoa että en kestä joidenkin suhteettoman hyvää menestystä, varsinkin jos on yhtään leveilevä tyyppi. En halua nähdä heitä.

Toiset taas on niin maanläheisiä että ei mitään väliä. Luulen että on ihan kiinni persoonasta.

Kyllä. Ystäväni on rikastunut perustamalla yrityksen ja sitten myöhemmin myymällä sen, eikä nyt puhuta vain muutamasta miljoonasta. Meidän ystävyys ei ole kärsinyt tästä. Hän tietää etten koskaan odota yhtään mitään häneltä rahallisesti. Samalla tavalla tarjotaan toisillemme bisset tai lounaat kuin ennenkin. Jos hän haluaa minut mukaansa tekemään jotain sellaista johon tietää etteivät rahani riitä, niin sitten hän sanoo suoraan että hän maksaa. Hän tietää hyvin mihin minulla on varaa ja mihin ei, sillä suunnilleen samanlainen elintaso meillä oli ennen hänen rikastumistaan. 

Minulla on yksi rikas ystävä. Ei haittaa yhtään. Käydään sellaisissa paikoissa, jossa kumpikin voi maksaa omat kulunsa. Olen jopa joskus tarjonnut hänelle kaupungilla kahvit. Ei puhuta rahasta. Ystäväni on miljonääri ja minullakin on hyvä rahatilanne. Pohditaan maailman menoa ja mietitään ihmisenä olemisen tarkoitusta. Olemme molemmat kovia lukemaan. Aika kuluu. En huolisi häneltä rahaa enkä muutakaan taloudellista etua.