Ahdistaa deittailu kun en tunne kiinnostusta ketään kohtaan.

Mäkin yritin deittailla, mutta en tykännyt kenestäkään. Mun on nähtävä ihmisen koko olemus ja sen perusteella tehtävä arvio siitä, että olenko kiinnostunut vai en. Joku tyyppi saattaa olla paperilla oikein hyvä, mutta olemuksessa joku mättää niin pahasti, ettei onnistu.

On se rankkaa.

Itse olen vuosia ollut sinkku(mies) . - Olen kyllä haaveillut ja unelmoinut mahd. kumppanin löytämisestä. Mutta enemmän kuin kumppanin metsästämiseen olen yrittänyt luoda kaveruus ja ystävyys -suhteita. (En toki niitä ole hakenut deittipalvelimien tai tinderin kautta). Ilman -koputtaa puuta- lääkitystä olen toisaiseksi selvinnyt.

Toki se on toisinaan turhauttanut kun olen itse ennättänyt ihastua (ellen pahimmassa tapauksessa jo miltei rakastunut) ,niin ihatsukseni kohde onkin halunnut olla vain kaveria tai ystävää ja kolmannet vain esittää  että jatkaisimme kavereina tai mahd. ystävinä tarkoittamatta tällä yhtään mitään; tai no kaunis elehän tuo on. Ja paljon parempi kuin vaikka ghostata. 

Niinpä sitä taas löytää itsensä peilin edestä kysymästä, että miksi aina joudun tai päädyin parhaimmassakin tapauksessa "vain" ystäväksi. 

Toki ystävyydet ja kaveruudet naisten (ja miesten) kanssa on suuremmoinen asia. Mutta on hetkiä jolloin toivoisin jotain eritavoin enemmän. - Koska en esimerkiksi ole, enkä ole ollut valmis mihinkään säätöihin. Eikä minulla ole halua muodostaa vain ja ainoastaan seksisuhdetta tai seksisuhteita kenenkään kanssa.

- En tuomitse tai halveksi heitä jotka haluava mahd. ainoastaan seksisuhteen. - Itse haluan vain jotain paljon enemmän, enkä mitään. Tarkoitan, että totta kai minullakin on odotuksia ja vaatimuksia kumppania kohtaan. Mutta yritän olla avoin.

Ja sitä paitsi on jotenkin tylsää pyöritellä mielessään luultavasti vain niitä tavanomaisimpia odotuskia kumppania kohttaan kun luultavasti sen sitten ehkä vielä joskus vain tuntee ja tietää, että kumppanini on nyt tässä.-  En koe eläväni iian paljoa omissa harhoissani tai nyt tarkoita, etä pitäsin jotain itsesään selvyytenä ja  vataavasti haaveksisin vain "liian tasokkaasta" 

Olen kuitenkin oppinut myös nauttimaan sinkkuudestani. - On siis ilm. vaara tai mahdollisuus että elän loppuikänikin sinkkuna

Up

Minulla hiukan sama tilanne. Olen todennut, että keskityn työhön, lapsiini ja harrastuksiini. Seuran treenit täyttävät iltoja tehokkaasti, joten ei minulla olisi hirveästi aikaa suhteelle. Seksiä ei tee mieli, joten mikäs tässä on ollessa. 

Välillä olen tehdyt profiilin johonkin palveluun ja hetken katseltuani haulla muita profiileja olen todennut, ettei minun kiinnosta lähestyä juuri ketään.  

Sanopa muuta! Täällä samankaltaista ongelmaa. Juuri nyt elämässäni erittäin mukava mies joka osoittaa selvästi kiinnostusta minuun ja mä en vaan innostu. Mietin just eilen että mistä kiikastaa??? Vika on minussa ei miehessä. Jotenkin vaan koen sen kiinnostuksen vaatimukseksi. Ärsyttää kun mies laittaa koko ajan viestiä. Ja jos ei laittaisi, niin juttu kuivuisi, tiedän senkin. Mikään ei oo hyvä.

Voisitte naiset jo lopettaa tämän ahdistumiskitinän.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin yritin deittailla, mutta en tykännyt kenestäkään. Mun on nähtävä ihmisen koko olemus ja sen perusteella tehtävä arvio siitä, että olenko kiinnostunut vai en. Joku tyyppi saattaa olla paperilla oikein hyvä, mutta olemuksessa joku mättää niin pahasti, ettei onnistu.

Ei pakolla löydä rinalle ketään ihmistä.Elä elämääsi aktiivisena muiden parissa ,äläkä mieti sinkuttasi. Se oma ihastus rakastuminen,kumppani voi tulla eteesi mistä vaan,Itse olen ollut yksin 12v.Eikä elämäni siihen kaatunut tai kuollut. En vertaa itseäni muihin joilla on parisude. Sillä en tyydy toiseksi huonompaan, vain siksi että olen sinkku.

Kaikkia kiinnostaa vain tietynlaiset ja tietynnäköiset. Tuskin kenellekään riittää vain sukupuoli. Kannattaa keskustella asioista enemmän ettei toisellekaan tule torjumiset yllätyksenä. Älä tuhlaa aikaa ihmisiin, jotka eivät sytytä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vuosia ollut sinkku(mies) . - Olen kyllä haaveillut ja unelmoinut mahd. kumppanin löytämisestä. Mutta enemmän kuin kumppanin metsästämiseen olen yrittänyt luoda kaveruus ja ystävyys -suhteita. (En toki niitä ole hakenut deittipalvelimien tai tinderin kautta). Ilman -koputtaa puuta- lääkitystä olen toisaiseksi selvinnyt.

Toki se on toisinaan turhauttanut kun olen itse ennättänyt ihastua (ellen pahimmassa tapauksessa jo miltei rakastunut) ,niin ihatsukseni kohde onkin halunnut olla vain kaveria tai ystävää ja kolmannet vain esittää  että jatkaisimme kavereina tai mahd. ystävinä tarkoittamatta tällä yhtään mitään; tai no kaunis elehän tuo on. Ja paljon parempi kuin vaikka ghostata. 

Niinpä sitä taas löytää itsensä peilin edestä kysymästä, että miksi aina joudun tai päädyin parhaimmassakin tapauksessa "vain" ystäväksi. 

Toki ystävyydet ja kaveruudet naisten (ja miesten) kanssa on suuremmoinen asia. Mutta on hetkiä jolloin toivoisin jotain eritavoin enemmän. - Koska en esimerkiksi ole, enkä ole ollut valmis mihinkään säätöihin. Eikä minulla ole halua muodostaa vain ja ainoastaan seksisuhdetta tai seksisuhteita kenenkään kanssa.

- En tuomitse tai halveksi heitä jotka haluava mahd. ainoastaan seksisuhteen. - Itse haluan vain jotain paljon enemmän, enkä mitään. Tarkoitan, että totta kai minullakin on odotuksia ja vaatimuksia kumppania kohtaan. Mutta yritän olla avoin.

Ja sitä paitsi on jotenkin tylsää pyöritellä mielessään luultavasti vain niitä tavanomaisimpia odotuskia kumppania kohttaan kun luultavasti sen sitten ehkä vielä joskus vain tuntee ja tietää, että kumppanini on nyt tässä.-  En koe eläväni iian paljoa omissa harhoissani tai nyt tarkoita, etä pitäsin jotain itsesään selvyytenä ja  vataavasti haaveksisin vain "liian tasokkaasta" 

Olen kuitenkin oppinut myös nauttimaan sinkkuudestani. - On siis ilm. vaara tai mahdollisuus että elän loppuikänikin sinkkuna

       

Meillä on sama tilanne. Itsekin mies ja treffien jälkeen kelpaisin maksimissaan kaveriksi. Turhauttavaa kyllä kun saa viestejä että "voisit viedä mut toistekin urheilemaan mutta kaverimielessä".

En ole näihin ikinä tarttunut vaan kieltäytynyt kohteliaasti.

Ei kannata tyytyä, se on paras neuvo. Miehenä mun on helppo syttyä seksiin, joten ennen naimisiin menoa tuli harrastettua paljon irtiseksiä. Mutta vasta 10 vuoden etsimisen jälkeen löysin naisen jonka kanssa halusin olla. Jos olisin tyytynyt johonkin niistä aikaisemmista naisista, niin olisin hyvin todennäköisesti ollut hyvin onneton.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia kiinnostaa vain tietynlaiset ja tietynnäköiset. Tuskin kenellekään riittää vain sukupuoli. Kannattaa keskustella asioista enemmän ettei toisellekaan tule torjumiset yllätyksenä. Älä tuhlaa aikaa ihmisiin, jotka eivät sytytä yhtään.

Mutta entä, jos itseä sytyttääkin ei aina mutta tosinaan mutta kohtaa vain heitä, jotka lopulta haluaisivat  olla korkeintaan -niinkuin sanova kauniisti- olla vain ystäviä. tai kavereita 

Jotkut, jopa tarkoittaneetkin tätä, vaikka toki tiedän, että useimmille tuo lausahdus: "Vosimmeko olla vain ystäviä ai ainakin kavreia (tms)" on vain klisee,, jonka rohkeimmat uskaltavat sanoa ääneen tai laittavat tekstarilla, eivätkä ainakaan ghostaa ensimmäisenä vaihtoehtonaan. 

Aiemmin minä (mies) hieman oudoksuin ja jopa halveksin mahd. ghostaajia, vaikka en oma kohtaisesti heihin juuri ole törmäänyt. - Onneksi. - Tulin kerrasta toisiin ajatuksiin kun itse kohtasin naisen, jonka oli äärimmäsien vaikea hyväksyä se, että en ollut kiinnostunut hänen kanssaan muodostamaan parisuhdetta.    

Vierailija kirjoitti:

Voisitte naiset jo lopettaa tämän ahdistumiskitinän.

 

Huokaus. - Kirjoitat kuin ahdistuminen olisi aina kunki meistä oma valinta ja tai päätös....

Tunnen samoin. Mutta onnekseni löysin miehen johon tunnen voimakasta fyysistä vetovoimaa ja harrastammekin säännöllisesti seksiä. Hän ei kuitenkaan ole seurustelukumppaniksi sopiva, ja etsinnät jatkuvat siltä osin.

Minulla halu olla toisen kanssa tulee lopulta enemmän romanttisesta ihastumisesta kuin seksuaalisesta halusta. Harmi sinällään koska seksiä voisin harrastaa paljon useamman kanssa kuin kenestä kiinnostun romanttisesti.

Tee palvelus muille ihmisille, ja tule markkinoille vasta sitten kun olet saanut omat ajatuksesi kunnolla setvittyä. Se, että joku mies tuntuu / ei tunni mielenkiintoiselta mutta ahdistaa, koska hän haluaa / ei halua tarpeeksi / haluaa vääriä asioita sinusta joihin et ole valmis vielä, tietää sydäntä raastavaa epävarmuutta molemmille ja kaikille osapuolille.

Sitten, kun tiedät mitä haluat ja mitä haluat myös kumppaniehdokkaalta (ja mihin vedät rajat) niin deittailu on paljon helpompaa.

Ei muuten, mutta olen tuskastumiseen asti ollut olkapäänä näiden pelimiesten pyörittämille naisille, jotka ovat kadottaneet oman minuutensa ja kas, ikä alkaa sitten kolkuttamaan lapsentekoikää ja sitä statuksenomaista pitkää parisuhdehistoriaa. Soutaa, huopaa. VAlmista ei tule.

Ihanaa että deittailu on täysin vapaaehtoista. Mulla oli tuo sama ongelma ja päätin lopettaa koko homman. Ei ole päivääkään kaduttanut. Jo yhdetkin treffit miehen kanssa, jota kohtaan en koe mitään mielenkiintoa, on liikaa. Tuotahan se pääasiassa oli jos tindermatchin kanssa treffeille päätyi, ensisekunnilla tiesin että ei tule mitään. Mun tyylisiä miehiä on ihan älyttömän vähän.

No meneehän siinä nyt herranjumala aikaa, että seksuaalinen kiinnostus herää! Se ihminen pitää tuntea, pitää olla LUOTTAMUSTA. Vähän kirjoittelet jonkun kanssa, tapaat kerran-pari ja heti pitäisi haluta hypätä sänkyyn? Eijei, ei. Ei ainakaan itsellä käy niin nopeasti todellakaan. Minä etsin sielunkumppania, ja niitä on varmasti useampikin tuolla olemassa mutta tavattoman vaikea löytää. Nuorempana olin pinnallisempi ja tyydyin "paperilla hyvä"- suhteisiin, kun en ollut itsenäistynyt kunnolla enkä osannut olla yksin. Tiedän, tosi väärin sitä toistakin osapuolta kohtaan.

Ota nyt ihan rauhassa, aivan kauheet paineet sulla asiasta selvästi. Kehitä itseäsi ja työstä ahdistustasi, toivottavasti saisit siihen muutakin apua kuin turruttavan mielialalääkkeen.

Vierailija kirjoitti:

No meneehän siinä nyt herranjumala aikaa, että seksuaalinen kiinnostus herää! Se ihminen pitää tuntea, pitää olla LUOTTAMUSTA. Vähän kirjoittelet jonkun kanssa, tapaat kerran-pari ja heti pitäisi haluta hypätä sänkyyn? Eijei, ei. Ei ainakaan itsellä käy niin nopeasti todellakaan. Minä etsin sielunkumppania, ja niitä on varmasti useampikin tuolla olemassa mutta tavattoman vaikea löytää. Nuorempana olin pinnallisempi ja tyydyin "paperilla hyvä"- suhteisiin, kun en ollut itsenäistynyt kunnolla enkä osannut olla yksin. Tiedän, tosi väärin sitä toistakin osapuolta kohtaan.

Ota nyt ihan rauhassa, aivan kauheet paineet sulla asiasta selvästi. Kehitä itseäsi ja työstä ahdistustasi, toivottavasti saisit siihen muutakin apua kuin turruttavan mielialalääkkeen.

Ei todellakaan mene. Jos toista ei pidä viehättävänä heti, ei sitä halua mistään myöhemminkään tule.

Vierailija kirjoitti:

No meneehän siinä nyt herranjumala aikaa, että seksuaalinen kiinnostus herää! Se ihminen pitää tuntea, pitää olla LUOTTAMUSTA. Vähän kirjoittelet jonkun kanssa, tapaat kerran-pari ja heti pitäisi haluta hypätä sänkyyn? Eijei, ei. Ei ainakaan itsellä käy niin nopeasti todellakaan. Minä etsin sielunkumppania, ja niitä on varmasti useampikin tuolla olemassa mutta tavattoman vaikea löytää. Nuorempana olin pinnallisempi ja tyydyin "paperilla hyvä"- suhteisiin, kun en ollut itsenäistynyt kunnolla enkä osannut olla yksin. Tiedän, tosi väärin sitä toistakin osapuolta kohtaan.

Ota nyt ihan rauhassa, aivan kauheet paineet sulla asiasta selvästi. Kehitä itseäsi ja työstä ahdistustasi, toivottavasti saisit siihen muutakin apua kuin turruttavan mielialalääkkeen.

Ainakin minulla seksuaalinen kiinnostus herää heti ensisekunnilla jos on herätäkseen. Seksuaaliseen haluun tarvitaan sitten sitä luottamusta.