Lue keskustelun säännöt.
En voi hankkia lapsia, koska en halua yksinhuoltajaksi
18.12.2014 |
Oma lapsi voisi olla monella tapaa kaunis ja hyvä asia, mutta en kerta kaikkiaan voi ottaa sitä riskiä, että joudun yksinhuoltajaksi puolison kuoleman tai sairauden tai ihan vain eron takia. En vain jaksaisi olla yksin vastuussa toisesta ihmisestä, ja on selvää, että työ ja vapaa-aika menisi aivan uusiksi tuossa tilanteessa. Nykyistä työtäni pystyisin tekemään, jos lapsella olisi toinen luotettava huoltaja mutta ei, jos olen yksin. Ei kiitos minulle yksinhuoltajan osaa!
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 17:19"]
- motokseni on muodostunut; asiat järjestyy aikanaan,
ja asiat on silloin hyvin, kun ne ei ole päin hel ...iä .
[/quote]
Hieno juttu, että olet selviytynyt. Minulle tuollainen ei kuitenkaan riitä. Haluan elämältäni enemmän kuin vain selviytymistä. -ap
[/quote]
olen tyytyväinen elämäni , en koe pelkästään "selvinneeni", voin olla jollaintapaa ylpeäkin siitä , ettei elämäni ole ollut todellakaan tylsää.
olen varmasti nyt yli viisikymppisenä eri ihminen, kuin jos olisin elänyt sen tutun ja turvallisen kaavan mukaan.
- olisin mennyt naimisiin , saanut ne tilasto lapset , Volvo , kultainennoutaja ja omakotitalo.
eniten minua hirvittää ihmiset jotka ei uskalla elää, vastoinkäymisetkin kuuluu elämään.
kilisee on sanonta ettei , ettei ihminen saa enempää kannettavakseen , kuin mitä jaksaa kantaa. Se on jossainmäärin totta ( vaikka olen joskus ollut eri mieltä).
[/quote]
No minun tapauksessani kyse ei ole uskaltamisesta vaan sitä, mitä elämältä haluan, ja mitä en varsinkaan halua. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 16:37"]
Hyvä, että tiedostat tosiaan oman "tilanteesi". Älä kuitenkaan katkeroidu niille, jotka ottavat elämässään riskejä ja uskaltavat elää haluamallaan tavalla. :)
[/quote]
Tähän riskinottoon täytyy kuitenkin liittyä myös vastuu otetusta riskistä. On turha jälkeenpäin valitaa, että yksinhuoltajana on rankaa. Se on hinta, jonka joutuu maksamaan iitä, että "uskaltaa elää". -ap
[/quote]
Saa valittaa vaikka riskit ois olleet tiedossa. Elämä on joskus rankkaa ja silti niistä lapsista on niin kiitollinen ja onnellinen ettei vaihtais pois mistään hinnasta.
Yksihuoltajuus on pientä siihen verrattuna, että saat oman lapsen jota rakastaa. Ennen lasta et voi asiaa arvioida. Luulin ennen kuin olin saanut lapsen, että on kauheaa kun ei koskaan saa tehdä mitään yksin. Nyt olen siinä tilanteessa, enkä valita. Nautin joka hetkestä. Ja olen yh.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 17:19"]
- motokseni on muodostunut; asiat järjestyy aikanaan,
ja asiat on silloin hyvin, kun ne ei ole päin hel ...iä .
[/quote]
Hieno juttu, että olet selviytynyt. Minulle tuollainen ei kuitenkaan riitä. Haluan elämältäni enemmän kuin vain selviytymistä. -ap
Ei kaikkien kannatakaan hommata lapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 15:14"]
Ei kaikkien kannatakaan hommata lapsia...
[/quote]
Minulla olisi kyllä hyvät puitteet ja rakastava koti tarjota lapselle, mutta tuota riskiä en vain voi ottaa. Minun täytyy ajatella myös sitä, minkälaista elämää haluan tulevaisuudessa elää. Tavallaan olen kateellinen ihmisille, jotka voivat ottaa tällaisia riskejä miettimättä asiaa yhtään. Minusta se olisi väärin lasta ja minua itseäni kohtaan. -ap
Hyvä että tiedostat tuon. Moni ei tiedosta vaikka heillä on todella kohonnut riski joutua yhäriksi. Ei tyhmiä kannata kadehtia vaikka he tosiaan joskus ovatkin lapsenomaisia tyytyväisiä omaan harkitsemattomuuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sanoin miehelle, että vahinkoraskauden sattuessa pidän lapsen, vaikka joutuisin hänet yksin kasvattamaan. Kunnioitan kuitenkin päätöstäsi, vaikka uskon että lapsella ei ole mitään hätää vain yhden vanhemman kanssa. Tunnen monta joilla on vain yksi vanhempi ja täysin normaaleja tasapainoisia ihmisiä heistä on kasvanut :)
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 15:59"]
Itse sanoin miehelle, että vahinkoraskauden sattuessa pidän lapsen, vaikka joutuisin hänet yksin kasvattamaan. Kunnioitan kuitenkin päätöstäsi, vaikka uskon että lapsella ei ole mitään hätää vain yhden vanhemman kanssa. Tunnen monta joilla on vain yksi vanhempi ja täysin normaaleja tasapainoisia ihmisiä heistä on kasvanut :)
[/quote]
Ei lapsella välttämättä hätää olisikaan. Itse en vain jaksa sellaista elämää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 15:13"]
Oma lapsi voisi olla monella tapaa kaunis ja hyvä asia, mutta en kerta kaikkiaan voi ottaa sitä riskiä, että joudun yksinhuoltajaksi puolison kuoleman tai sairauden tai ihan vain eron takia. En vain jaksaisi olla yksin vastuussa toisesta ihmisestä, ja on selvää, että työ ja vapaa-aika menisi aivan uusiksi tuossa tilanteessa. Nykyistä työtäni pystyisin tekemään, jos lapsella olisi toinen luotettava huoltaja mutta ei, jos olen yksin. Ei kiitos minulle yksinhuoltajan osaa!
[/quote]
Hyvä että tiedostat asian ajoissa.Ystäväni hankki lapsen suunnilleen hetken mielijohteesta ja mies jättikin jo raskausaikana,kauheaa jurputusta koko ajan kun ei koskaan pääse mihinkään kun ei saa lasta hoitoon.Itse olen käynyt kaikki kauhuskenaariot mielessäni läpi,myös sen että voi jäädä yksin lapsen kanssa ja en todennäköisesti hanki lapsia.
Hyvä, että tiedostat tosiaan oman "tilanteesi". Älä kuitenkaan katkeroidu niille, jotka ottavat elämässään riskejä ja uskaltavat elää haluamallaan tavalla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep jep. Voit kuolla kotiisi tai jäädä bussin alle kadulla. Kaikkea elämässä kun ei voi suunnitella tai elää riskittömästi. Ei se ole mitään elämistä suunnitella koko elämän kulkua kun ei tiedä mitä tapahtuu :)
Täällä on taas urveloa porukkaa. Ei näköjään ymmärretä, että yksinhuoltajuus voi tulla pakolliseksi vaikka miten elämää suunnittelisi. Sille kun ei voi mitään, että puoliso voi muuttua vauvan syntymän myötä tai tulla ero myöhemmin. Mutta täällä kun on niin fiksuja ihmisiä joille ei koskaan tapahdu mitään, hei onnittelut teille :)
Minä rupesin tekemään lapsia siinä vaiheessa kun olin varma siutä että itse niitä haluasin ja itse jaksaisin ja pystyisin yksin elättämään. Olin siinä uskossa että oli hyvä mies mutta ei sitten pidemmän päälle ollutkaan. Eli olen kahden lapsen yh ja onnellinen lapsistani. Ja kyllä kaiken jaksaa vaikka paljon vastoinkäymisiäkin on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikäpäs siinä , jos olet päätöksen tehnyt.
Itse olen jäänyt yksinhuoltajaksi eron ja kuoleman vuoksi. Lisäksi liitostani syntyi vaikeasti sairas lapsi.
joskus ihmettelen miten ihmiset jaksavat , kun heitä kohtaa jokin vakava vastoinkäyminen.
sitten huomaan , että niin minuakin on ihmetelty miten jaksan.
kaikesta huolimatta olen hengissä ja olen kiitollinen siitä mitä minulla on nyt !
onnekseni sain vielä ihanan miesystävän, jonka kanssa on hyvä olla.
- motokseni on muodostunut; asiat järjestyy aikanaan,
ja asiat on silloin hyvin, kun ne ei ole päin hel ...iä .
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 16:37"]
Hyvä, että tiedostat tosiaan oman "tilanteesi". Älä kuitenkaan katkeroidu niille, jotka ottavat elämässään riskejä ja uskaltavat elää haluamallaan tavalla. :)
[/quote]
Tähän riskinottoon täytyy kuitenkin liittyä myös vastuu otetusta riskistä. On turha jälkeenpäin valitaa, että yksinhuoltajana on rankaa. Se on hinta, jonka joutuu maksamaan iitä, että "uskaltaa elää". -ap
Itse tein lapsen vasta kun olin varma, että pystyn ja jaksan huolehtia hänestä myös yksin. Lisäksi laskin hyvin tarkkaan vaadittavan varallisuuden, puntaroin hyvän elämäntilanteen, sovimme miehen kanssa säännöistä jne... Toistaiseksi ei mitään ongelmia, tyttö nyt 11v
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 17:19"]
- motokseni on muodostunut; asiat järjestyy aikanaan,
ja asiat on silloin hyvin, kun ne ei ole päin hel ...iä .
[/quote]
Hieno juttu, että olet selviytynyt. Minulle tuollainen ei kuitenkaan riitä. Haluan elämältäni enemmän kuin vain selviytymistä. -ap
[/quote]
olen tyytyväinen elämäni , en koe pelkästään "selvinneeni", voin olla jollaintapaa ylpeäkin siitä , ettei elämäni ole ollut todellakaan tylsää.
olen varmasti nyt yli viisikymppisenä eri ihminen, kuin jos olisin elänyt sen tutun ja turvallisen kaavan mukaan.
- olisin mennyt naimisiin , saanut ne tilasto lapset , Volvo , kultainennoutaja ja omakotitalo.
eniten minua hirvittää ihmiset jotka ei uskalla elää, vastoinkäymisetkin kuuluu elämään.
kilisee on sanonta ettei , ettei ihminen saa enempää kannettavakseen , kuin mitä jaksaa kantaa. Se on jossainmäärin totta ( vaikka olen joskus ollut eri mieltä).