Olenko mielestäsi "normaali"?

- Minulla on kokoajan jotenkin sumea ja epätodellinen olo.
- Viime aikoina on usein tuntunut että suoritan elämää. En nauti mistään aidosti ja täysillä...
- Olen todella ahdistunut ja stressaantunut, valvoskelen.
- Pelkään paljon läheisteni puolesta. Voin jo melkein nähdä kaikki kamalat onnettomuudet edessäni, sekä kuvittelen kokoajan mielessäni mitä kaikkea pahaa voisi tapahtua.
- Minua alkaa ahdistaa myös kaikki ikävät uutiset, tuntemattomien kuolemat yms.
- En halua ajatella, tai varsinkaan sanoa ääneen, kenestäkään ihmisestä mitään pahaa koska minulle tulee siitä heti todella syyllinen ja paha olla.
- Olen todella epävarma itsestäni ja haluaisin pystyä miellyttämään kaikkia.
- Pelkään kritiikkiä ja syrjityksi tulemista.
- Tunnen itseni ala-arvoiseksi ja huonoksi.
- Olen todella ujo, enkä aina kykene lähtemään ihmisten ilmoille. Tuntuu että kaupassa käydessäkin käteni tärisevät herkästi ja kasvoni nykivät.
- Olen hirmu pikkutarkka, ns.perfektionisti. Ahdistun (todellakin AHDISTUN) jos jokin asia ei mene kuten olen suunnitellut.
- Saatan kuluttaa joidenkin pienten yksityiskohtien parissa montakin tunteja, jotta olisin tyytyväinen tulokseen ja että se lopulta miellyttäisi silmiäni. Esim.laittaessani pyykkejä kuivumaan, saatan vaihdella niiden paikkoja niin kauan, että ne olisivat lopulta mielestäni kauniisti kuivumassa.
- Innostun kyllä hetkeksi kaikesta uudesta, mutta väsähdän helposti. Innostus kestää ehkä pari viikkoa (tarkoitan töitä, harrastuksia)... Pikkuhiljaa alkaa kertyä poissaoloja tahtomattani. En lopulta pysty sitoutumaan mihinkään.
- Tunnen oloni todella yksinäiseksi ja avuttomaksi. Toivon usein etten olisi syntynytkään.