Lue keskustelun säännöt.
Haluan olla sossuntäti
17.12.2014 |
Se on ammatti johon lukion päätyttyä tähtään. Olen itse joutunut kasvamaan paskassa perheessä, eikä apua tullut mistään. Ei sossu puuttunut asiaan. Huostaanotto olisi ollut paras asia mitä minulle olisi tapahtunut. Isä oli vaimon ja lapsenhakkaaja juoppo, äiti oli raitis mutta liian heikko lähtemään ja suojelemaan minua. Onneksi äijä kuoli kun olin teini. Siitä asti elämä on ollut siedettävää.
Kun minä olen sossussa töissä, pidän huolen että huostaanottoja tehdään niin paljon kuin resurssit vain sallii, ja mahdollisimman pysyvästi. Saisi edes jotkut lapset nauttia oikeasta lapsuudesta.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä itsekin harkitsin kyseistä ammattia. Vanhemmillani asuu kaksi lasta sijoituksessa ja sitä kautta olen itsekin alkanut kiinnostumaan tuosta aiheesta.
Ylipäätään oman elämän ongelmat ovat aika huonoja lähtökohtia lähteä tuollaiselle alalle. Et ole varmasti kovin objektiivinen tuollaisilla kokemuksilla, jos et ole niitä käsitellyt.
Mä haluaisin myös, mutta mä en varmaan kestäisi nähdä niitä kaikkia lapsia huonoissa olosuhteissa ja avuttomana toivoa ettei mitään pahaa ehdi käydä ennen kuin resurssit riittää toimintaan lapsen hyväksi.
Hatun nosto sinulle ap jos ammattiin ryhdyt. Ainakin olisit kutsumusammatissasi ja varmasti tekisit parhaasi lasten eteen ja ehkä jopa pelastaisit jonkun pienen viattoman lapsen hengen!
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 20:14"]Ylipäätään oman elämän ongelmat ovat aika huonoja lähtökohtia lähteä tuollaiselle alalle. Et ole varmasti kovin objektiivinen tuollaisilla kokemuksilla, jos et ole niitä käsitellyt.
[/quote]
Eikö juuri sellainen henkilö ole paras ammattiin jos hänellä on omakohtaista kokemusta asiasta, hän varmasti näkee ja aistii perheiden tilanteen paremmin kuin hyvässä perheessä elänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 20:14"]Ylipäätään oman elämän ongelmat ovat aika huonoja lähtökohtia lähteä tuollaiselle alalle. Et ole varmasti kovin objektiivinen tuollaisilla kokemuksilla, jos et ole niitä käsitellyt.
[/quote]
Koska minulla on omakohtaista kokemusta huonoista perheistä, katson olevani juuri sopiva työhön. Kyllä minä olen siinä parempi kuin joku hyvään perheeseen syntynyt joka haluaa auttaa huono-osaisia.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 20:18"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 20:14"]Ylipäätään oman elämän ongelmat ovat aika huonoja lähtökohtia lähteä tuollaiselle alalle. Et ole varmasti kovin objektiivinen tuollaisilla kokemuksilla, jos et ole niitä käsitellyt.
[/quote]
Koska minulla on omakohtaista kokemusta huonoista perheistä, katson olevani juuri sopiva työhön. Kyllä minä olen siinä parempi kuin joku hyvään perheeseen syntynyt joka haluaa auttaa huono-osaisia.
[/quote]
Heh, veit sanat suustani ap :) - 7/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, sit kun vielä varmistettaisiin että ne huostaanotetut pääsisivät kunnon perheisiin eikä mihinkään laitokseen tai sekoperheisiin.
No yleensä kyllä niin hoitajapuolella kuin sosiaalipuolella tiedostetaan tämä, että sinne hakeutuu ihmisiä, jotka parantavat työn kautta itseään. Ja se ei ole paras lähtökohta, vaan ihan oikeasti mahdollisimman objektiivinen suhtautuminen työhön. Oma tunteiden painolasti tekee sinut ei-objektiiviseksi ja väsyt työhön. Tämän takia esim. sairaanhoitajilla on haastattelut pääsykokeissa. Karsitaan sieltä sellaiset, jotka haluavat parantaa muita parantaakseen itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti sellainen ihminen, jolla ei ole omaa lapsuuden painolastia, on parempi hoitaja tai sosiaalityöntekijä kuin sellainen jolla on omakohtaista kokemusta. Työhön ei kuulu tunteet tai omat kokemukset, etkä voi peilata muita yksilöitä omien huonojen kokemuksiesi kautta. Lisäksi; lastensuojelussa ei koskaan pyritä huostaanottoon vaan siihen, että lapsi saisi mahdollisuuden kasvaa turvallisesti omassa perheessään. Sinulla on huono lähtökohta jo alussa.
Miten AP toimisit seuraavassa tilanteessa?
16 vuotias teiniäiti on raskaana 17 vuotiaalle pojalle. Pari haluaa vain olla ja elää yhdessä perheenä.
Poika on töissä perheyrityksessä ja tienaa siedettävät 1600e nettoa kuukaudessa.
Tytön äiti tekee omasta tyttärestään lastensuojeluilmoituksen ja pakottaa pienen perheen helsingin ensikotiin jossa heitä ei todellakaan auteta vaan ahdistellaan, uhkaillaan ja kiristetään.
Perhe "erotetaan" ensikodista koska he eivät ole "yhteistyöhalukkaita".
Perhe pääsee muuttamaan omaan kotiinsa ja aloittamaan oman elämänsä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, ei ole paljoa Tytön äitiä elämässä näkynyt.
Hirveä ihminen ja ajan yli jos tiellä näen(olen isä).
Olisitko toiminut kuin tarinan alussa tapahtui vai auttanut perhettä itsenäistymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 20:37"]Miten AP toimisit seuraavassa tilanteessa?
16 vuotias teiniäiti on raskaana 17 vuotiaalle pojalle. Pari haluaa vain olla ja elää yhdessä perheenä.
Poika on töissä perheyrityksessä ja tienaa siedettävät 1600e nettoa kuukaudessa.
Tytön äiti tekee omasta tyttärestään lastensuojeluilmoituksen ja pakottaa pienen perheen helsingin ensikotiin jossa heitä ei todellakaan auteta vaan ahdistellaan, uhkaillaan ja kiristetään.
Perhe "erotetaan" ensikodista koska he eivät ole "yhteistyöhalukkaita".
Perhe pääsee muuttamaan omaan kotiinsa ja aloittamaan oman elämänsä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, ei ole paljoa Tytön äitiä elämässä näkynyt.
Hirveä ihminen ja ajan yli jos tiellä näen(olen isä).
Olisitko toiminut kuin tarinan alussa tapahtui vai auttanut perhettä itsenäistymään?
[/quote]
Olisin auttanut perhettä itsenäistymään. Ap.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 20:37"]Miten AP toimisit seuraavassa tilanteessa?
16 vuotias teiniäiti on raskaana 17 vuotiaalle pojalle. Pari haluaa vain olla ja elää yhdessä perheenä.
Poika on töissä perheyrityksessä ja tienaa siedettävät 1600e nettoa kuukaudessa.
Tytön äiti tekee omasta tyttärestään lastensuojeluilmoituksen ja pakottaa pienen perheen helsingin ensikotiin jossa heitä ei todellakaan auteta vaan ahdistellaan, uhkaillaan ja kiristetään.
Perhe "erotetaan" ensikodista koska he eivät ole "yhteistyöhalukkaita".
Perhe pääsee muuttamaan omaan kotiinsa ja aloittamaan oman elämänsä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, ei ole paljoa Tytön äitiä elämässä näkynyt.
Hirveä ihminen ja ajan yli jos tiellä näen(olen isä).
Olisitko toiminut kuin tarinan alussa tapahtui vai auttanut perhettä itsenäistymään?
[/quote]
Olisin auttanut perhettä itsenäistymään. Ap.
[/quote]
Eriasia saatko... Saattaapi tulla huutia pomolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkin aina ihmetellyt kuka haluaa sossuntädiksi. Pidä sitten huoli ettet yritä tossuttaa valkoista yksinäistä heteromiestä.
Aloittaja kuulostaa enemmän kostonhimoiselle kuin auttamishaluiselle. Kummiskin huostaanottaisi vaan niitä onnellisissa perheissä asuvia lapsia joissa on lapsen ihan hyvä olla. Kostoksi ettei itse saanut vastaavaa lapsuutta. Kuten aloituksessa sanot, haluat erottaa niin monta lasta ja vanhempaa toisistaan kuin suinkin voit ja mieluiten pysyvästi. Kuulostat todella julmalta ja kostonhimoiselta.
Ehket toki tarkoita sitä... joten mieti miten ilmaiset asiat vastasuudessa.
"No yleensä kyllä niin hoitajapuolella kuin sosiaalipuolella tiedostetaan tämä, että sinne hakeutuu ihmisiä, jotka parantavat työn kautta itseään. Ja se ei ole paras lähtökohta, vaan ihan oikeasti mahdollisimman objektiivinen suhtautuminen työhön. Oma tunteiden painolasti tekee sinut ei-objektiiviseksi ja väsyt työhön. Tämän takia esim. sairaanhoitajilla on haastattelut pääsykokeissa. Karsitaan sieltä sellaiset, jotka haluavat parantaa muita parantaakseen itseään"
- Ihan vain tähän kommenttisi loppuosaan. Miksiköhän on niin, että esimerkiksi lääkäriksi (sitä kautta myöhemmin vaikka mm. psykiatriksi) ja juristiksi, tai teologiseen ja tai psykologiaa ja jo tietenkin ensinnä mainittuun -sossouksi - pääsee opiskelemaan niin, ettei tarvitse avata suutaan lainkaan. Tai, paremmin mitään "kallonkutiistajien" testejä tai haastatteluja ei ole, ainakaan kuin, ehkä jossain satunnaisessa paikassa. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin myös ammattikorkekoulut, jotka ovat perinteisesti käsittääkseni -voi ollla väärässä- suosineet opiskelija valinnoissaan, myös haastatteluja, niin ovat luopumassa niistä. ( -Ja syynä on joku paremmalta ja uskottavammalta kuulostava kuin se, että kun me ollaan muutenkin oikeasti, oikeita yliopistoja ja tai vielä parempia)
Voidaan päästä nahistelemaan. Sitten mä uhkailen sua ja haistatan sulle ja joku teistä sanoo että nyt se turpa kiinni. Sitten jatketaan taas seuraavalla kerralla siitä samasta ja päädytään tohon samaan. Sä kyselet ja mä vastailen ja sä jankkaat jankutin jankutin jankutin koko ajan jotain samaa.
Pääsee ainakin epäsuorasti kostamaan omalle kohdalle osuneen huonon kohtelun.