Miksi joidenkin mielestä tyttölapset on jotenkin arvokkaampia kuin poikalapset?

Kerroin kaverille että jännitän synnytystä, niin kysymys oli että mitä jännittämistä siinä on, se sukupuoliko? Ja tällä ystävällä on jo kaksi lasta eikä siltikään tajua että se sukupuoli on kyllä se viimeisin asia mitä synnytyksen lähestyessä jännittää. Kaikilla pitäisi olla tasan kaksi lasta poika ja tyttö, muuten luullaan että yritetään tehdä sitä toista sukupuolta mitä ei vielä ole. Kukaanhan ei voi haluta enempää kuin kaksi lasta!!!!!!

on ne vaan niin ihania, vaikka onhan tuo mun poikakin ihan kiva

mutta perusajatukseni oli nyt se, että miksi lapset ei ylipäänsä saisi olla perheessä samaa sukupuolta? Itselle ei tule mieleen kuin hyviä puolia jos lapset on samaa sukupuolta joten miksi jotkut ottaa siitä niin suuren stressin aiheen vaikka kyseessä ei ole edes oma lapsi? Hyvin voin uskoa että tyttölasten vanhemmat on saaneet kuulla samaa kommenttia siitä että poikakin pitäisi vielä tehdä. Tuntuu niin pahalta vielä syntymättömänkin lapsen puolesta jos häntä ei odoteta tänne maailmaan yhtä paljon kuin esikoista joka vielä sai olla mikä oli. Itselle sukulaiset ja ystävät on niin tärkeitä että en haluaisi viilentää välejä tämän asian takia. Enkä kestä myöskään sitä yltiöpäistä riemua jos tulokas onkin tyttö - koska se olisi voinut olla myös poika.

samaa sukupuolta.

ja nyt kun kolmatta odotellaan nja ultrassa ollaan usein niin aina kaikki kyselee että saitteko varmuutta että oisko tyttö.



en nyt usko että tyttö mitenkään arvokkaampi olis. mutta olis musta mukava saada myös tyttö. toisaalta jos poika on niin aikamoinen trio olis sitten tiedossa. eli tässä jutussa ei voi hävitä- lapsi tulee! :-)

Itse ihmettelin kanssa että onko sillä jollekin niin suuri merkitys että kumpaa sukupuolta se tuleva lapsi on??



Miksi se voi olla niin vaikea uskoa että voin olla onnellinen vain lapsesta

Esikoistyttö on jo murrosiässä, joten ei tuo tyttöjen murkkuikä ihan kelppo ole... sekin ehkä vahvistaa tätä et jos neljättä ruvetaan nyt tosissaan suunnittelemaan, niin poikaa toivoisin. tosin tyttö-vauvat on aivan hellyyttäviä vaaleanpunaisissaan. Esikoisen ollessa pieni, ostin paljon sinisävyistä, kun ajattelin " lapsellisena2 et seuraava lapsi on poika, vaikka tyttöä toivoinkin. Kolmannesta ei ite mitään toivottu, mut ympäristö hönki pojasta liikaa... en taas tiedä, et pettyisinkö 4:stä tytöstä...

Meillä serkkulikka toivoo vaaleeta poikaa inhottaville ihmisille. Itsellään on tumma tyttö josta K-O-V-I-N ylpeä ! Naisella ikää 31 vuotta, joten saa nähdä milloin kasvaa aikuiseksi. :(

Vierailija:

Meillä serkkulikka toivoo vaaleeta poikaa inhottaville ihmisille. Itsellään on tumma tyttö josta K-O-V-I-N ylpeä ! Naisella ikää 31 vuotta, joten saa nähdä milloin kasvaa aikuiseksi. :(

teette kun teillä on vain tyttöjä. Jokainen mies tarvii kuulemma pojan. Heidän ei tarvi tehdä kuin tämä yksi poika kun onhan heillä jo tyttö koira. Hän ei ainakaan tyttöjä arvosta.

sun lähelle, yleensä, eli soitellaan esim päivittäin, pidetään yhteyttä, ja keskustellaan kaikesta mahdollisesta, välit on läheiset. Pojat taas omii yleensä vaimo, siitä tulee niiden mies, ja sinusta yhdessä yössä se anoppi, ja eipä ne välit enää niin läheiset ole, vaikka mitä yrittäis. Tyttöjen miehet taas on sellasia, että niistä tulee helposti hyvin läheisiä, ne liittyy perheeseenne, ilman mitään kilpailutilanteita.

Parikymmentä vuotta kuluu siivillä siitä kun saa ensimmäisen lapsen, ja ikävöin esikoispoikaani päivittäin, ollaan luonteelta hyvin samanlaisia, ja on todella vaikeaa antaa lapsen mennä, iällä ei ole mitään väliä, oli 5 tai 25 vuotta, yhtä paljon ikävöin. Niin siksi on hyvä että on molempia, että saa kokea kaikkea mahdollista, ja tytöt ja pojat oppii millaisia on eri sukupuolet, että ei tarvitse sitten isompana ihmetellä miks pojat tai tytöt käyttäytyy niin erilailla, ja osaa ottaa ihmiset ihmisinä, eikä ukkoina ja muijina.

Mulle on ollut tärkeetä saada molempia sukupuolia. Tyttölapsen tärkeys esikoisen kohdalla jostain kumman syystä oli ihan valtava.



Kun on itse tyttö, niin jotenkin sitä kokee tytön kanssa enemmän yhteenkuuluvuutta kuin pojan.



Nyt kun muksut on tyttö-poika-tyttö, niin kyllä on ollut mukava seurata omien lasten kautta mimmoset erot on tytön ja pojan välillä.

Meillä on tyttö ja poika. Tyttö on esikoinen, toista odottaessani jo sain kuulla juttuja että, " tulis nyt poika" , tosin mua ei mitenkään haitannut noi puheet, itsekin poikaa toivoin, kun se tyttö jo oli. Mä olin aina unelmoinut kahdesta lapsesta, tytöstä ja pojasta.

Itse olen hirveän onnellinen, että saimme molempia sukupuolia! On uskomattoman hienoa seurata molempien kasvua.



Jos olisi tullut kaksi tyttöä olisin ollut surullinen, että pojan kasvun seuraaminen jäi välistä. Ja taas toisin päin, jos olisi tullut vain poikia, olisin kavainnut tyttöä perheeseen.





Esikoinen oli poika ja kun tyttö syntyi, muistan erityisen loukkaavana kun isäni vaimo tokaisi ensimmäisinä sanoinaan(soitin sairaalasta attä vauva on syntynyt): Ihanaa, että se on tyttö!!



Vaikka itsekin olin onnellinen että hän oli tyttö, se ei ollut ollenkaan se pääasia. Lapsi oli syntynyt, ja olisipa hän ollut vammainen tai terve, tyttö tai poika, hän oli meidän rakas lapsemme. Siksi loukkaannuin, että muut arvottivat sukupuolen lapsessa niin korkealle. Se, että lapsi oli tyttö, oli vaan ekstraa, " kävipä tuuri" .

Vierailija:

Esikoistyttö on jo murrosiässä, joten ei tuo tyttöjen murkkuikä ihan kelppo ole... sekin ehkä vahvistaa tätä et jos neljättä ruvetaan nyt tosissaan suunnittelemaan, niin poikaa toivoisin.

Lapset eivät koskaan ole vanhemmilleen pelkkä tasainen ilon ja autuuden aihe. Ongelmia tulee eri ikäisten lasten kanssa olivat he sitten tyttöjä tai poikia. Se, että tytölläsi on nyt hankala murrosikä _ei_ tarkoita sitä, että pojat ovat helpompihoitoisia lapsia. Se kertoo siitä, että tyttärelläsi on hankala murrosikä. Piste.

Vauvalla voi olla paha koliikki, kaksivuotiaalla hankala uhmaikä, lapsella voi myös olla ärsyttävä kuusivuotisuhma, rasittava murrosikä ja monen monta muutakin tilannetta, jolloin he eivät ole pelkkää aurinkoa aamusta iltaan. Tämä kun ymmärrettäisiin, selviäisivät sekä vanhemmat, että lapset niistä paremmin.

Automaattisesti oletan että kaikki haluaisivat molempia sukupuolia olevia lapsia perheeseen. Tämä perustuu omaan mielipiteeseen sekä yleisesti tuttavapiirissä vallitsevaan tilanteeseen. Kaikki joilla ei ole vielä kumpaakin, toivovat että seuraavan lapsen synnyttyä olis.



Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä että se samaa sukupuolta oleva tulokas olisi yhtään alempiarvoisempi! Herranen aika, eihän tämä sukupuolipohdinta ole mitenkään " vakavaa" ! Kyse on vain toiveesta, eikä edes kovin hartaasta sellaisesta. Kaikki toiveethan eivät yleensä toteudu ja sen aikuiset ihmiset kyllä tietävät, mutta miksi ei saisi silti toivoa!? Uskallan väittää että tuttavapiirissäni ei ole yhtään sellaista äitiä, joka rakastaisi yhtään vähemmän uutta ihanaa vauvaansa, vaikka se onkin samaa sukupuolta kuin isosisaruksensa.