Lue keskustelun säännöt.
Ihmisarvo kiinni parisuhdestatuksesta?
17.12.2014 |
Asun melko varakkaalla alueella pääkaupunkiseudulla. Muutimme tänne vuosia sitten ex-mieheni halusta, ja tyttäremme aloitti päiväkodin tällä alueella. Pari vuotta sitten erosimme lapsen isän, ex-mieheni, kanssa, koska hän petti minua aivan jatkuvasti ja pahoinpiteli humalapäissään vielä lisäksi.
Jäin lapsen kanssa yksin. Ex-mies katosi kuvioista. Minä olen keskituloinen ja pärjäsin lapsen kanssa ihan hyvin, mitä nyt asuimme vaatimattomammin kuin lapsen päiväkotikaverit. Olisin muuttanut asuinaluetta, mutta halusin että lapsen päiväkoti säilyy samana. En halua kasvattaa lapsestani rahaa ylettömästi arvostavaa inhimillisiä ja pehmeitä arvoja unohtavaa ihmistä, joten en katso tarpeelliseksi ajaa Bemarilla tai Audilla kuten muut päiväkotilasten vanhemmat, vaan ajan vanhemmalla, toimivalla autolla joka on aivan riittävä meidän perheelle.
Mitä tapahtuikaan kun eromme tuli julkiseksi. Sensijaan että minä joka jäin täysin tyhjän päälle exän jätettyä meidät oman onnemme nojaan, sain paheksuntaa päiväkotikavereiden vanhemmilta. Minulle jopa sanottiin suoraan että olen itsekäs kun en jatkanut liittoa edes lapsen takia. Ja tämä äiti tiesi tasan miksi erosimme. Minusta tuli silmänräpäyksessä kakkosluokan kansalainen, koska lapseni päiväkodissa kaikkien kavereiden vanhemmat ovat yhdessä. Lastani ei pyydetty kenenkään luokse enää leikkimään. Olin epäonnistunut hylkiö. Olin sanallasanoen aivan hajalla ihmisten kylmyydestä. Jos sama olisi käynyt jonkun lapseni kaverin perheelle, olisin tukenut, auttanut ja tarjonnut lastenhoitoapua tms.
Meni 2 vuotta ja tapasin miehen, joka sattui olemaan varakkaasta ja nimekkäästä perheestä. Ostimme talon (todellakin eri alueelta kuin missä lapsemme kanssa asuimme, mutta päätin antaa lapsen käydä tämä vuosi loppuun samassa päiväkodissa.) Ja kappas, ihmisarvoni mystisesti palautui. Lapseni kelpaa taas kaveriksi muille, minulle jutellaan normaalisti, minua pyydetään osallistumaan tapahtumiin jne. Tosin, vaikka minulla on nyt "varakas" puoliso, en edelleenkään aio vaihtaa autoani, alkaa kulkea merkkivaatteissa. Tämän mainitsen siksi että minulta kysyi eräs äiti ohimennen että olenko ajatellut hankkia TURVALLISEMMAN auton :D
Minua oksettaa tämä. Minä olen sama ihminen kuin yksinhuoltajana, kuin mitä olen nyt kun olen parisuhteessa. En halua olla näiden ihmisten kanssa missään tekemisissä. Minun ihmisarvoni on näköjään täysin kiinni parisuhdestatuksestani :(
T: Nainen 32-vuotta
Kommentit (9)
Tuttu kuvio. Minua kohdeltiin neuvolassa 2-luokan kansalaisena, kun kerroin olevani yksinhuoltaja. Olin työssäkäyvä, siisti korkeakoulutettu ihminen. Ehdoteltiin aborttia, kyseltiin käytänkö päihteitä, kysyttiin olenko asunnoton. Siis aivan uskomatonta. Kukaan täysijärkinen ihminen ei voisi moista epäillä minkään seikan perusteella minusta. Yksinhuoltaja oli näille terkkaritädeille ihan kakkosluokan kansalainen. Onneksi lääkärit eivät pitäneet minua huonona ihmisenä, päihteiden käyttäjänä ja ties minä vain siksi, että olin yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ap aivan oikeassa. Olet hyvä ihminen, etenkin, että suojelet itseäsi ja olet asettanut rajat, miten sinua saa kohdella.
Elämä on siitä hassua, että se tuo jatkuvasti eteen meille niitä asioita, joista meillä on opittavaa. Kun opimme läksymme, niin niitä asioita ei enää näy. Olet taas samassa tilanteessa: miten sinua saa kohdella? Saako sinua kohdella alentavasti (joko puheen tasolla, pettämällä tai väkivallalla)? Saako sinua halveksia?
Vastaus on yksiselitteinen: ei saa. Ketään ei saa.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 09:58"]
Tuttu kuvio. Minua kohdeltiin neuvolassa 2-luokan kansalaisena, kun kerroin olevani yksinhuoltaja. Olin työssäkäyvä, siisti korkeakoulutettu ihminen. Ehdoteltiin aborttia, kyseltiin käytänkö päihteitä, kysyttiin olenko asunnoton. Siis aivan uskomatonta. Kukaan täysijärkinen ihminen ei voisi moista epäillä minkään seikan perusteella minusta. Yksinhuoltaja oli näille terkkaritädeille ihan kakkosluokan kansalainen. Onneksi lääkärit eivät pitäneet minua huonona ihmisenä, päihteiden käyttäjänä ja ties minä vain siksi, että olin yh.
[/quote]
Uskomatonta! Siis uskomatonta... Minä arvostan yksinhuoltajia aivan suunnattoman paljon, olenhan tavallaan vieläkin sellainen vaikka olenkin nyt parisuhteessa. Olen ylpeä siitä että hoidin lapseni asiat viimeisen päälle, vaikka maailmani romahti. Huvittavaa on että exääni surkuteltiin, että voi miten kurjaa hänelle kun onn niin itsekäs vaimo kun ottaa eron. Ja exähän otti kaiken ilon irti :) Minusta tehtiin syypää eroon (minähän sitä kyllä hain, kun exä jä 4. kerran kiinni avioliiton ulkopuolisesta suhteesta).
Vein lapseni muutama kk eron jälkeen päiväkotiin, (hoidin siis yksin kaikki viemiset/hakemiset yms) ja kuulin kun lapseni päiväkotikaverin äiti valitti suureen ääneen hoitajalle kuinka hän on "aivan loppu" kun lapsen isä on viikon työmatkalla, hänen pitää hoitaa lapsi päiväkotiin ja pois. Ja nainen on siis kotiäiti. Mitään arvostelematta tai vertailematta, minua hymyilytti kun hoitaja katsoi minua suoraan silmiin epäuskoinen ilme kasvoillaan, ja meitä molempia alkoi naurattaa..
T.AP
Ihmiset ovat ällöttäviä. Tuntuu että naisille poikaystävä, myöhemmin mies, on jotenkin oleellinen asuste. Katsoo nyt vaikka lehtien juorupalstoja, niin ei miehille ole yhtälailla vähän noloa olla sinkkuja (kuulostaa pahalle, ehkä joku tavoittaa mitä yritän sanoa, siis kerrotaan ohimennen vaikka ex-sinkkunaisen suurista uramuutoksista ja uuh, sit sil on toi uus mies, kerros hei siitä, ai mitä se tekeekään työkseen?). Äitini joskus kertoi, että kun veli oli lapsena oireillut homeesta, niin koulussa oli otettu esiin heti, et kun kuitenkin nyt on tää yh-tilanne. Et varmaan siitä johtuu.
Pää kylmänä, vaikka ympäristö onkin vinossa.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 09:58"]
Tuttu kuvio. Minua kohdeltiin neuvolassa 2-luokan kansalaisena, kun kerroin olevani yksinhuoltaja. Olin työssäkäyvä, siisti korkeakoulutettu ihminen. Ehdoteltiin aborttia, kyseltiin käytänkö päihteitä, kysyttiin olenko asunnoton. Siis aivan uskomatonta. Kukaan täysijärkinen ihminen ei voisi moista epäillä minkään seikan perusteella minusta. Yksinhuoltaja oli näille terkkaritädeille ihan kakkosluokan kansalainen. Onneksi lääkärit eivät pitäneet minua huonona ihmisenä, päihteiden käyttäjänä ja ties minä vain siksi, että olin yh.
[/quote]
Uskomatonta! Siis uskomatonta... Minä arvostan yksinhuoltajia aivan suunnattoman paljon, olenhan tavallaan vieläkin sellainen vaikka olenkin nyt parisuhteessa. Olen ylpeä siitä että hoidin lapseni asiat viimeisen päälle, vaikka maailmani romahti. Huvittavaa on että exääni surkuteltiin, että voi miten kurjaa hänelle kun onn niin itsekäs vaimo kun ottaa eron. Ja exähän otti kaiken ilon irti :) Minusta tehtiin syypää eroon (minähän sitä kyllä hain, kun exä jä 4. kerran kiinni avioliiton ulkopuolisesta suhteesta).
Vein lapseni muutama kk eron jälkeen päiväkotiin, (hoidin siis yksin kaikki viemiset/hakemiset yms) ja kuulin kun lapseni päiväkotikaverin äiti valitti suureen ääneen hoitajalle kuinka hän on "aivan loppu" kun lapsen isä on viikon työmatkalla, hänen pitää hoitaa lapsi päiväkotiin ja pois. Ja nainen on siis kotiäiti. Mitään arvostelematta tai vertailematta, minua hymyilytti kun hoitaja katsoi minua suoraan silmiin epäuskoinen ilme kasvoillaan, ja meitä molempia alkoi naurattaa..
T.AP
[/quote]
Uskomatonta ja kaikin tavoin törkeää. Sain jopa näiden tätien takia synnytyslaitokselle sosiaalityöntekijän käymään, joka jututettavana minua hetken totesi, ettei hän voi minulle miestä hankkia, kun se kait minussa ainut "vika" on :D Hoitajat olivat sinnikkäästi olleet sitä mieltä, että tarvitsen toimeentulotukea tuloistani riippumatta.
Yhdeltä törkimykseltä kuulin, että yksinhuoltajien lapsista tulee poikkeuksetta rikollisia ja he joutuvat vankilaan. Vaihtoehtoa ei ole. Tosi kivaa puhetta pienen vauvan äidille. Sattumalta muuten tiedän, että kyseinen hoitaja on tänä päivänä itse yksinhuoltaja...
Että törkeää, harvinaisen törkeää ja suoranaisen sairasta. En minäkään ole enää yksinhuoltaja, mutta niskavillat nousevat heti pystyyn kun joku haukkuu ihmistä pelkän yh-statuksen perusteella.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajia laitetaan aina samaan nippuun, toisin kuin perheellisiä. Perheistä ymmärretään, että niitä on erilaisia, mutta yksinhuoltajat ovat miesten mielestä vapaata riistaa ja naisten mielestä kakkosluokan kansalaisia. Olen ollut yksin jo monta vuotta, käyn töissä ja olen muutenkin tavallinen perheenäiti. Minulle ei ole kauhean suoraan esim. töissä sanottu mitään, onpahan annettu vaan ymmärtää ja jätetty piirin ulkopuolelle. Paras oli, kun eräs työkaveri kysyi lapsestani, että "harrastaako se edes mitään". No, se tuli vielä mieleen, että kun kysyin tarjousta eräästä remonttifirmasta asuntoni remonttia varten, niin antoivat ymmärtää, että pelkäsivät minulla olevan maksuvaikeuksia :). Olenhan vain nainen ja yh.
En kuitenkaan anna periksi enkä anna kenenkään hyppiä nenälleni. Mutta sen olen huomannut, että jotkut yh:t alkavat itsekin ajatella olevansa huonompia. Älkää antako periksi, siskot!
Pää pystyyn! Arvostan yksinhuoltajia todella paljon. On tarvittu suurta rohkeutta alkaa yksinhuoltajaksi, oli syy siihen mikä tahansa. Käytännön arki on haastavempaa, kun kaikki on yhden aikuisen vastuulla, vaikka olisi tukiverkkojakin. Kaikissa perhemuodoissa on vanhempia moneen junaan. Suuri osa tuttavapiirini yksinhuoltajista on aivan upeita vanhempia. Itselläni on ydinperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua ei kuulemma oo olemassa kun en oo facebookissa :D
samoin parisuhde ei oo virallinen (kihloissa) kun ei oo julkastu facessa....
Tähän hieno sana kuvaamaan kokemaasi: HYÖTYverkosto.