Onko elämäsi raskasta?

Elämäni kulku on kevyttä kuin perhosen liitely kesäisellä kukkakedolla.

Ennen oli siedettävää, tämä vuosi on tehny tästä elämästä maailman raskainta.

Läheisten vakavia sairastumisia, läheisten eroja ja kaiken kukkuraksi kolme keskenmenoa itsellä. Tuntuu, ettei valoa näy enää.

Suhteellisen helppoa varmaan, sanoisi moni. Ilman töitähän tässä tällä hetkellä ollaan, mutta en ole kovin työkeskeinen ihminen muutenkaan. Ainoat vastuuni ovat 1v lapsen puolipäiväinen kaitseminen (tyttöystävä hoitaa loput) ja se, että pidän meillä budjettikuria. Joitakin mielenterveysongelmia on, joten käyn terapiassa. En ole monella tapaa tyytyväinen elämääni, mutta yritän koko ajan saavuttaa niitä asioita, joista haaveilen.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 20:43"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 20:24"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 19:40"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 19:26"] [quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 19:15"] On. Kehitysvammaisen teinin kanssa ei ole kovin helppoa. [/quote] Eivät kaikki kehitysvammaiset teinit koskaan  "aikuistu" ja "itsenäisty" samalla lailla kuin ei-vammaiset. Monille kehityvammaisesta lapsesta koituu loppuelämäksi ylimäräistä työtä ja murhetta. Koeta jaksaa vielä muutama vuosi, kun lapsi aikuistuu ja muuttaa omilleen niin asiat yleensä helpottuvat. Voimia kohtalotoverilta. [/quote] [/quote] Tätä mä pelkään :( Ikää on vasta 13 ja varmasti useampi vuosi on tätä hullunmyllyä ja todennäköisesti vielä pahenee.

[/quote]

http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1839873 Etkö tiennyt, että aikuistuvalla kehitysvammaisella on oikeus muuttaa esim. palveluasuntoon tai muuhun hänelle sopivaan tuettuun asumismuotoon? 

Kysy ihmeessä lisää kotikuntasi vammaispalveluista.

 
[/quote]
Niin niin mutta entä kun se pistää pikkuraivarissaan palvelutaloasuntonsa paskaks, saa häädön ja kunta ei enää ota mihinkään? Sitten olet omaishoitajansa loppuelämäsi. Näin meillä.

Kaikki muu hyvin, paitsi vauva ei anna nukkua. Kolmevuotias on myös uhmakas. Olen fyysisesti väsynyt, mutta tiedostan samalla miten hyvin asiani ovat. Rahat riittää ja parisuhde kunnossa. Mutta nukuttaa aivan helvetisti. Nyt kun kohta nukahdan niin eka herätys varmaan tunnin päästä. Aaaargh.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 20:43"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 20:24"] [quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 19:40"][quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 19:26"] [quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 19:15"] On. Kehitysvammaisen teinin kanssa ei ole kovin helppoa. [/quote] Eivät kaikki kehitysvammaiset teinit koskaan  "aikuistu" ja "itsenäisty" samalla lailla kuin ei-vammaiset. Monille kehityvammaisesta lapsesta koituu loppuelämäksi ylimäräistä työtä ja murhetta. Koeta jaksaa vielä muutama vuosi, kun lapsi aikuistuu ja muuttaa omilleen niin asiat yleensä helpottuvat. Voimia kohtalotoverilta. [/quote] [/quote] Tätä mä pelkään :( Ikää on vasta 13 ja varmasti useampi vuosi on tätä hullunmyllyä ja todennäköisesti vielä pahenee. [/quote] http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1839873 Etkö tiennyt, että aikuistuvalla kehitysvammaisella on oikeus muuttaa esim. palveluasuntoon tai muuhun hänelle sopivaan tuettuun asumismuotoon?  Kysy ihmeessä lisää kotikuntasi vammaispalveluista.   [/quote] Niin niin mutta entä kun se pistää pikkuraivarissaan palvelutaloasuntonsa paskaks, saa häädön ja kunta ei enää ota mihinkään? Sitten olet omaishoitajansa loppuelämäsi. Näin meillä.

[/quote]

Jaa-a, onpa vaikea tilanne. Täällä päin ainakin on silloin jos oman toiminnan hallinta ei onnistu mahdollisuus päästä väliaikaisesti yksikköön jossa elämä ja oleminen rauhoitetaan ja rajataan vahvemmalla tuella. Noissa voi tietysti olla paikallisia eroja, mikä milloinkin toimii. Ja usko tai älä, joskus se kehitysvammaisenkin elämä ja olo rauhoittuu siinä vaiheessa kun hän muuttaa pois kotoa. Pois muutto on prosessi, jossa suunnitellaan ja puntaroidaan asioita tarkasti ja myös sitä tuen tarvetta.  

En nyt oikein mistään usko löytyvän sellaista ohjetta, linjausta tai pykälää jonka mukaan aikuinen aggressiivisesti käyttäytyvä kehitysvammainen palautetaan lapsuudenkotiin ja vanhempien on pakko hoitaa hänet siellä. Sitäpaitsi lääkityksiäkin käytöshäiriöihin on, samoin terapioita. Pyytäkää tietoa, tukea ja ohjausta. Se kuuluu teille.

Juuri nyt tuntuu siltä. Rahat tietysti loppu, Visa tapissa, sain paniikkikohtausoireita kun pidin esitelmää... En saanut hakemaani työpaikkaa.
Eniten kuitenkin pelkään sotaa ja lasteni puolesta. Jos ne joutuu kidutusleireille tai jotain..?
Ei sais ilmaantua, mut...

2

On, mutta en silti koe elämääni niin. :) kroppa välillä ilmoittele fyysisellä oireilla että rankkaa on, mutta henkisesti olen positiivinen ja nauravainen, iloitsen pienistäkin asioista. Teen kaikenlisäksi vielä henkisesti rankkaa työtä mutta minua ei lannista enää mikään :)

Ei ole raskasta, oikein mukavaa ja perusonnellista. Raskaus väsyttää kovasti, mutta koska olen opiskelija ja käyn vain osa-aikaisesti töissä, ehdin onneksi myös lepäämään tarpeeksi. Vähän turhauttaa, kun jaksaminen on tosiaan kortilla, mutta toisaalta olen onnellinen, että alkuraskauden lähes invalidisoiva seitsemän viikon pahoinvointi loppui muutama viikko sitten. Raha-asiat välillä huolettaa, mutta aina jotenkin pärjää. Tämä vuosi on ollut yksi elämäni rankimmista, mutta ihanaa että saimme onnellisemman päätöksen vuodelle, ja ensi vuodesta esikoisen syntymä tekeekin sitten ihan omanlaisensa!

On. Nuorimmainen lapsi on nukkunut huonosti viikkoja. Esikoisella paha uhmakausi. En ole kahteen viikkoon missään, koska se vähäinen energiani menee päivästä selviämiseen ja rutiinien ylläpitämiseen.

Onneksi kohta tulee joulu ja lähdetään sukuloimaan pohjoiseen. Siellä odottaa innokkaita lastenvahteja.

On raskasta. Tuntuu, etten tee niitä asioita, joita oikeasti haluat koska joko ei ole rahaa tai ei ole aikaa. Kaipaan kovasti aikaa mieheni kanssa. Minulla ei oikein ole muita ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa kodin ulkopuolella. On todella harmi, ettei meillä ole lastenhoitoapua esimerkiksi isovanhemmista. Koen, että jaksaisin paljon paremmin jos saisin viettää enemmän aikaa mieheni kanssa kodin ulkopuolella. 

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 21:54"]On. Nuorimmainen lapsi on nukkunut huonosti viikkoja. Esikoisella paha uhmakausi. En ole kahteen viikkoon missään, koska se vähäinen energiani menee päivästä selviämiseen ja rutiinien ylläpitämiseen.

Onneksi kohta tulee joulu ja lähdetään sukuloimaan pohjoiseen. Siellä odottaa innokkaita lastenvahteja.
[/quote]
Siis en ole käynyt kahteen viikkoon missään.

1