Onko perheellisen ok olla töissä 10-18?

Meillä miehellä on lyhyt työmatka ja herää puoltatoista tuntia minun jälkeeni, vaikka työmme alkavat samaan aikaan. Hän on aamu-uninen ja haluaa maksimoida unen järjestämällä kaiken valmiiksi jo aamulla. Hän on näitä "vartissa ulos" -ihmisiä, ja minä en. Ei tulisi mieleenkään valittaa tästä. Nukkukoon, kun siihen on mahdollisuus!

[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 20:00"]

Meillä miehellä on lyhyt työmatka ja herää puoltatoista tuntia minun jälkeeni, vaikka työmme alkavat samaan aikaan. Hän on aamu-uninen ja haluaa maksimoida unen järjestämällä kaiken valmiiksi jo aamulla. Hän on näitä "vartissa ulos" -ihmisiä, ja minä en. Ei tulisi mieleenkään valittaa tästä. Nukkukoon, kun siihen on mahdollisuus!

[/quote]Tarkoittavatko miehesi aamu-unet sitä, että sinä hoidat lapset päiväkotiin/kouluun ja vastaavasti hoidat illan yksin lapsia?

Sinähän olet yksinhuoltaja ap. Kuinka sinun miehesi kehtaa tehdä noin? Tuntuu aivan uskomattomalta. Minusta hän on täysin vastuuton isä ja aviomies.

Meillä mies hoitaa koko aamurumban, tekee aamiaisen, hoitaa tiskit koneeseen, sijaa vuoteet, lakaisee roskat, vie lapset hoitoon ja kouluun. Ja sitten menee työhönsä pankkiin. Minä taas huolehdin iltapäivästä.

Teidän kannattaa nyt pitää kunnon palaveri. Jos miehesi ei ymmärrä tilannetta, niin vain lähdet aamulla töihin ja jätät lapset ja kodin miehesi vastuulle.

Meillä oli miehellä vastaava työrytmi, mutta se tarkoitti sitä, että minä lähdin töihin kukonlaulun aikaan ennen muiden heräämistä ja mies hoiti lapsen aamutoimet ja vei hoitoon. Silti koin, että jako oli minulle raskaampi, kun mies pystyi venyttämään työpäiviään fiiliksen mukaan ja tuli usein myöhään kotiin eikä tarvinnut kiirehtiä ja minulle jäi suurin osa arkikuviosta, mutta silti paljon reilumpi työnjako kuin AP:llä.

Voiko tuo ap:n tarina olla totta? Ei tuollaisia miehiä luulisi nykyään enää olevankaan. Hänhän käyttäytyy kuin teinipoika.

Meillä on samat työajat, ja meillä mies huolehtii koululaiset kouluun 9 aamuina sekä eskarilaisen joka päivä yhdeksäksi. Silti koen, että minulla on raskaampi osa, ainainen kiire.

Kun me asuttiin toisessa kotimaassa niin mun isä oli töissä 8-13 ja uudelleen 15-20. Ihan normaalia siellä ja läheinen isä oli.

Minulla työvuorot vaihtelevat 8-16, 10-18 ja 14-22.

On ok, mutta vastuuta arjen askareista pitää jakaa tasaisesti jos kumpikin on töissä. Pitkään nukkuneella lienee illalla energiaa vaikka käydä kaupassa myöhään, ettei toisen tarvitse kiirehtiä sinne töiden jälkeen, ja tehdä oma osuutensa esimerkiksi kotitöistä illalla tai heräämällä aamulla vähän aikaisemmin. Meillä on työajat olleet mitä on, mutta on aina saatu järjetymään asiat niin, että kummankaan ei tarvitse hoitaa yksin jokaista pyykkikoneen täyttöä, kaupassakäyntiä tai ruuanlaittoa. Mies tekee usein pientä siivousta aamulla ja saattaa vaikka esivalmistella ruuan valmiiksi, jos on myöhäisempi töihinlähtö. Tai jos toinen joutuu elämään arjen tiukalla aikataululla ja kiireellä, saa viikonloppuna nukkua ja levätä enemmän.

Tietyn tyyppiset ihmiset nyt luistaa omasta osuudestaan aina, vaikka työaika olisi ihan sama kuin puolisolla. Tehkää vaikka viikolle lista siivouksista, kaupassakäynneistä ym. että kuka huolehtii mitäkin, ja mies saa sitten miettiä, suoriutuuko omista tehtävistään joustamalla vähän työajasta, heräämällä aamulla aikaisemmin vai tekemällä illalla/yöllä kunhan se ei häiritse muita.