Lue keskustelun säännöt.
Onko yleistä, että päihderiippuvainen vähättelee ongelmaansa?
17.10.2021 |
Olen tavannut muutaman alkoholistin ja huumeidenkäyttäjän ja kaikkia heitä on yhdistänyt se, että he vähättelevät tai jopa kieltävät heillä olevan riippuvuussuhde päihdyttäviin aineisiin. He myös valehtelevat käytöstään, puheet ja teot ristiriidassa - ei muka tarvitse annostaan, pelkkää viihdekäyttöä, mutta kun tapaan heidät, niin heti on kiire päästä pullon tai pilleripurkin äärelle.
Miten on, onko tämä yleistä kyseisen ihmisryhmän edustajille?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Sellainen jolla ei ole aikomustakaan lopettaa vähättelee ja kieltää, että tässä olisi jotain ongelmaa, vaikka sen itse sisimmässään olisivat huomanneet.
Tässä ketjussa näemme, että on erilaisia alkoholisteja ja näin ollen on erilaisia näkemyksiä, oletuksia ja kokemuksia alkoholisteista.
Minulla ei ole aikomustakaan lopettaa (no ok, ”ehkä sit joskus” eli ei ikinä), mutta tietyille ihmisille myönnän sen johtuvan siitä, että olen yksinkertaisesti juoppo.
Jos ”kaveri” lähestyy minua hyvällä tarkoituksella ja sanoo varovasti vähän puskista, että ”kannattaisko vähän vähentää tai olla kokonaan juomatta…..?” niin minä kyllä vedän superjuoppoviitan päälle ja vähättelen tai vaihtoehtoisesti valehtelen.
Sydänystäville ja kumppanille puhun rehellisesti. Minulla on alkoholiongelma. ”Voi kun olisi joku taikanappi, josta painamalla tää loppuisi, tai voi kun alkoholi katoaisi maailmasta.” Se on ihan rehellistä.
Alkoholisti yleensä kärsii. Paitsi ei tietenkään kännissä, miksi se muuten joisi?
Tällainen alkoholisti pohtii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse olen valehdellut:
- Minulla on tällainen (elämän)vaihe menossa, en mä normaalisti juo näin paljoa tai usein.
- No tällä viikolla on vähän tullut juotua, mutta tää oli poikkeus
- Koronan aikaan ei jaksa niin laskea juomistaan, tässä on kaikilla nyt vähän vaikeeta/yksinäistä/tylsää
- Ens viikolla alkaa terveellinen elämä, niin mä nyt kuin nää ”viimeiset kännit”
- Alkoholi kuuluu tähän ja tähän tilanteeseen
- En voi olla juomatta ja olla ilonpilaaja kaikille
- En jaksa valvoa juhlissa myöhään jos en juo
- En halua rankaista itseäni kieltämällä alkoholin, enhän mä oo tehnyt mitään pahaa kenellekäänOli se aika vapauttava tunne sanoa ekan kerran ääneen, et mulla on alkoholiongelma.
Nämä siis lähinnä itselleni mutta myös puolisolle.
Täällä kommentoi nyt vaan juopot, mutta samanlaisia ne nistitkin on. Ensin ei myönnetä mitään ongelmaa, ennen kuin ollaan niin pohjalla ettei se ole enää kenellekään epäselvää. Kyllä, myös hampun polttelijat. Se ei aiheuta niin kovaa fyysistä riippuvuutta kuin viina, mutta psyykkinen riippuvuus voi olla todella kova. Siksikin on ehkä helppo ajatella että homma olisi hanskassa, kun ei tule fyysisiä vieroitusoireita.
Mies, joka on riippuvainen pornosta ja saa jatkuvasti uusia naisia, ei tunnista riippuvuuttaan.
Minä join varmaan tuhansia viimeisiä pulloja, koska aina päätin kulloisenkin pullon olevan se viimeinen. Minähän en ollut alkoholisti, join vain krapulaa parantaakseni. Joka päivä. Eikä siihen rahaakaan paljoa mennyt, ainoastaan omat työttömyysrahani, ja kun en juuri muuhun rahaa käyttänytkään. Kummasti vain kuukausittain ennen tilipäivää oli lainattava salaa lapsilta, ne sentään maksoin oikeasti aina takaisin.
Raskas taakka putosi hartioiltani saatuani sanotuksi kerhossa nimeni ja sen, että olen alkoholisti. Siitä alkoi raitis elämä, joka on jatkunut jo vuosia. Päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioitus kaikille niille, jotka todella taistelevat itsensä irti alkoholiriippuvuudesta.
Kyllä jos eivät halua parantua. Jos motivaatio on olemassa, valehtelu ei kuulu kuvioihin tai kyse on muuten vain epärehellisestä ihmisestä.
On ihan yleinen väärinkäsitys, että riippuvuussairaat valehtelevat aina. Ihmiset valehtelevat jos haluavat, oli sairautta tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valehtele toisille, että minulla ei olisi alkoholiongelmaa. Myönsin sen heti 12 vuotta sitten, kun ystävä kysyi, pitäisikö minun vähän miettiä juomistani?
Mutta minulla on silti yhä alkoholiongelma. Valehtelen itselleni ostaessani kaupasta alkoholia, että voin "tälläkertaa ottaa vain vähän" oikeasti seuraa viikon juomaputki ja sitten viikon kestävä krapula...
Tänään tiistaina aloitin juomaan, eilen illalla olin niin humalassa, että onneksi sammuin vaikka oli tatkoitus hakea lisää juotavaa, ennenkuin kauppa menee kiinni... Aamuksi oli jäänyt pari kaljaa. Olen huonossa kunnossa, enkä jaksa kauppaan hakemaan lisää, joten jos ne promillet pikkuhiljaa laskee. Makaan sängyssä ja hyperventiloin, viekkarit ei oo vielä ees alkanu...
Sen jälkeen kun myöntää ongelman, on jokaiset kännit ”repsahduksia”. Ei ole helppoa laittaa itseään alisteiseen tilanteeseen, mistä ei ole paluuta.