Lue keskustelun säännöt.
Halut ja himot
17.10.2021 |
Mä en enää kiinnosta miestäni. Hän on itsekin myöntänyt halujensa vähentyneen entiseen verrattuna. Sanoo kuitenkin rakastavansa yli kaiken. Hellyyden osoituksia ei ole (hän ei osaa ja itse ei jaksa kerjätä nitä enää). Seksiä silloin kun hänellä on haluja. Kun mä haluan, saan pakit. Itse oon tyhmänä hänelle antanut, vaik ei itse olisi niin haluja, kun ajattelin sen tekevän hyvää suhteelle, olis edes jotain läheisyyttä ja toinen saisi siinä samalla. En mitenkään vasten tahtoisesti kuitenkaan vaan ilman himoa ja hän ei saa syttymään, vaikka koittaa jotain tehä. Ei suostu mun ehdotuksiin, kun kaikkee yritän. Ite en kiihotu hänestä kuten nuorena, ellen ole jo valmiiksi kiihottunut, harmittaa, kun en ite saa haluihini tyydytystä. Kauaa ei viitti edes yrittää. Ollaan keskusteltu asiasta monet kerrat. Hän on passiivinen, laiska, eikä näe ongelmaa. Erotakkaan ei viittis eikä pettää. Miten saa toista herätettyä?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Tarjoan verovaroillani teille seksuaaliterapian.
Ota yhteyttä kunnalliseen seksuaalineuvontaan.
Ollaan työssäkäyviä veronmaksajia myös molemmat. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjoan verovaroillani teille seksuaaliterapian.
Ota yhteyttä kunnalliseen seksuaalineuvontaan.
Ollaan työssäkäyviä veronmaksajia myös molemmat. -ap
Hyvä, nauttikaa siis vapaapäivästänne intohimoisen rakastelun myötä :)
Vierailija kirjoitti:
[
Ollaan työssäkäyviä veronmaksajia myös molemmat. -ap
Hyvä, nauttikaa siis vapaapäivästänne intohimoisen rakastelun myötä :)
Eikä ku vibran. - ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Ollaan työssäkäyviä veronmaksajia myös molemmat. -ap
Hyvä, nauttikaa siis vapaapäivästänne intohimoisen rakastelun myötä :)
Eikä ku vibran. - ap
Kuinka ulkonevat sisemmät häpyhuulesi ovat?
Ikuisuusaihe.
Olen mies ja vaimoni kanssa samassa tilanteessa - emmekä ap:n kanssa tietenkään ole ainoita, meitä on Suomessa varmasti satoja tuhansia.
Oma kokemukseni on tämä:
Suhteen alussa halujen erilaisuus ei usein ilmene, koska alkukiihko tasoittelee erot. Vähitellen erilaisuus (jos sitä on) kuitenkin paljastuu - joskus vasta vuosien kuluttua kun on jo lapsia ja paljon yhteistä historiaa. Joskus halujen hiipumisen syynä on elämäntilanne (stressi, sairaus, lapset, työttömyys), jolloin tilanne voi vähitellen ja luonnollisesti korjaantua elämäntilanteen parantuessa. Yleisempää kuitenkin lienee se, että toisen halut vain vähenevät - ehkä sille "omalle normaalille tasolle". Silloin ollaan ongelmissa, jos asioista ei voida puhua ja yrittää löytää molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua.
Olen itse yrittänyt viime vuodet käydä vaimoni kanssa lukemattomia kertoja rauhallisesti ja mielestäni hyvin rakentavasti keskustelua siitä, että toivoisin meillä olevan hieman enemmän seksiä - ja varsinkin, että saisin tuntea olevani haluttu. Kysehän ei ole (kuten jokainen asemassani oleva varmasti tietää) vain seksuaalisen tarpeen tyydyttämisestä vaan myös tarpeesta tuntea olevansa rakastettu ja tarvittu myös fyysisesti. Jostain syystä nämä keskustelut aina päättyvät siihen, että vaimoni tuntuu olevan täynnä pyhää vihaa mm. siitä, että "minulle ei mikään riitä" tai että "minä dissaan häntä ihmisenä". Koskaan - joka minun mielestäni olisi parisuhteessa vähintäänkin reilua - hän ei ole sanonut esim. että "miettii asiaa" tai "katsoo, mitä voisi asialle tehdä". Jos sitten olen kysynyt, merkitseekö esittämäni toive hänelle jotain, hän yleensä kimmastuu vain lisää ja ilmoittaa suunnilleen, että "en minä voi toiseksi ihmiseksi muuttua". Minusta tuollainen toiminta on lähinnä pilatusmaista käsien pesua - eikä tietenkään ole näinä vuosina johtanut minkäänlaiseen muutokseen.
Onko hyviä neuvoja - muita kuin tuo edellä mainittu terapia/ammattiapu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juho kirjoitti:
Ikuisuusaihe.
Olen mies ja vaimoni kanssa samassa tilanteessa - emmekä ap:n kanssa tietenkään ole ainoita, meitä on Suomessa varmasti satoja tuhansia.
Oma kokemukseni on tämä:
Suhteen alussa halujen erilaisuus ei usein ilmene, koska alkukiihko tasoittelee erot. Vähitellen erilaisuus (jos sitä on) kuitenkin paljastuu - joskus vasta vuosien kuluttua kun on jo lapsia ja paljon yhteistä historiaa. Joskus halujen hiipumisen syynä on elämäntilanne (stressi, sairaus, lapset, työttömyys), jolloin tilanne voi vähitellen ja luonnollisesti korjaantua elämäntilanteen parantuessa. Yleisempää kuitenkin lienee se, että toisen halut vain vähenevät - ehkä sille "omalle normaalille tasolle". Silloin ollaan ongelmissa, jos asioista ei voida puhua ja yrittää löytää molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua.
Olen itse yrittänyt viime vuodet käydä vaimoni kanssa lukemattomia kertoja rauhallisesti ja mielestäni hyvin rakentavasti keskustelua siitä, että toivoisin meillä olevan hieman enemmän seksiä - ja varsinkin, että saisin tuntea olevani haluttu. Kysehän ei ole (kuten jokainen asemassani oleva varmasti tietää) vain seksuaalisen tarpeen tyydyttämisestä vaan myös tarpeesta tuntea olevansa rakastettu ja tarvittu myös fyysisesti. Jostain syystä nämä keskustelut aina päättyvät siihen, että vaimoni tuntuu olevan täynnä pyhää vihaa mm. siitä, että "minulle ei mikään riitä" tai että "minä dissaan häntä ihmisenä". Koskaan - joka minun mielestäni olisi parisuhteessa vähintäänkin reilua - hän ei ole sanonut esim. että "miettii asiaa" tai "katsoo, mitä voisi asialle tehdä". Jos sitten olen kysynyt, merkitseekö esittämäni toive hänelle jotain, hän yleensä kimmastuu vain lisää ja ilmoittaa suunnilleen, että "en minä voi toiseksi ihmiseksi muuttua". Minusta tuollainen toiminta on lähinnä pilatusmaista käsien pesua - eikä tietenkään ole näinä vuosina johtanut minkäänlaiseen muutokseen.
Onko hyviä neuvoja - muita kuin tuo edellä mainittu terapia/ammattiapu?
Kuin minun kynästäni!
Käytättehän te ammattilaisen palveluja lähes kaikissa muissakin tilanteissa. Seksuaaliterveys ei ole poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juho kirjoitti:
Ikuisuusaihe.
Olen mies ja vaimoni kanssa samassa tilanteessa - emmekä ap:n kanssa tietenkään ole ainoita, meitä on Suomessa varmasti satoja tuhansia.
Oma kokemukseni on tämä:
Suhteen alussa halujen erilaisuus ei usein ilmene, koska alkukiihko tasoittelee erot. Vähitellen erilaisuus (jos sitä on) kuitenkin paljastuu - joskus vasta vuosien kuluttua kun on jo lapsia ja paljon yhteistä historiaa. Joskus halujen hiipumisen syynä on elämäntilanne (stressi, sairaus, lapset, työttömyys), jolloin tilanne voi vähitellen ja luonnollisesti korjaantua elämäntilanteen parantuessa. Yleisempää kuitenkin lienee se, että toisen halut vain vähenevät - ehkä sille "omalle normaalille tasolle". Silloin ollaan ongelmissa, jos asioista ei voida puhua ja yrittää löytää molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua.
Olen itse yrittänyt viime vuodet käydä vaimoni kanssa lukemattomia kertoja rauhallisesti ja mielestäni hyvin rakentavasti keskustelua siitä, että toivoisin meillä olevan hieman enemmän seksiä - ja varsinkin, että saisin tuntea olevani haluttu. Kysehän ei ole (kuten jokainen asemassani oleva varmasti tietää) vain seksuaalisen tarpeen tyydyttämisestä vaan myös tarpeesta tuntea olevansa rakastettu ja tarvittu myös fyysisesti. Jostain syystä nämä keskustelut aina päättyvät siihen, että vaimoni tuntuu olevan täynnä pyhää vihaa mm. siitä, että "minulle ei mikään riitä" tai että "minä dissaan häntä ihmisenä". Koskaan - joka minun mielestäni olisi parisuhteessa vähintäänkin reilua - hän ei ole sanonut esim. että "miettii asiaa" tai "katsoo, mitä voisi asialle tehdä". Jos sitten olen kysynyt, merkitseekö esittämäni toive hänelle jotain, hän yleensä kimmastuu vain lisää ja ilmoittaa suunnilleen, että "en minä voi toiseksi ihmiseksi muuttua". Minusta tuollainen toiminta on lähinnä pilatusmaista käsien pesua - eikä tietenkään ole näinä vuosina johtanut minkäänlaiseen muutokseen.
Onko hyviä neuvoja - muita kuin tuo edellä mainittu terapia/ammattiapu?
Juuri samaa olen itsekin pohtinut, että alun kiihko tuli itsestään jota kesti ruhtinaalliset 10v, toki alusta tasaisesti hieman laskien. Miehellä alkoholiongelma myös. Hygieniakin niin ja näin. Siis hänellä. Puhumisesta huolimatta. Mä ostan leluja ja ehdotan matkoja ja seksin jotain uutta, ni ei... Seksi on rutinoitunutta, tylsää. Mä kokeilisin kaikkea mutta hän ei ole innokas. Vai en vaan saa keulimaan enää.. Tietty puutteessa oleva, turhautunut ja pettynyt nainen ei ole kovin kiihottava otus, kun vituttaa koko laiskimus ukko.
Voi että miten kurja lukea tätä.
En ymmärrä miten tilanne voi mennä tuollaiseksi. Puhukaa lisää vaan, oisko puolisolle näyttää nämä kirjoitukset? Avaisko silmiä?
t.yhä kiimassa oleva pariskunta, kymmenien vuosien jälkeenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi tosiaan muuttaa puolisonsa Skoda Octavian huoltokustannustaulukon tilalle kopion tästä keskustelusta.
Nyt nimittäin vaikuttaa siltä.
M48
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi tosiaan muuttaa puolisonsa Skoda Octavian huoltokustannustaulukon tilalle kopion tästä keskustelusta.
Nyt nimittäin vaikuttaa siltä.M48
Mitä se auttaa, jos ei kerran kiinnosta ni minkäs sille voi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kohtaa tulee aina mieleen se, että nauttiiko se toinen seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi tosiaan muuttaa puolisonsa Skoda Octavian huoltokustannustaulukon tilalle kopion tästä keskustelusta.
Nyt nimittäin vaikuttaa siltä.M48
Mitä se auttaa, jos ei kerran kiinnosta ni minkäs sille voi?
Taustalla saattaa olla jokin mt-häiriö tai mies syö salaa lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaa tulee aina mieleen se, että nauttiiko se toinen seksistä.
Sitä minäkin mietin. Olen kysynyt suoraan ja kuulemma nauttii. Olen kysynyt toivooko jotain lisää ni ei. - ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaa tulee aina mieleen se, että nauttiiko se toinen seksistä.
Sitä minäkin mietin. Olen kysynyt suoraan ja kuulemma nauttii. Olen kysynyt toivooko jotain lisää ni ei. - ap
Nro #6 kommentoi:
Näin meilläkin. Vaimoni varmasti nauttii ja on joskus sekstailun jälkeen todennutkin, että tätä täytyy saada lisää! Olen silloin ajatellut, että nyt saatiin ns. "ketsuppipullo auki". Väärin.
Ja kun kysyn hänen mahdollisista toiveistaan/fantasioistaan sekstailumme suhteen, niitä ei kuulemma ole.
Luulisi sen innostavan miestä, kun on kokeilunhaluinen ja innostunut kumppani, joka kyselee toisen toiveita ja mieltymyksiä, mutta ei näköjään. Tai jos vaan se kumppani ei enää iske niin sama sen kai vaikka mihin temppuihin olisi valmis. En ymmärrä. Hän vaan vannoo rakastavansa mua yli kaiken. Rakastaa muttei halua? Ja aina kun mulla on ovispäivät ni ei käy. Hän sanoo ettei tiedä miksi haluja ei enää entiseen malliin ole, ei kuulemma ole minusta johtuvaa. Toisaalta, hän on sen luonteinen, ettei sitä minulle sanoisi.
Miksi juuri seksi on se asia joka lakkaa kiinnostamasta niin helposti?
Itse kärsin ihan samasta tilanteesta. Kaikki muu tuntuu menevän seksuaalisten tarpeiden edelle. Se ei vie kauheasti aikaa, ja koska se on ainakin meillä sen kerran kuussa hyvin kiihkeää, molemmista.
Et miksi niin kivaa asiaa ei tahdo enempää, onko facen selaaminen nautinnollisempaa? Vai onko taustalla tarve olla vain riippumaton, ilman että on olemassa muuten kuin vain itseään varten?
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaa tulee aina mieleen se, että nauttiiko se toinen seksistä.
Eihän se mitään ilotulitusta ole munkaan mielestä, mutta saa edes läheisyyttä ja jotenkin tuntea olevansa seksuaalinen olento.
Sama juttu. Lapsiluku kun täyttyi, seksi loppui siihen paikkaan. On keskusteltu ja kärvistelty jo muutama vuosi, mutta vaimo on täysin eri ihminen. Ennen lapsia oli lempeä ja halukas, nyt lähinnä ilkeä ja syyttelevä ja hoidan kotityöt ja lapset enimmäkseen. Ehkä on tullut aika erota.
Tarjoan verovaroillani teille seksuaaliterapian.
Ota yhteyttä kunnalliseen seksuaalineuvontaan.