Kyllä sitä näin melkein viisikymppisenä tuntee itsensä vanhaksi

Moni on sun ikäisenä jo mummo jolla useampi lapsenlapsi.

No ainakin se on hyvä ettet katkerasti valita.

Minä olen alle 20-vuotias ja tunnen itseni vanhaksi. Kenties olen vain fiksumpi kuin muut nuoret.

Vierailija kirjoitti:

Moni on sun ikäisenä jo mummo jolla useampi lapsenlapsi.

Joo ja mulla ei yhtään. Ei varmaan ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.

Tulee lapsenlapsia. Livets efterrätt, kuten kuningatar Silvia sen sanoi hyvin :).

Vierailija kirjoitti:

No ainakin se on hyvä ettet katkerasti valita.

En, tottakai jokainen vanhenee.

Minä lapsena vanhaksi vanhenin, en nuori ole koskaan ollut. Miten Eino Leino tiesi?

Varmaan asenne ja elämäntilakysymys. Itse en tunne itseäni vanhaksi. Täytin juuri 50 ja aloitin uuden ammatin opiskelun huvikseni vielä. Minusta elämä on ihanaa, vaikka vähän kremppoja ja sun muita jo onkin. En jaksa niitä ajatella niin kauan kun eivät ihan kanveesiin lyö. 

Ymmärtäisin vain, jos ap:lla olisi sairauksia ja iän tuomia vaivoja, koska teini-ikäisiä lapsia voi olla kolmikymppiselläkin.

Mikä itsessäsi ap saa sinut tuntemaan vanhaksi?

Oon 51 v ja tunnen itseni aika lailla samaksi kuin 40 v. Muutama ryppy, mutta muuten henkisesti ja fyysisesti ei muutoksia.

Saa nähdä sitten fiilikset 10 vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alle 20-vuotias ja tunnen itseni vanhaksi. Kenties olen vain fiksumpi kuin muut nuoret.

Sori, nauroin ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin vain, jos ap:lla olisi sairauksia ja iän tuomia vaivoja, koska teini-ikäisiä lapsia voi olla kolmikymppiselläkin.

Mikä itsessäsi ap saa sinut tuntemaan vanhaksi?

Se ettei enää ns tehdä lapsia.

Tuskin kukaan viiskymppinen lapsia enää haluaa.

Tunnen itseni vanhaksi ainoastaan kun lukulasit on hukassa ja pitäisi yrittää täyttää joku puhelinkaavake. Muuten tuntuu samalta kuin parikymppisenä.

Minä olen saman ikäinen ja lapseton. Ikäni olen ollut yksin. Eikä minulla ole ketään ketä asiasta syyttää, olen vain ujo. Minua ei ole koskaan kiusattu ja vanhempani ja sukuni ovat olleet aina aivan mahtavia. Jostain syystä olen vain niin ujo että en saa aikaiseksi suhteita.

Niin minäkin. Olen 40-v, ylipainoinen äiti jolla ei ole elämää.

Hmm. Olen itse 47 enkä koe itseäni "minkään ikäiseksi". En ole koskaan kokenut. Sisäisesti koen olevani ihan sama ihminen kuin 7- tai 27-vuotiaana. Ulkonäkö, ajatukset, tunteet on toki muuttuneet vuosien ja kokemuksen myötä, mutta kokemus yhtenäisestä identiteetistä jatkuu. Minä olen se tietoisuus jossa ulkonäkö, ajatukset ja tunteet tulee tiedostetuksi, en mikään niistä tiedostamisen kohteista. Tietoisuutena olen iätön ja ajaton.

Olen tällä hetkellä 73. En tuntenut itseäni vanhaksi, kun opiskelin ( laman takia työttömäksi jäätyäni) 30 vuotta sitten uuden ammatin ja valmistuin 50-vuotiaana.Onneksi sain samantein uuden työn ja siinä pysyin eläkeiän saavuttaen 63-vuotiaana. Tuo työssä oloaika antoi sisältöä elämään, paikkasi taloutta ja sain uusia ystäviä. Minulla oli hauskaa ja, ei silti, vieläkin on hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä 73. En tuntenut itseäni vanhaksi, kun opiskelin ( laman takia työttömäksi jäätyäni) 30 vuotta sitten uuden ammatin ja valmistuin 50-vuotiaana.Onneksi sain samantein uuden työn ja siinä pysyin eläkeiän saavuttaen 63-vuotiaana. Tuo työssä oloaika antoi sisältöä elämään, paikkasi taloutta ja sain uusia ystäviä. Minulla oli hauskaa ja, ei silti, vieläkin on hauskaa.

Boomereilla on aina ollut hauskaa. Jälkipolvilla ei kiitos teidän sitten olekaan.

Mä olen 50 enkä tunne itseäni vanhaksi, fyysisesti olen paremmassa kunnossa kuin ehkä ikinä, lapset on 8-14-vuotiaat ja elämä kaikin puolin mallillaan. Hämmenyn aina kun jossain kysytään ikää ja muistan että olenkin jo näin vanha, tunnen itseni noin 35-vuotiaaksi.