Miehet eivät halua lapsia?

Olen mies ja halusin aina lapsia, niitä tulikin sitten 3 kolmenkympin molemmin puolin. Olisi halunnut silloin vielä yhden lisää, mutta vaimon terveyden takia siitä luovuttiin.

Sittemmin erosin nelikymppisenä. Sen jälkeen olen deittaillut 40 molemmin puolin olevien naisten kanssa. He kaikki ovat halunneet lapsia jossain vaiheessa. Itse en halunnut lapsia heidän kanssa, koska olen seurannut mitä ikä tuo mukanaan 40+.  Suuri seikka on myös ollut heikko elämänhallinta ja käytännöntaitojen puute. Naiset ja miehet vanhenevat eri tavalla ja se erilaisuus tulee näkyviin n 42 v todella nopeasti.

Jos tapaisin 30 jommallakummalla puolella oleva naisen joka olisi viehättävä, osaisi kokata, ajaa autolla, rahankäyttö olisi hallussa, omaisi jonkinmoisen yleissivistyksen ja edes kohtalaiset käytöstavat, niin lapset olisivat vielä mahdollisia.

Mutta rima naiselle ei ole kovin korkea, mutta harva sen ylittää. Ylipäätään omat ja valtaosan naisten ajatusmaailmat ja kiinnostuksen kohteet eivät kohtaa. Tuntuu jotta elämän sisältö on se koira tai kissa. Raha-asioista ei mitään käsitystä, mistään tietoa ajankohtaisista asioista, historiasta ei voi puhua, koska heitä ei kiinnosta ja he eivät tiedä asiasta mitään jne.  Ajanhallinta on katastrofaalista myöhässä aina vähintään puolituntia joskus parikin tuntia. Juttu on tämän työpäivän ruotimista, jossa ei ole tapahtunut mitään mainittavaa. Sitten lähipiirin ihmiset ja koira on se mistä puhutaan. Tuntuu jotta standardi on myös töistä uupuminen ja negatiivinen valittava yleisfiilis. Sitten kun miettii ettei onnistu aikataulut, autolla-ajo, rahankäyttö, kokkaaminen ... niin siihen vielä lapsia tai pari. Se lopputulos ei voi olla kuin täysi perhehelvetti.

Eli olen aina halunnut saada lapsia ja sainkin. 

Nyt kun lapsia on jo, niin poltetta ei enää ole lähempänä 50v. Mutta tosiaan jos se yksisarvinen tulee vastaan niin voin harkita asiaa. En tosin edes aktiivisesti etsi, koska nykymaailmassa on niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista, jotta monesti se deittailu ja parisuhde ei pysty kilpailemaan sen kaiken muun kanssa.

Pätkätyöt. Työhakemukset, työhakemukset, niin ja töitäkin joutuu jatkuvasti hakemaan. Pitkät työpäivät. Epäonnistuneet kouluunpyrkimiset. Rahaa nihkeästi säästössä. 

Tämän päivän maailmassa kun ei pärjää koulujakäymättömät. Kaikista ei ole duunarihommia kummempiin. Suomen hallitus meinas että tulevaisuudessa puolet porukasta pitäis saada korkeakoulun käyneiksi. Saattaa olla ettei tuon koneiston rattaissa ole enää paukkuja ajatella muksujen tekoa. Niin ja ne pitäis vielä saada hoidettua ja kasvatettuakin.

Haluan ensisijaisesti säännöllistä seksiä. Kun vaimolle lapset alkoivat jossain vaiheessa tulla aivan ylitsepääsemättömäksi kysymykseksi, mietin asiaa pitkään, ja lopulta suostuin isäksi. Tiedostin hyvin etukäteen, mitä pienten lasten kanssa oleminen on, ja valitettavasti ennakkoluuloni ovat osoittautuneet tosiksi. Vauvat ja taaperot ovat juuri niin kamalia kuin puhutaan. Mutta lapset kasvavat äkkiä, ja kun pidetään huolta vanhempien hyvinvoinnista, niin seksiäkään ei tarvitse jättää pitkäksi aikaa pois. Olen ihan tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta olisin ollut ilman lapsiakin.

Aina kun olen seurustellut, niin miesystävä on ollut se, joka olisi halunnut lapsia. Minä taas en oikeastaan ikinä haluaisi mutta en voi tietää muuttuuko mieli.

Onkohan näin että nämä asiat tuppaa menee usein ristiin? Naiset, jotka haluavat lapsia löytävät miehiä jotka eivät halua ja vice versa. Ei ihme että syntyvyys laskee

Tästähän on ihan tutkimus tehty. Kysyttiin yhden lapsen vanhemmilta, haluavatko he lisää lapsia. Naisista n. 2/3 halusi, miehistä ainoastaan 1/4. Tässä on oleellista huomioida se, että asiaa kysyttiin vain sellaisilta, joilla oli jo omaa kokemusta lapsiperhe-elämästä. Eli selvä enemmistö miehistä ei kaivannut enää lisää sitä samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haluan ja kiinnostaa perhe-elämä sekä lasten kasvatus. Tosin en olisi näitä mitenkään 50-50 kun nykyään pitäisi kuulemma kaikki jakaa 50-50 jos tätä edes hait takaa. Enkä kyllä mitenkään niin, että naiselle 90 ja minulle 10.

Mitä tarkoitat? Että et ole valmis kantamaan tasa-arvoista ja -puolista vastuuta lapsista ja kodista? Luuletko että joku nykyään haluaa moisen miehen?

Vain sekopäät vetävät kaiken "tasa-arvoksi". Äiti on luonnollisesti vauvan tärkein vanhempi ihan jo pelkästään imettämisen vuoksi. Lähes jokaisessa nisäkäslajissa naaras investoi huomattavasti enemmän jälkikasvuun kuin koiras, ihmiset eivät ole poikkeus.

Minä en haluaisi tehdä lastani sinunlaiselle epäluonnolliselle naiselle.

Luin kommentit ja tuntuu, että valtaosa miehistä on ”suostunut”, mikä on luonnollista, jos mietitään ihmisten biologiaa.. naisille on se elämän tärkein ratkaisu, miehille helpompi poistua.

Dyyni kirjoitti:

...deittaillut 40 molemmin puolin olevien naisten kanssa. He kaikki ovat halunneet lapsia jossain vaiheessa. Itse en halunnut lapsia heidän kanssa, koska olen seurannut mitä ikä tuo mukanaan 40+.  Suuri seikka on myös ollut heikko elämänhallinta ja käytännöntaitojen puute. Naiset ja miehet vanhenevat eri tavalla ja se erilaisuus tulee näkyviin n 42 v todella nopeasti.

Jos tapaisin 30 jommallakummalla puolella oleva naisen joka olisi viehättävä, osaisi kokata, ajaa autolla, rahankäyttö olisi hallussa, omaisi jonkinmoisen yleissivistyksen ja edes kohtalaiset käytöstavat, niin lapset olisivat vielä mahdollisia.

Mutta rima naiselle ei ole kovin korkea, mutta harva sen ylittää. Ylipäätään omat ja valtaosan naisten ajatusmaailmat ja kiinnostuksen kohteet eivät kohtaa. Tuntuu jotta elämän sisältö on se koira tai kissa. Raha-asioista ei mitään käsitystä, mistään tietoa ajankohtaisista asioista, historiasta ei voi puhua, koska heitä ei kiinnosta ja he eivät tiedä asiasta mitään jne.  Ajanhallinta on katastrofaalista myöhässä aina vähintään puolituntia joskus parikin tuntia. Juttu on tämän työpäivän ruotimista, jossa ei ole tapahtunut mitään mainittavaa. Sitten lähipiirin ihmiset ja koira on se mistä puhutaan. Tuntuu jotta standardi on myös töistä uupuminen ja negatiivinen valittava yleisfiilis. Sitten kun miettii ettei onnistu aikataulut, autolla-ajo, rahankäyttö, kokkaaminen ... niin siihen vielä lapsia tai pari. Se lopputulos ei voi olla kuin täysi perhehelvetti.

.... En tosin edes aktiivisesti etsi, koska nykymaailmassa on niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista, jotta monesti se deittailu ja parisuhde ei pysty kilpailemaan sen kaiken muun kanssa.

Siis tämä voisi olla mun näppäimistöstä (paitsi olen 40v vasta). Ja parikymppiset on ihan samanlaisia kuin nelikymppiset naiset elämänhallinnan ja muun suhteen. Tuo ihmissuhteista jauhaminen ois ihan fine, mutta kun naiset edes tietäisivät, millä planeetalla eletään ja jotain asioista.  Hyvänä puolena nelikymppisissä on se, että yleensä opiskelut on takana ja töitä osataan tehdä. Toisaalta parikymppiset eivät vielä ole ehtineet katkeroitua. Jostain syystä kolmekymppiset ovat kaikista hankalimpia deittailla. Rima on heillä yhä yhtä korkealla kuin parikymppisenä, katkeruutta on ja pelkoa miesten suhteen, lapsia hirveä kiire saada ja luonne on kuin pahimmat piirteet pohjalaisista ja savolaisista yhdistettynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimon mieliksi on lapsi tehty, tosin kyllä siihen on kiintynyt sitten. 

Aika pitkälti näin. Odottelen tässä, milloin se suuri onnellisuus iskee.

Sama täällä. Eipä lasten hankkiminen näytä naisenkaan sielussa mitään aukkoa täyttäneen - aina on jotain valittamisen aihetta, mukaanlukien erityisesti ne lapset joiden saaminen oli alkujaan suorastaan elämän ja kuoleman kysymys.

Aika hönö projekti kaikenkaikkiaan ja olisi kyllä voinut jättää väliinkin.

Lukihaerikko kirjoitti:

Dyyni kirjoitti:

..

Jos tapaisin 30 jommallakummalla puolella oleva naisen joka olisi viehättävä, osaisi kokata, ajaa autolla, rahankäyttö olisi hallussa, omaisi jonkinmoisen yleissivistyksen ja edes kohtalaiset käytöstavat, niin lapset olisivat vielä mahdollisia.

Mutta rima naiselle ei ole kovin korkea, mutta harva sen ylittää.

Siis tämä voisi olla mun näppäimistöstä (paitsi olen 40v vasta). Ja parikymppiset on ihan samanlaisia kuin nelikymppiset naiset elämänhallinnan ja muun suhteen.

Rima on aika korkea heti, jos haluaa 10 vuotta nuoremman, jolla ei saisi olla elämä retuperällä. Ei sellaisella ole syytä ottaa vanhempaa miestä, ellei se ole jokin erityisen menestynyt mies. 

Ottaakaa nelikymppiset miehet huomioon, että suurin osa naisista ei halua reilusti vanhempaa miestä. Parikymppinen, jolla on elämä hallinnassa, ei yleensä katsele 40 v. miehiä. Pääsette siis treffeille lähinnä sellaisten nuorten naisten kanssa, jotka katselee vanhempaa miestä elättäjäksi / elämän jotenkin kuntoon järjestäjäksi. Eli teillä on aika vääristynyt otanta parikymppisten elämänhallinnasta. Ja helpostihan se 30 v. vaikuttaa katkeralta, jos tuntee, että on jo kiire saada lapsia, eikä ketään järkevää tunnu löytyvän. 10 vuotta vanhemman miehen tiedostamaton sovinismi ja mansplainaus on aika rasittavaa, siinä muuttuu nopeasti treffien tunnelma negatiiviseksi.  

Työelämä ei ole tarjonnut "haasteita" joten maine ja menestys haettava harrastusten kautta, tälle ei jää aikaa/mahdollisuutta jos saan lapsen, eli siinä menee kaikki unelmat, haaveet ja tavoitteet koko loppuelämän osalta kaivosta alas.

ilman lasta/lapsia jää enemmän aikaa itselle, matkustaminen vaimon kanssa on oikeasti kivaa, saa nukkua öisin, säästyy paljon rahaa, eikä tarvitse muuttaa eikä hankkia suurempaa asuntoa