Miehet eivät halua lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin tulla isäksi ja onneksi sain lapset 23 ja 25-vuotiaana, sen jälkeen hankin virallisen ammatin. Harmittaa vaan, etten pystynyt tarjoamaan lapsilleni ydinperhettä vaan erosin heidän äidistään. Muutaman vuoden sinkkuna tässä ollessa, huomannut että naiset välttelee yhtä lailla miehiä kenellä lapsia, kuin miehet naisia joilla lapsia. Yksin saa olla. - M31

Huolitko itse naisen jolla on lapsia vai pitääkö olla lapseton?

Lähtökohtaisesti en haluaisi naista, jolla on muiden lykkimiä lapsia. Jos kakaroita ottaa riesakseen, niin eivät ne ainakaan saa toisten tekemiä olla.

Mahtoikohan tämä vastaus olla siltä keneltä kysyin? Jos näin ajattelee niin sitten luulisi ymmärtävän miksi lapsettomat naiset eivät halua miestä, jolla on jo lapsia. Eivät halua muiden lapsia riesakseen.

Se on muuten huomattavasti yleisempää, ettei nainen huoli miestä, jolla jo on lapsia. Eivät nekään naiset joilla itsellään on omia lapsia. Naiset taas suorastaan vaativat, että lapsettoman miehen pitää ottaa "koko paketti" elämäänsä, eli monesti siihen pakettiin kuuluu vielä se lasten biologinen isukkikin.

Vierailija kirjoitti:

Halusin lapsen niin pitkään kuin muistan, kirjainmellisesti 5 vuotiaasta asti mutta halusin ensin olla itsenäinen nainen joka tekee työtä. Lapsi antsaitsee kaksi työssäkäyvää vanhempaa. Nyt olen 31v ja raskaaksi tulin ja mieheni samantien jätti. En voi ymmärtää miten miehet ovat tämmöisiä. 

Ajattelepa asia niin, että oisit vaan fistannut itseäsi aina kun teki munaa mieli. Ja toisekseen, taisit unohtaa kysyä, että haluaako mies juuri sillä hetkellä lapsia.

Kyllä haluaisin. Nykyään suhteet ei ikävä kyllä kestä pitkään ja en halua olla mikään osa-aika isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä te saatte naiset, jotka olette hyviä miehiä ja isiä.

Joo, yleensä saa, mutta minkälaisen naisen, se on aina vähän arpapeliä. Itse olen nähnyt paljon pareja, joilla aluksi tuntuu pyyhkivän hyvin, mutta kuinka ollakaan, kun aikaa vähän kuluu ja putkahtaa mukula jos toinenkin, niin monet eroavat. Itse halusin välttyä tuollaiselta kohtalolta ja etsin vaimon ja äidin lapsillemme ihan toisenlaisesta kulttuurista. Me olemme edelleen onnellinen perhe vaikka yhteisiä vuosia on jo takana ja lapsiakin. Vaimoni on monesti ihmetellyt, että miksi ihmeessä täällä erotaan niin helposti, että eikö vanhemmat yhtään ajattele mitä se vaikuttaa lapsiin, kun erotaan. Itsekin olen ajatellut, että vaikka rakkaus vaimoani kohtaan jostain syystä joskus hiipuisi, en eroaisi, koska lapset tarvitsevat kokonaisen perheen.

Niin se erohan on aina naisen syy?

Useimmiten kyllä. Naiset olettavat, että kun heille itselle tulee hinku hankkia lapsia, niin automaattisesti myös mies ottaa lapset avosylin vastaan. Uskon tuon harhan johtuvan siitä, että yhteiskuntamme tukee liikaa naisia, eli eivät osaa pelätä yksin jäämistä, kun yksinhuoltajana pärjää ihan hyvin. Jos tukiverkostoja ei olisi, varmasti useimmat naiset miettisivät parikin kertaa, että arvaako vielä ryhtyä lastentekoon ja ehkäpä se mieskin syynättäisi hieman paremmin, että sopiiko/onko valmis isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaimon mieliksi on lapsi tehty, tosin kyllä siihen on kiintynyt sitten. 

Aika pitkälti näin. Odottelen tässä, milloin se suuri onnellisuus iskee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haluaisin. Nykyään suhteet ei ikävä kyllä kestä pitkään ja en halua olla mikään osa-aika isä.

Suosittelen, että ryhdyt etsimään naista esim. Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisia ja hyvin perhekeskeisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä te saatte naiset, jotka olette hyviä miehiä ja isiä.

Joo, yleensä saa, mutta minkälaisen naisen, se on aina vähän arpapeliä. Itse olen nähnyt paljon pareja, joilla aluksi tuntuu pyyhkivän hyvin, mutta kuinka ollakaan, kun aikaa vähän kuluu ja putkahtaa mukula jos toinenkin, niin monet eroavat. Itse halusin välttyä tuollaiselta kohtalolta ja etsin vaimon ja äidin lapsillemme ihan toisenlaisesta kulttuurista. Me olemme edelleen onnellinen perhe vaikka yhteisiä vuosia on jo takana ja lapsiakin. Vaimoni on monesti ihmetellyt, että miksi ihmeessä täällä erotaan niin helposti, että eikö vanhemmat yhtään ajattele mitä se vaikuttaa lapsiin, kun erotaan. Itsekin olen ajatellut, että vaikka rakkaus vaimoani kohtaan jostain syystä joskus hiipuisi, en eroaisi, koska lapset tarvitsevat kokonaisen perheen.

Niin se erohan on aina naisen syy?

Useimmiten kyllä. Naiset olettavat, että kun heille itselle tulee hinku hankkia lapsia, niin automaattisesti myös mies ottaa lapset avosylin vastaan. Uskon tuon harhan johtuvan siitä, että yhteiskuntamme tukee liikaa naisia, eli eivät osaa pelätä yksin jäämistä, kun yksinhuoltajana pärjää ihan hyvin. Jos tukiverkostoja ei olisi, varmasti useimmat naiset miettisivät parikin kertaa, että arvaako vielä ryhtyä lastentekoon ja ehkäpä se mieskin syynättäisi hieman paremmin, että sopiiko/onko valmis isäksi.

Tästä syystä tarvitaan perustulo.

1 perustulo ei ole riittävästi syöttämään lasta

2 on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kotoa saatu perheenisän mallia kun kaikki miehet on nykyään yhärien kasvattamia.

Ja kun maskuliinisuus on nykyisin kuulemma kauheaa myrkkyä, niin monissa perheissä, joissa on "isä", niin moni poika on kahden neidin kasvattama käytännössä.

Mitä ihmettä? En minä ainakaan tunne yhtäkään perhettä, jossa vanhempana ovat "kaksi neitiä". Ihan on isä ja äiti, mutta positiivista on se, että isät osallistuvat nykyään enemmän, kuin vaikka mietin omaa lapsuuttani ja omaa isääni, jota ei kiinnostanut jälkikasvu yhtään. Asui kyllä saman katon alla, mutta eipä ole lämpimiä muistoja isästä. Mikä sinusta sitten on neitimäisen miehen määritelmä? Mies, joka haluaa myös osallistua lapsensa elämään joka päivä ja osaa huolehtia lapsistaan samalla tavalla, kuin se äitikin?

Kysyitkö koskaan isältäsi, halusiko myös hän lapsia siihen aikaan kuin äitisi? Ja onko tutkittu, että hän on biologinen isäsi? Suomessa naiset tuppaa olemaan niinkin "luotettavia", että 10% tutkituista isyyksistä meneekin niin, että DNA-näytteen antanut ja itseään isäksi luullut ei olekaan lapsen biologinen isä. Paljonkohan määrä onkaan, jos isyystesti olisi pakollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haluaisin. Nykyään suhteet ei ikävä kyllä kestä pitkään ja en halua olla mikään osa-aika isä.

Suosittelen, että ryhdyt etsimään naista esim. Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisia ja hyvin perhekeskeisiä.

Kyllä jos haluaa lyhyen aasialaisen ja ne lapsetkaan ei hirveästi näytä isältään? Puhumattakaan miten paljon pilkaa sellain en herättää. "Paljonko maksoi" "Antaako Happy Endin" "Syökö koiria"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haluan ja kiinnostaa perhe-elämä sekä lasten kasvatus. Tosin en olisi näitä mitenkään 50-50 kun nykyään pitäisi kuulemma kaikki jakaa 50-50 jos tätä edes hait takaa. Enkä kyllä mitenkään niin, että naiselle 90 ja minulle 10.

Mitä tarkoitat? Että et ole valmis kantamaan tasa-arvoista ja -puolista vastuuta lapsista ja kodista? Luuletko että joku nykyään haluaa moisen miehen?

Mitä tarkoitat tällä? Luuletko sinä, että sinä voit puhua muiden naisten puolesta? Miksi sinua pelottaa niin paljon jos jotkut halauvat elää jakamatta joka helvetin asiaa 50-50? Oletko tietoinen, että suurin osa perheistä päättää jakaa vanhempainvapaat epätasa-arvoisesti vaikka vasemmisto yrittää tunkea nokkansa perheiden elämään?

Se että kodin- ja lasten hoitaminen jaetaan 50-50 ei tarkoita että excelin kanssa tarkastetaan että molemmat on varmasti tiskannut yhtä paljon astioita tällä viikolla. Se tarkoittaa että molemmilla on yhtä suuri vastuu lapsista, ja molemilla on yhtä suuri oikeus omiin harrastuksiin ja kodin ulkopuoliseen tekemiseen. Kotitöiden jakaminen ei tarkoita että molempien pitää tehdä kaikkea yhtä paljon. Se voi myös tarkoittaa että toinen huolehtii astioiden tiskauksesta ja toinen pyykeistä. Varsinkin jos asutaan kerrostalossa, jossa ei ole pihatöitä. On molempien vastuulla pitää ne seinien sisäpuolella olevat tilat kunnossa. Kaksi kertaa vuodessa renkaiden vaihto ja kerran vuodessa auton ajaminen huoltoon ja katsastukseen ei ole riittävä määrä kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kypsyi ajatukseen lapsista hitaasti ja olin jo menettämäisilläni toivoni, koska en halunnut jättää häntä vain siitä syystä, ettei hän halua lapsia. Onneksi mieli muuttui ja saimme kaksi lasta, vaikka olin jo 34- ja toisen lapsen kohdalla 37-vuotias kun lapset syntyivät. Hän on upea isä.

Tiedän muutaman naisen, jotka odottivat liian kauan, eivätkä enää uudessa suhteessa voineet saaa lapsia iän takia.

Nykyään saadaan lapsia reippaasti yli nelikymppisinäkin. Ihmisten kunto on kohentunut elinolojen myötä reippaasti eikä nelikymppinen ensisynnyttäjä ole enää mikään ihmetyksen aihe. Huvittaa vähän tuo "vaikka olin jo 34", olit nykymittapuulla nuori äidiksi.

Tää on totta! Sain esikoiseni 31-vuotiaana. Meillä on noin 30 äidin porukka, jotka saimme lapset (esikoiset) samassa kuussa, ja olen ihan heittämällä nuorimmasta päästä! Suurinosa iältään 35-39-vuotiaita 🤔

Kukaan muu kuin iäkäs anoppini ei ole sanonut minua "vanhaksi ensisynnyttäjäksi", mikä huvittaa suuresti 😂

Ajat on todella muuttuneet! En itsekään tunne itseäni mitenkään vanhaksi, tietty silläkin on varmaan suuri merkitys, että olen urheilullinen, bmi 19. Ylipainoisena sohvaperunana ei tätä pikkulapsuarkea ehkä jaksaisi niin hyvin. En tiedä sitten.

Mieheni on minua liki 10v vanhempi. Hän kuulemma ei halunnut lapsia, kunnes nelikymppissynttärit alkoi uhkaavasti lähestyä, hän tapasi minut ja suorastaan kinui, että yritetäänhän me saada lapsia asap :D

Eli oisko niin, että miehet helposti nykyään elää jotain pitkitettyä nuoruutta, kunnes "luonto tikanpojan puuhun ajaa", tai mies tajuaa ikääntyessään oman kuolevaisuutensa ja jälkeläisten saaminen alkaakin kiinnostaa? Joillekin se on tietty myöhäistä siinä neljänkympin korvilla herätä tähän. Puolisoa el välttämättä löydy helpolla, saati niin nuorta naista, että tulisi vielä (luomusti) raskaaksi....

No eihän sitä pidä kuin pyörähtää tinderissä niin selviää, että osa miehistä tahtoo aivan selvästi lapsia. Ei siis etsi sieltä vain helppoa seksiä vaan lähtee treffeille vain vastaavasti lapsia lähiaikoina haluavan naisen kanssa (yleensä tukevasti täysi-ikäisiä ihmisiä, harvempi haluaa lapsia aivan vielä 20 v, tosin poikkeuksia on). Juuri yksi veljistäni avautui haluavansa lapsia ja ydinperheen ja toivovansa, että samanhenkinen nainen tulisi vastaan. Rakkaussuhteeseen tietysti lapsia toivoisi, ei ole vielä sen ikäinen että pitäisi mitään kumppanuusvanhemmuuksia kelata. Muilla veljilläni on vaimo lapsia, luulen että ovat halunneet kun lapsia on useampi ja hoitavat hyvin eivätkä pakene töihin/harrastuksiin. Oma mieheni taas tahtoi useamman lapsen kuin minä, mutta on nyt sanonut ainakin, että näin on hyvä ja om sterilisaatioon menossa. Isäämme ei olisi kuulemma haitannut vaikka lasta eivät olisi äidin kanssa saaneet (joutuivat yrittämään vuosia ja näytti, ettei tule), mutta on ollut huippuihana isä ja saivat sitten useammankin. Omaan silmään näyttäisi, että aika moni (ei kaikki) mies haluaa lapsia eikä vain naisen lapsihaaveiden vuoksi. Kyllähän tällä palstalla on opittu, että jos mies ei halua lapsia, muttei erotakaan niin kyllä mies pääasiassa osaa syöttää naiselle suun ja korvat täyteen valheita ja tekosyitä. Moni mies myös saa lapsia toivomaansa aiemmin väärän naisen kanssa. Teini-iän poikaystävälleni kävi näin, että uskoi uuden tyttiksen käyttävän pillereitä niinkuin minäkin olin rehellisesti käyttänyt, mutta tyttöpä tuli raskaaksi ensimmäisestä kierrosta... ja seuraavalle poikakaverille myös saman tien.

Tiedän muutamankin tapauksen, jossa mies on lähtenyt suhteesta kun nainen ei ole onnistunut tulemaan raskaaksi. Tietenkin on voinut olla muitakin syitä, ehkä yrittäminen on ajanut suhteen kriisiin, mutta uskoisin lapsettomuuden olleen eron pääsyy kun lapsia ok tehty uuden naisen kanssa. Velaystävättäreni taas on valitettavasti eron partaalla lukioaikainen miesystävänsä kanssa kun mies on viimeiset vuodet alkanut ehdotella lapsentekoa. Luulen, että lähtee löhi aikoina ja järjestelevät jo omaisuusasioita helpommiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kypsyi ajatukseen lapsista hitaasti ja olin jo menettämäisilläni toivoni, koska en halunnut jättää häntä vain siitä syystä, ettei hän halua lapsia. Onneksi mieli muuttui ja saimme kaksi lasta, vaikka olin jo 34- ja toisen lapsen kohdalla 37-vuotias kun lapset syntyivät. Hän on upea isä.

Tiedän muutaman naisen, jotka odottivat liian kauan, eivätkä enää uudessa suhteessa voineet saaa lapsia iän takia.

Nykyään saadaan lapsia reippaasti yli nelikymppisinäkin. Ihmisten kunto on kohentunut elinolojen myötä reippaasti eikä nelikymppinen ensisynnyttäjä ole enää mikään ihmetyksen aihe. Huvittaa vähän tuo "vaikka olin jo 34", olit nykymittapuulla nuori äidiksi.

Tää on totta! Sain esikoiseni 31-vuotiaana. Meillä on noin 30 äidin porukka, jotka saimme lapset (esikoiset) samassa kuussa, ja olen ihan heittämällä nuorimmasta päästä! Suurinosa iältään 35-39-vuotiaita 🤔

Kukaan muu kuin iäkäs anoppini ei ole sanonut minua "vanhaksi ensisynnyttäjäksi", mikä huvittaa suuresti 😂

Ajat on todella muuttuneet! En itsekään tunne itseäni mitenkään vanhaksi, tietty silläkin on varmaan suuri merkitys, että olen urheilullinen, bmi 19. Ylipainoisena sohvaperunana ei tätä pikkulapsuarkea ehkä jaksaisi niin hyvin. En tiedä sitten.

Mieheni on minua liki 10v vanhempi. Hän kuulemma ei halunnut lapsia, kunnes nelikymppissynttärit alkoi uhkaavasti lähestyä, hän tapasi minut ja suorastaan kinui, että yritetäänhän me saada lapsia asap :D

Eli oisko niin, että miehet helposti nykyään elää jotain pitkitettyä nuoruutta, kunnes "luonto tikanpojan puuhun ajaa", tai mies tajuaa ikääntyessään oman kuolevaisuutensa ja jälkeläisten saaminen alkaakin kiinnostaa? Joillekin se on tietty myöhäistä siinä neljänkympin korvilla herätä tähän. Puolisoa el välttämättä löydy helpolla, saati niin nuorta naista, että tulisi vielä (luomusti) raskaaksi....

Ohis, mutta mitä alapeukutettavaa täs nyt oli?!?!

Mielestäni hyvää pohdintaa ja mielenkiintoinen tositarina. Öööö loukkaantuiko mammat tuosta läskikommentista??? :DDD ja hopeaketut pahoitti mielensä kun kertoja kehtaa sanoa ääneen, ettei kaikille sitä kymmentäkään vuotta nuorempaa kumppania noin vain löydy??? :DDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä ainakin osui kohdalleni useita miehiä, jotka kertoivat haluavansa lapsia. Osa kertoi oma-aloitteisesti jo viestittelyvaiheessa.

Todella sairasta, jos sieltä etsitään naista vain lapsentekoon tarpeeksi.

Ne sanoo haluavansa lapsia saadakseen pinppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kypsyi ajatukseen lapsista hitaasti ja olin jo menettämäisilläni toivoni, koska en halunnut jättää häntä vain siitä syystä, ettei hän halua lapsia. Onneksi mieli muuttui ja saimme kaksi lasta, vaikka olin jo 34- ja toisen lapsen kohdalla 37-vuotias kun lapset syntyivät. Hän on upea isä.

Tiedän muutaman naisen, jotka odottivat liian kauan, eivätkä enää uudessa suhteessa voineet saaa lapsia iän takia.

Nykyään saadaan lapsia reippaasti yli nelikymppisinäkin. Ihmisten kunto on kohentunut elinolojen myötä reippaasti eikä nelikymppinen ensisynnyttäjä ole enää mikään ihmetyksen aihe. Huvittaa vähän tuo "vaikka olin jo 34", olit nykymittapuulla nuori äidiksi.

Oikeastaan lapsia on saatu yli nelikymppisenä ennenkin, mutta ne ei vaan yleensä ole ollut ensimmäisiä vaan sisarusparven viimeisiä. Se on geeneissä, että kauan sitä hedelmällisyyttä riittää kullakin yksilöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haluaisin. Nykyään suhteet ei ikävä kyllä kestä pitkään ja en halua olla mikään osa-aika isä.

Suosittelen, että ryhdyt etsimään naista esim. Filippiineiltä. Siellä naiset ovat vielä naisia ja hyvin perhekeskeisiä.

Kyllä jos haluaa lyhyen aasialaisen ja ne lapsetkaan ei hirveästi näytä isältään? Puhumattakaan miten paljon pilkaa sellain en herättää. "Paljonko maksoi" "Antaako Happy Endin" "Syökö koiria"

Kun ajatellaan suomalaisten ulkonäköä, niin useimmissa tapauksissa se varmaan on pelkästään positiivinen asia, jos lapsi ei näytä juuri isältään. Meidän muksut ovat sopiva mix kummastakin. Pilkkaajista nyt ei kannata välittää. Ovat yleensä lihavia telakkaperseisiä juntteja, joilla jostain syystä on kauhea kateus aasialaisia naisia kohtaan. Ja antaahan se käsityksen pilkkaajan maantiedon tasosta, jos ainoa maa mikä aasiasta tulee mieleen on Thaimaa (viitaten happy end:iin). Tuo hinnan kysyminen taas viittaa siihen, että jopa suomalaiset naiset pitävät itseäänkin maksullisina. Koirien syöntiin en osaa sanoa mitään, mutta uskoisin, että on nainen lähtöisin mistä tahansa, niin Suomeen muuttaessaan tarvitsee syödä koiria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haluan ja kiinnostaa perhe-elämä sekä lasten kasvatus. Tosin en olisi näitä mitenkään 50-50 kun nykyään pitäisi kuulemma kaikki jakaa 50-50 jos tätä edes hait takaa. Enkä kyllä mitenkään niin, että naiselle 90 ja minulle 10.

Mitä tarkoitat? Että et ole valmis kantamaan tasa-arvoista ja -puolista vastuuta lapsista ja kodista? Luuletko että joku nykyään haluaa moisen miehen?

Mitä tarkoitat tällä? Luuletko sinä, että sinä voit puhua muiden naisten puolesta? Miksi sinua pelottaa niin paljon jos jotkut halauvat elää jakamatta joka helvetin asiaa 50-50? Oletko tietoinen, että suurin osa perheistä päättää jakaa vanhempainvapaat epätasa-arvoisesti vaikka vasemmisto yrittää tunkea nokkansa perheiden elämään?

Se että kodin- ja lasten hoitaminen jaetaan 50-50 ei tarkoita että excelin kanssa tarkastetaan että molemmat on varmasti tiskannut yhtä paljon astioita tällä viikolla. Se tarkoittaa että molemmilla on yhtä suuri vastuu lapsista, ja molemilla on yhtä suuri oikeus omiin harrastuksiin ja kodin ulkopuoliseen tekemiseen. Kotitöiden jakaminen ei tarkoita että molempien pitää tehdä kaikkea yhtä paljon. Se voi myös tarkoittaa että toinen huolehtii astioiden tiskauksesta ja toinen pyykeistä. Varsinkin jos asutaan kerrostalossa, jossa ei ole pihatöitä. On molempien vastuulla pitää ne seinien sisäpuolella olevat tilat kunnossa. Kaksi kertaa vuodessa renkaiden vaihto ja kerran vuodessa auton ajaminen huoltoon ja katsastukseen ei ole riittävä määrä kotitöitä.

Ei se suomalaisten naisten kanssa onnnistu se töiden tasapuolinen jakaminen. Ei työpaikoillakaan. Työpaikoilla on aina niitä, jotka joutuvat tekemään enemmän, koska osa naisista ovat niin laiskoja. Sama kotitalouksissa. Kaverilla on vaimo ja kolme tytärtä. Tuollaselle porukalle, kun jakaa kotityöt, kaikilla on varsin pieni taakka suorittaa eri tehtävät. Käytännössä se meni niin, että aina tiesi kyläillessä, että onko nyt meneillään kaverin vai jonkun naisväestä olevan vuoro pitää huusholli kunnossa. Naisten viikoilla aina tiskipöytä oli täynnä likaisia astioita, vaikka tiskikone vieressä. Eli jos kahvia halusi, niin joko kaveri tai minä jouduin pesemään kahvikupin siitä röykkiöstä. Sama homma pyykien ja muun siivouksen kanssa. En voi käsittää, miksi se on niin yleistä täällä Suomessa, että naiset ovat todellisuudessa varsinaisia sikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kypsyi ajatukseen lapsista hitaasti ja olin jo menettämäisilläni toivoni, koska en halunnut jättää häntä vain siitä syystä, ettei hän halua lapsia. Onneksi mieli muuttui ja saimme kaksi lasta, vaikka olin jo 34- ja toisen lapsen kohdalla 37-vuotias kun lapset syntyivät. Hän on upea isä.

Tiedän muutaman naisen, jotka odottivat liian kauan, eivätkä enää uudessa suhteessa voineet saaa lapsia iän takia.

Nykyään saadaan lapsia reippaasti yli nelikymppisinäkin. Ihmisten kunto on kohentunut elinolojen myötä reippaasti eikä nelikymppinen ensisynnyttäjä ole enää mikään ihmetyksen aihe. Huvittaa vähän tuo "vaikka olin jo 34", olit nykymittapuulla nuori äidiksi.

Tää on totta! Sain esikoiseni 31-vuotiaana. Meillä on noin 30 äidin porukka, jotka saimme lapset (esikoiset) samassa kuussa, ja olen ihan heittämällä nuorimmasta päästä! Suurinosa iältään 35-39-vuotiaita 🤔

Kukaan muu kuin iäkäs anoppini ei ole sanonut minua "vanhaksi ensisynnyttäjäksi", mikä huvittaa suuresti 😂

Ajat on todella muuttuneet! En itsekään tunne itseäni mitenkään vanhaksi, tietty silläkin on varmaan suuri merkitys, että olen urheilullinen, bmi 19. Ylipainoisena sohvaperunana ei tätä pikkulapsuarkea ehkä jaksaisi niin hyvin. En tiedä sitten.

Mieheni on minua liki 10v vanhempi. Hän kuulemma ei halunnut lapsia, kunnes nelikymppissynttärit alkoi uhkaavasti lähestyä, hän tapasi minut ja suorastaan kinui, että yritetäänhän me saada lapsia asap :D

Eli oisko niin, että miehet helposti nykyään elää jotain pitkitettyä nuoruutta, kunnes "luonto tikanpojan puuhun ajaa", tai mies tajuaa ikääntyessään oman kuolevaisuutensa ja jälkeläisten saaminen alkaakin kiinnostaa? Joillekin se on tietty myöhäistä siinä neljänkympin korvilla herätä tähän. Puolisoa el välttämättä löydy helpolla, saati niin nuorta naista, että tulisi vielä (luomusti) raskaaksi....

Ei, vaan se johtuu siitä, että ennenvanhaan naiset olivat vaimo- ja äitimatskua, eli heille oli jo pikkutytöstä saakka opetettu millainen äidin ja vaimon olisi hyvä olla. Nykyisin kun naiset eivät tunnu aikuistuvan oikestaan enää lainkaan ja heistä koulutetaan pelkästään draamaa joka puolelle kehittäviä käsienheiluttelijoita, niin ei miehinen mies sellaisesta itselleen riesaa halua. Mies joutuu siis odottamaan nykyisin todella kauan, että naiset aikuistuvat ja ovat valmiina perhe-elämään ja äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Haluan mutta katkerana kun vaino ei halua

Olisiko mahdollista jos eroaisit ja etsisit uuden vaimon?