Miehet eivät halua lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Halusin tulla isäksi ja onneksi sain lapset 23 ja 25-vuotiaana, sen jälkeen hankin virallisen ammatin. Harmittaa vaan, etten pystynyt tarjoamaan lapsilleni ydinperhettä vaan erosin heidän äidistään. Muutaman vuoden sinkkuna tässä ollessa, huomannut että naiset välttelee yhtä lailla miehiä kenellä lapsia, kuin miehet naisia joilla lapsia. Yksin saa olla. - M31

Huolitko itse naisen jolla on lapsia vai pitääkö olla lapseton?

tiedän tunteen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nuo kiinnostaa ja todella paljon mutta minkäs teet kun naiset valitsee vain ne )ännimmät tapaukset.

Vaikutat tosi mukavalta mutta... en tunne kemiaa/kipinää/ihastumista.

Löydät varmasti pian seuraa!

Muistakaa nyt ihmiset hyvät että moni sanoo noin kohteliaisuussyistä. Et välttämättä oikeasti vaikuta yhtään mukavalta, mutta harva sanoo suoraan että vaikutat urpålta, tyhmältä, ahdasmieliseltä, narsistiselta, perfektionistilta, rasittavalta jne.

Jotkut haluaa ja jotkut ei. Itseä lähestyy enemmän ehkä ne jotka ei halua; joilla on jo omia tai ei ole omia mutta ei myöskään vaikuta niiden hankinnasta erityisen kiinnostuneelta.

Jonkin verran on niitä jotka kovasti haluaa ja kyselee sitten onko mulla jo luku täynnä.

T. Sinkkuäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin tulla isäksi ja onneksi sain lapset 23 ja 25-vuotiaana, sen jälkeen hankin virallisen ammatin. Harmittaa vaan, etten pystynyt tarjoamaan lapsilleni ydinperhettä vaan erosin heidän äidistään. Muutaman vuoden sinkkuna tässä ollessa, huomannut että naiset välttelee yhtä lailla miehiä kenellä lapsia, kuin miehet naisia joilla lapsia. Yksin saa olla. - M31

Huolitko itse naisen jolla on lapsia vai pitääkö olla lapseton?

Lähtökohtaisesti en haluaisi naista, jolla on muiden lykkimiä lapsia. Jos kakaroita ottaa riesakseen, niin eivät ne ainakaan saa toisten tekemiä olla.

Ehdottomasti suurimmaksi osaksi siksi, että naiset haluavat. 

Nyt kuitenkin tilanne on kääntynyt niin, että itse haluaisin kyllä lapsia lisää, mutta sellaista naista ei vaan löydy, joka olisi luotettava ja voisi todeta, että se ei lähde lapsi kainalossa huit hittoon ja pyydä maksamaan elareita. 

Tänne takapajulaan pitäisi hiljalleen jo saada kohdunvuokraus toimimaan, kuten Yhdysvalloissakin hyvin toimii. Homoparitkin kärsii tästä epäoikeudenmukaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Hunsvotti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haluan ja kiinnostaa perhe-elämä sekä lasten kasvatus. Tosin en olisi näitä mitenkään 50-50 kun nykyään pitäisi kuulemma kaikki jakaa 50-50 jos tätä edes hait takaa. Enkä kyllä mitenkään niin, että naiselle 90 ja minulle 10.

Mitä tarkoitat? Että et ole valmis kantamaan tasa-arvoista ja -puolista vastuuta lapsista ja kodista? Luuletko että joku nykyään haluaa moisen miehen?

Moni nainen jättää tänä päivänäkin salaa ehkäisyn pois ja tekee lapsen jännän hunsvottinsa kanssa uskoen, että mies siitä vastuulliseksi kotirintamamieheksi muuttuu.

Lähde?

Lähde: Suomalaiset yh-äippylit

Adoptio olisi ihan riittävä. Jäisi pois ärsyttävä vauvavaihe ja lapsen voisi tarvittaessa palauttaa. Adoptiolapsella pitäisi jokaisen aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin tulla isäksi ja onneksi sain lapset 23 ja 25-vuotiaana, sen jälkeen hankin virallisen ammatin. Harmittaa vaan, etten pystynyt tarjoamaan lapsilleni ydinperhettä vaan erosin heidän äidistään. Muutaman vuoden sinkkuna tässä ollessa, huomannut että naiset välttelee yhtä lailla miehiä kenellä lapsia, kuin miehet naisia joilla lapsia. Yksin saa olla. - M31

Huolitko itse naisen jolla on lapsia vai pitääkö olla lapseton?

Lähtökohtaisesti en haluaisi naista, jolla on muiden lykkimiä lapsia. Jos kakaroita ottaa riesakseen, niin eivät ne ainakaan saa toisten tekemiä olla.

Mahtoikohan tämä vastaus olla siltä keneltä kysyin? Jos näin ajattelee niin sitten luulisi ymmärtävän miksi lapsettomat naiset eivät halua miestä, jolla on jo lapsia. Eivät halua muiden lapsia riesakseen.

Ei kannata lapsia tehdä, ellei parisuhde ole ERITTÄIN vakaalla pohjalla. Sitten kun on kakaroita jaloissa ja sukset menevät ristiin, niin siinä sitten ollaan. Tapellaan elatusmaksuista ja tapaamisajoista ja ihan kaikesta muustakin. Elämästä tulee entistä enemmän helvettiä.

Minulla on parempaakin tekemistä ja muuta käyttöä rahalle kuin kakaroihin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä te saatte naiset, jotka olette hyviä miehiä ja isiä.

Joo, yleensä saa, mutta minkälaisen naisen, se on aina vähän arpapeliä. Itse olen nähnyt paljon pareja, joilla aluksi tuntuu pyyhkivän hyvin, mutta kuinka ollakaan, kun aikaa vähän kuluu ja putkahtaa mukula jos toinenkin, niin monet eroavat. Itse halusin välttyä tuollaiselta kohtalolta ja etsin vaimon ja äidin lapsillemme ihan toisenlaisesta kulttuurista. Me olemme edelleen onnellinen perhe vaikka yhteisiä vuosia on jo takana ja lapsiakin. Vaimoni on monesti ihmetellyt, että miksi ihmeessä täällä erotaan niin helposti, että eikö vanhemmat yhtään ajattele mitä se vaikuttaa lapsiin, kun erotaan. Itsekin olen ajatellut, että vaikka rakkaus vaimoani kohtaan jostain syystä joskus hiipuisi, en eroaisi, koska lapset tarvitsevat kokonaisen perheen.

Suku on yrittänyt tunkea syliini ja jopa kotiini niitä sottupökäleitä. Täytyy sanoa että en halua tippaakaan lapsia. Ehkä omat lapset saattaisivat olla eri asia, mutta sukuni on laittanut minut inhoamaan niitä paskatehtaita.

Vaimon mieliksi on lapsi tehty, tosin kyllä siihen on kiintynyt sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä te saatte naiset, jotka olette hyviä miehiä ja isiä.

Joo, yleensä saa, mutta minkälaisen naisen, se on aina vähän arpapeliä. Itse olen nähnyt paljon pareja, joilla aluksi tuntuu pyyhkivän hyvin, mutta kuinka ollakaan, kun aikaa vähän kuluu ja putkahtaa mukula jos toinenkin, niin monet eroavat. Itse halusin välttyä tuollaiselta kohtalolta ja etsin vaimon ja äidin lapsillemme ihan toisenlaisesta kulttuurista. Me olemme edelleen onnellinen perhe vaikka yhteisiä vuosia on jo takana ja lapsiakin. Vaimoni on monesti ihmetellyt, että miksi ihmeessä täällä erotaan niin helposti, että eikö vanhemmat yhtään ajattele mitä se vaikuttaa lapsiin, kun erotaan. Itsekin olen ajatellut, että vaikka rakkaus vaimoani kohtaan jostain syystä joskus hiipuisi, en eroaisi, koska lapset tarvitsevat kokonaisen perheen.

Niin se erohan on aina naisen syy?

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta, mutta vaimon mieliksi pari tehtiin, kun jostain syystä asia oli hänelle niin kauhean tärkeä. Rivien välistä näin vuosia myöhemmin on aika selvää, että kovasti kaduttaa häntäkin nyt. Taisi olla vaan hormonien ohjauksessa ihminen silloin aikoinaan ja yhteisen virheemme kanssa joudumme nyt elämään.

Tuollaisia naisia on pilvin pimein. Itselläkin takana yksi suhde, jossa kävi niin, että kun aloin antaa merkkejä, että tästä ei tule mitään, nainen koitti kaikin keinoin tulla raskaaksi. Onneksi tajusin tilanteen ajoissa enkä suostunut seksiin ilman kumia. No, suhde päättyi ja eipä aikaakaan kun nainen oli paksuna. Hupsista vaan, mutta seuraavakaan jantteri ei ollut valmis tuosta vaan ryhtymään isäksi ja nainen jäi yh:ksi. Tapasi seuraavan miehen, menivät naimisiinkin ja sit tuli seuraava muksu. No, eroonhan sekin suhde päättyi. Nyt on kaksi lasta eri miehille ja kun on taas uusi mies, lapset ovatkin riesana.

Eli naisille pitäisi jo koulussa opettaa vastuuta ja kertoa, ettei lapsia nyt kannata tehtailla kuin koiria konsanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kotoa saatu perheenisän mallia kun kaikki miehet on nykyään yhärien kasvattamia.

Ja kun maskuliinisuus on nykyisin kuulemma kauheaa myrkkyä, niin monissa perheissä, joissa on "isä", niin moni poika on kahden neidin kasvattama käytännössä.

Mitä ihmettä? En minä ainakaan tunne yhtäkään perhettä, jossa vanhempana ovat "kaksi neitiä". Ihan on isä ja äiti, mutta positiivista on se, että isät osallistuvat nykyään enemmän, kuin vaikka mietin omaa lapsuuttani ja omaa isääni, jota ei kiinnostanut jälkikasvu yhtään. Asui kyllä saman katon alla, mutta eipä ole lämpimiä muistoja isästä. Mikä sinusta sitten on neitimäisen miehen määritelmä? Mies, joka haluaa myös osallistua lapsensa elämään joka päivä ja osaa huolehtia lapsistaan samalla tavalla, kuin se äitikin?

oishan sitä lapsia halunnut nuorempana.mutta kun ei kelvannut kenellekkään naiselle.näin keski-ikäisenä kyllä kelpaisi naisillekkin jo kun töissäkäyvä,hoikka,urheileva kaveri.mutta mulle ei naiset kelpaa enään kuin lapsenteon harjoitteluun :DDD

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata lapsia tehdä, ellei parisuhde ole ERITTÄIN vakaalla pohjalla. Sitten kun on kakaroita jaloissa ja sukset menevät ristiin, niin siinä sitten ollaan. Tapellaan elatusmaksuista ja tapaamisajoista ja ihan kaikesta muustakin. Elämästä tulee entistä enemmän helvettiä.

Lisäisin tuohon vielä, että vasta sitten, kun KUMPIKIN OIKEASTI haluaa, että lapsi tulee mukaan elämään. Useimmiten lasta alkaa haluamaan pelkästään nainen.

Vierailija kirjoitti:

Suku on yrittänyt tunkea syliini ja jopa kotiini niitä sottupökäleitä. Täytyy sanoa että en halua tippaakaan lapsia. Ehkä omat lapset saattaisivat olla eri asia, mutta sukuni on laittanut minut inhoamaan niitä paskatehtaita.

Taidat äänestää jotain vihervasemmistopuoluetta? Niillähän on jokin sairaalloinen kiintymys ulosteita kohtaan ja ulospäin ilmaisevat inhoa esim. kakkaa kohtaan, mutta käytännössä (kuten sinäkin), lapseltakin tutkitaan ensimmäisenä kakkavaipan sisältö.

Halusin lapsen niin pitkään kuin muistan, kirjainmellisesti 5 vuotiaasta asti mutta halusin ensin olla itsenäinen nainen joka tekee työtä. Lapsi antsaitsee kaksi työssäkäyvää vanhempaa. Nyt olen 31v ja raskaaksi tulin ja mieheni samantien jätti. En voi ymmärtää miten miehet ovat tämmöisiä.