Miksi 40v nainen on parempi kuin 20-25v

En ymmärrä aloittajaa olen 43v ja seurustellut vain nuorempien miesten kanssa ja lapsi on nuoremman miehen kanssa. Naisillekin miehissä on tärkeää ulkonäkö ja maskuliiinisuus ja ettei ole ylipainoa. Nämä eivät ole vain aloittajan haaveita. Minulle on ihan sama juokseeko aloittaja teiniritsojen perässä jokaisella on oma elämä.

Mä olin ainakin parikymppisenä ihan pentu vielä henkisesti. Tunteet heitteli laidasta laitaan, oli epärealistinen käsitys parisuhteesta, soittelin jatkuvasti äidille milloin mistäkin, omassa känpässä arjenhallinta oli ihan hukassa, keskustelunaiheet ja vitsit oli tosi lapsellisia. Sen ikäisenä elämä myös pyöri aika lailla opiskelijayhteisön ympärillä, eli opiskelijabileet, luennot, tentit jne.

Onneksi nyt vanhempana elämä on vähän tasaisempaa, nuoruus oli rankkaa. Olen nykyään paljon miellyttävämpi ihminen myös muille. Toki nuorena olin kauniimpi.

Ukko38 kirjoitti:

Ei ikinä nelikymppistä naista.

Yleensä just eronnut, mustasukkaiset exät roikkuu, huoltajuuskiistat meneillään, katkera, ennakkoluuloinen nainen joka saa raivareita jos et tykkääkään kaija koosta.

Viiskymppisellä naisella ei näitä valuvikoja yleensä enää ole..

Tätähän ei ääneen saa sanoa, mutta pahimmat tapaukset on juuri nämä 30-40 vuotiaat naiset, jotka ovat omilla valinnoillaan pilanneet itsensä ja niin katkeria miessukupuolta kohtaan, ettei niitä pysty katselemaan. Yleensä 50 vuodesta eteenpäin, kun pahin hormonimyrsky alkaa laantumaan, naisista tulee fiksumpia. Saispa saman pakkauksen 20 vuotiaan kropassa...

Ahdistaa näin 23v naisena ajatuskin siitä että nelikymppiset miehet haluavat itseään puolta nuorempaa seuraa. Enpä ole tavannut itseäni 20v vanhempaa miestä jonka kanssa minulla olisi juurikaan yhteistä. Luulisi tunteen olevan molemminpuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Elämänkokemus ja kypsyys. On kodinhoitotaitoja ja arki yleensä hallussa. Itse ainakin olen rennompi, koska elämä kulkee mukavasti omassa uomassaan. En hae enää itseäni.

Tietysti ulkonäöstä näkyy, että ei ole ihan nuori.

Mä olen viime vuosina miettinyt, että mitä ihmettä minä teen naisen elämänkokemuksella? En yhtikäs mitään. Itse asiassa vähemmän kokenut nainen on kiinnostavampi. Nuori nainen ei ole ehtinyt katkeroitua ja haluaa kokea asioita sun kanssas. "hauskanpito on pidetty", lukeekin monen nelikymppisen naisen treffiprofiilissa. Kuulostaa helvetin tylsälle seuralle.

Vanhemmalta mieheltä kuultu perustelu: alle nelikymppisen naisen kiukutteluita ei kestä kukaan. Vasta nelikymppinen on hyvä luontoinen.

Ukko38 kirjoitti:

Ei ikinä nelikymppistä naista.

Yleensä just eronnut, mustasukkaiset exät roikkuu, huoltajuuskiistat meneillään, katkera, ennakkoluuloinen nainen joka saa raivareita jos et tykkääkään kaija koosta.

Viiskymppisellä naisella ei näitä valuvikoja yleensä enää ole..

En pidä Kaija koosta, en ole koskaan pitänyt. Kaveri oli ollut keikalla ja sanoi että siellä heilui nuoret miehet innokkaasti. Olin hämmästynyt.

Pidän metallimusiikista enkä humpasta.

mies44 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä 20-30v kikatusta ja hihitystä. En usko et kukaan terve aikuinen yli 35v mies kestäisi.

Kikattelu on kivaa, mutta kälätys ja mäkätys ei - missään iässä.

Toki parikymppisten höpinät voi antaa mennä läpi korvista.

ap.

Tätä minäkin ajattelin kun luin tuon. Mikä vika on naurussa? Onhan se paljon mukavempi katsoa iloista naamaa kuin katkeroituneen hapanta rusina-facea. Mulla itsellä on nollatoleranssi nalkuttamisen suhteen. Ja joo.. kyllä valitettavasti parikymppisillä nykyisin some-aikana on aivan aivottomia juttuja ja se itsensäpalvominen on jotain aivan käsittämätöntä ja someilu käsittää noin 50% elämästä. Sitten kun saadaan vauvoja, niin ne laitetaan heti someen. 

Mutta toisaalta, kun vertaa parikymppisiä ja nelikymppisiä naisia, niin ei ne nelikymppiset ole juuri sen kypsempiä. Edelleen toistetaan niitä samoja virheitä ja mennään minne tuuliviiri näyttää, ja kun koulunkäynnistä on jo tovi aikaa, niin kaikki perustiedot maailmasta on jo unohtuneet. Sitten pitäisi käydä "syvällisiä keskusteluja". Yäk! Syvälliset keskustelut käytiin teini-iässä ja nuorena aikuisena, kun elämää piti pohtia, kun maailma ei vielä ollut tuttu paikka. Ei enää jaksa semmoista. Nyt täytyy pitää hauskaa ennen kuin ollaan haudassa (ei tarkoita viinalla läträämistä).

Lukihaerikko kirjoitti:

Tätä minäkin ajattelin kun luin tuon. Mikä vika on naurussa? Onhan se paljon mukavempi katsoa iloista naamaa kuin katkeroituneen hapanta rusina-facea. Mulla itsellä on nollatoleranssi nalkuttamisen suhteen. Ja joo.. kyllä valitettavasti parikymppisillä nykyisin some-aikana on aivan aivottomia juttuja ja se itsensäpalvominen on jotain aivan käsittämätöntä ja someilu käsittää noin 50% elämästä. Sitten kun saadaan vauvoja, niin ne laitetaan heti someen. 

Mutta toisaalta, kun vertaa parikymppisiä ja nelikymppisiä naisia, niin ei ne nelikymppiset ole juuri sen kypsempiä. Edelleen toistetaan niitä samoja virheitä ja mennään minne tuuliviiri näyttää, ja kun koulunkäynnistä on jo tovi aikaa, niin kaikki perustiedot maailmasta on jo unohtuneet. Sitten pitäisi käydä "syvällisiä keskusteluja". Yäk! Syvälliset keskustelut käytiin teini-iässä ja nuorena aikuisena, kun elämää piti pohtia, kun maailma ei vielä ollut tuttu paikka. Ei enää jaksa semmoista. Nyt täytyy pitää hauskaa ennen kuin ollaan haudassa (ei tarkoita viinalla läträämistä).

No ei kerrassaan mitään vikaa positiivisuudessa ja iloisuudessa, ja kyllä sitä harrastaa naiset ihan ikään katsomatta. Ei ole mitenkään ikäsidonnaista, että ihmisestä tulee katkera, vaan kyllä se johtuu ihan yksilöllisistä taipumuksista ja elämänkokemuksista. Toki iän myötä, kun elettyä elämää on enemmän takana, todennäköisyys negatiivisten elämänkokemusten vaikutuksille kasvaa, mutta on loppuviimeksi ihan yksilöstä kiinni, miten ne käsittelee ja antaa itseensä vaikuttaa. Sama juttu tuon kypsyyden kanssa, kuten myös halukkuuden kehittyä ja oppia uutta läpi elämän = yksilöllistä. Että sun mielestäsi nelikymppiset naiset (mutta ei miehet) alkavat oletusarvoisesti älyllisesti taantumaan kouluaikojen jälkeen? Heh. Ja syvällisiä keskustelujahan voi käydä ihan missä iässä tahansa, kyllä maailmassa ja ihmisolioissa aina uutta ihmeteltävää riittää. Siinä olen samaa mieltä, että hauskaa täytyy pitää. Aina ja erityisesti, mitä syvemmällä toinen jalka on haudassa. Elä sie lukihäerikkö kehtoo olla nuin nurjmielinen.

N44

Olen parempi koska… Minä hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. En yritä muuttaa tai korjata sinussa mitään. Kelpaat juuri omana itsenäsi. Rakastan sinua virheinesi kaikkinesi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ainakin parikymppisenä ihan pentu vielä henkisesti. Tunteet heitteli laidasta laitaan, oli epärealistinen käsitys parisuhteesta, soittelin jatkuvasti äidille milloin mistäkin, omassa känpässä arjenhallinta oli ihan hukassa, keskustelunaiheet ja vitsit oli tosi lapsellisia. Sen ikäisenä elämä myös pyöri aika lailla opiskelijayhteisön ympärillä, eli opiskelijabileet, luennot, tentit jne.

Onneksi nyt vanhempana elämä on vähän tasaisempaa, nuoruus oli rankkaa. Olen nykyään paljon miellyttävämpi ihminen myös muille. Toki nuorena olin kauniimpi.

”Tunteet heitteli laidasta laitaan, soittelin äidille milloin mistäkin”

Kuvaa kyllä loistavasti omiakin ikävuosia 20-25v :D

25 ikävuoden jälkeen alkoi tulla järkeä päähän ja tajuamaan jotain, mutta 20-25v olin kyllä tosi dramaattinen ja itsekeskeinen velloksija.

Ei ihmisistä kiinnostuta niin, että vain "aletaan kiinnostua". Sitä joko kiinnostaa tai ei. Enkä ainakaan itse lähtisi tekemään tuollaisia vertailuja, olen itse 40+ nainen, mutta en todellakaan ajattele olevani "parempi" kuin nuoremmat - toisaalta en ajattele olevani huonompikaan. Olemme eri ikävaiheessa, olemme kaikki yksilöitä, ja pääsääntöisesti ne 20-25-vuotiaat seurustelevat ikäluokkansa miesten kanssa, samoin kuin omassa ikäluokassani pääsääntöisesti seurustellaan samaan ikäluokkaan kuuluvien kanssa. Kyse on yksilötason kohtaamisesta, ja se, kenestä kiinnostuu, riippuu niin monesta asiasta. Joten ap:n täytyy nyt vain itse katsoa, keneen tuntee vetoa, ei kukaan muu voi siinä ohjailla - sitten se kohde joko on hänelle realistinen tai sitten ei.

Parasta ennen- päiväys on saattanut mennä jo mutta onneksi on olemassa tosi nuorekkaitakin 40-vuotiaita jotka on pysynyt hyvässä kunnossa eivätkä ole tätiytyneet.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa näin 23v naisena ajatuskin siitä että nelikymppiset miehet haluavat itseään puolta nuorempaa seuraa. Enpä ole tavannut itseäni 20v vanhempaa miestä jonka kanssa minulla olisi juurikaan yhteistä. Luulisi tunteen olevan molemminpuolinen.

Voidaanko tutustua?

M25

Ai miten niin 40+ naisten kanssa ei voi olla enää mitään seksuaalista? Oletko itse sitten myös oikea unelmauros jonka perään kaikki naiset on himona?

20-v ovat vain pantavia mutta 40+ naiset ovat pantavia ja voi jutella muutakin kun meikeistä ja merkkilaukuista.

Lukihaerikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänkokemus ja kypsyys. On kodinhoitotaitoja ja arki yleensä hallussa. Itse ainakin olen rennompi, koska elämä kulkee mukavasti omassa uomassaan. En hae enää itseäni.

Tietysti ulkonäöstä näkyy, että ei ole ihan nuori.

Mä olen viime vuosina miettinyt, että mitä ihmettä minä teen naisen elämänkokemuksella? En yhtikäs mitään. Itse asiassa vähemmän kokenut nainen on kiinnostavampi. Nuori nainen ei ole ehtinyt katkeroitua ja haluaa kokea asioita sun kanssas. "hauskanpito on pidetty", lukeekin monen nelikymppisen naisen treffiprofiilissa. Kuulostaa helvetin tylsälle seuralle.

Mutta mies saa kuitenkin olla katkeroitunut? Kyllähän jonkunlainen katkeruus kuuluu ikääntymiseen, ei voi olla yhtä hyväuskoinen koko loppuelämänsä kuin nuorena. Mutta ei ikä tarkoita automaattisesti katkeroitumista, jos on katkeroitunut niin elämässä on mennyt asiat pahasti pieleen, eikä niitä ole osannut käsitellä. En minä ainakaan koe olevani nelikymppisenä katkeroitunut, mutta tottakai vuosiin mahtuu joitain ikäviäkin kokemuksia. Hauskaa osaan pitää nykyään paljon paremmin, olin loukkaantuvampi ja tosikompi nuorena. Annan anteeksi nykyään paljon enemmän asioita ja epäkohtia, mutta se anteeksiantavuus ei kuitenkaan tarkoita naiviutta. Naivius jää nuoruuteen ja joutaakin jäädä. Ymmärrän kyllä, että se juuri viehättää miehiä nuorissa naisissa, koska se antaa miehelle enemmän valtaa ohjailla naista haluamaansa suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata kiinnostua, kun nelikymppisiä naisia ei todellakaan kiinnosta samanikäiset sedät :D 25-30 paras ikähaarukka miehelle.

N40

Puhu vain omasta puolestasi. Olen 46v. Minun omat aikuiset lapset ovat tuossa mainitsemassasi ikähaarukassa. Kyllä minulla herää enemmän äidilliset tunteet tuon ikäisiä kohtaan. Olen aina ollut kiinnostunut samanikäisistä. Tai vähän vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

4kymppisen kanssa ei tarvitse enää kortsuja 👍

Itse tulin 46v raskaaksi, eikä edes yritetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4kymppisen kanssa ei tarvitse enää kortsuja 👍

Itse tulin 46v raskaaksi, eikä edes yritetty.

Kyllähän nainen voi tulla raskaaksi tasan niin kauan kuin on menkat. Oon itse yli viiskymppinen ja edelleen on menkat. Se tarkoittaa, että on vielä munasolujakin jäljellä. Munasolut heikentyvät siitä alkaen kun nainen syntyy. On kamalaa, että nuorimmat äidiksi tulleet on jopa 5 vuotiaita! 

Eikä todellakaan ikääntyneet naiset yleensä enää edes halua lapsia, varsinkin jos lapset on jo tehty, joten siitä ehkäisystä ollaan vanhemmalla iällä pikemminkin vieläkin tarkempia kuin nuorena. En tosin tiedä miten kortsut edes liittyvät tähän. Niitähän kyllä jokainen järkevä käyttää aina irtosuhteissa ja parisuhteenkin alussa. Että ihan turha tulla paljasta munaa tarjoamaan ennen sukupuolitauti testejä.