Miksi 40v nainen on parempi kuin 20-25v

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppiset naiset pitävät ja nauttivat seksistä enemmän kuin nuoret naiset. He ovat estottompia ja osaavat yhtä sun toista sillä saralla. Heillä on usein omaa omaisuutta, talot, kesämökit, autot. Heillä on paremmat jutut, ovat itsevarmempia, pukeutuvat tyylikkäästi.

Mut ennenkaikkea jutut. Mistä parikymppsiet juttelee niin ei tule toimeen 40v + nor aalien miesten kanssa. Jutut ei vaan käy yhteen.

Voi sitä 20-30v kikatusta ja hihitystä. En usko et kukaan terve aikuinen yli 35v mies kestäisi.

Vierailija kirjoitti:

Sen parempaa seuraa ei olekaan kuin joko kuivakassa kulissiliitossa kuihtuva, tai juuri sellaisesta eronnut aikuinen nainen :-)

M

Ollaan vissiin tavattu 😅

Vierailija kirjoitti:

4kymppisen kanssa ei tarvitse enää kortsuja 👍

Totta, hyvä huomio!

ap

Vierailija kirjoitti:

44v mies katselee yleensä niintä 50v naisia, kun nuoriin ei ole enää saumaa.

Just. Edelliset olleet 34v ja 21v.

En ole ollut sängyssä kun kerran yli 40v kanssa.

Mutta ajattelin, että jos nyt suuntaisi vanhemppiin, kun nuoret haluu vauvoja, perustaa perheitä, matkustaa, jne. eikä oikein itse enää jaksais.

Vierailija kirjoitti:

Mies, joka viettää lauantai-iltaa mammojen kanssa vauvapalstalla kysellen tuollaisia, ei ole henkiseltä iältään nelikymppinen, joten en usko, että hänen heistä myöskään kannattaa kiinnostua. Nelikymppisillä naisilla on teinipoikia, joilla on enemmän kokemusta seksistä ja seurustelusta kuin ap:lla.

Onko sulla joku ongelma?

Mitä sinä tiedät minun henkisestä iästä, vaikutat itse elämänkoululaselta ja katkeralta. :)

Saako tiedustella mikä sinun ammatti, löytyykö tatuointeja ja onko eka lapsi väännetty jo teini-iässä?

Tämä on anonyymi palsta, jossa on paljon 40+ naisia, joten hyvä paikka kysyä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä 20-30v kikatusta ja hihitystä. En usko et kukaan terve aikuinen yli 35v mies kestäisi.

20v ja 30v on melkolailla kaksi eri asiaa. 30v. on aikuinen eikä mikään kikatteleva juuri teini-iän ohittanut nuorikko. Mulla oli 30-vuotiaana 6v. lapsi, opiskelin ja kävin töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä 20-30v kikatusta ja hihitystä. En usko et kukaan terve aikuinen yli 35v mies kestäisi.

Kikattelu on kivaa, mutta kälätys ja mäkätys ei - missään iässä.

Toki parikymppisten höpinät voi antaa mennä läpi korvista.

ap.

Omasta puolestani voin sanoa, että verrattuna siihen, mitä olin parikymppisenä, en enää stressaannu, ahdistu tai hermostu helposti, tartu niin hanakasti epäkohtiin tai näe asioita niin musta-valkoisina. Eli kaikin puolin olen nyt nelikymppisenä mielestäni järkevämpi, rennompi ja mukavampi ihminen. Toisaalta haluan edelleen pitää itsestäni huolta ja näyttää hyvältä, olla aktiivinen elämässäni, oppia ja kokea uusia asioita. En koe millään tasolla olevani vielä vanha.

Ainakin oma puolisoni vapautui täysin nauttimaan seksistä 30 ikävuoden tietämillä.

Parikymppiset tipuset voivat olla somia katsella, mutta en voisi kuvitella seurustelevani sellaisen kanssa.

Nelikymppinen todennäköisesti tykkää susta aidosti ja pitempään. Parikymppinen kuitenkin oikeasti haaveilee salskeista ikätovereistaan ja ennenpitkää jättää sut.

Ukko38 kirjoitti:

Ei ikinä nelikymppistä naista.

Yleensä just eronnut, mustasukkaiset exät roikkuu, huoltajuuskiistat meneillään, katkera, ennakkoluuloinen nainen joka saa raivareita jos et tykkääkään kaija koosta.

Viiskymppisellä naisella ei näitä valuvikoja yleensä enää ole..

Kaija Koosta?

Nelikymppinen on parempi 45-vuotiaalle miehelle, koska 45-vuotiaalla miehellä voi olla jopa saumaa ikäisensä naiseen.

N30

Vierailija kirjoitti:

4kymppisen kanssa ei tarvitse enää kortsuja 👍

Gynekologi tuttavani sanoi että 40-50% 40v suomalaisnaisilla on herpes.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen todennäköisesti tykkää susta aidosti ja pitempään. Parikymppinen kuitenkin oikeasti haaveilee salskeista ikätovereistaan ja ennenpitkää jättää sut.

Miksei sitten ota suoraan omanikäistä?

Vierailija kirjoitti:

Elämänkokemus ja kypsyys. On kodinhoitotaitoja ja arki yleensä hallussa. Itse ainakin olen rennompi, koska elämä kulkee mukavasti omassa uomassaan. En hae enää itseäni.

Tietysti ulkonäöstä näkyy, että ei ole ihan nuori.

LUE: katkeroitunut miehiä vihaava kissanainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänkokemus ja kypsyys. On kodinhoitotaitoja ja arki yleensä hallussa. Itse ainakin olen rennompi, koska elämä kulkee mukavasti omassa uomassaan. En hae enää itseäni.

Tietysti ulkonäöstä näkyy, että ei ole ihan nuori.

LUE: katkeroitunut miehiä vihaava kissanainen

Mulle kelpais kissanainen. Kuhan siivoo ne kakit ajoissa, jos kissoilla sisäkäymälä.

Ainakin itse olen paljon rennompi ihminen nykyään. Olin kauhea stressaaja ja drama queen nuorena. Oikein harmittaa kuinka paljon pilasin hyviä asioita olemalla sellainen prinsessa kuin olin. Monen asian olisin voinut hoitaa fiksummin. Mutta...tehty mikä tehty ja sehän tässä on hyvä asia, että niistä möhlimisistä on opittu. 

Olen nykyään ymmärtäväisempi muita kohtaan, en niin tuomitseva kuin nuorena. En muita, enkä myöskään itseäni kohtaan. Outoa, kuinka silloin nuorena ja nättinä oli paljon tuomitsevampi itseäänkin kohtaan. Mikään ei tuntunut riittävän. Nyt oon tyytyväinen pieniin asioihin itsessäni ja muissa. En mieti enää mikä voisi olla paremmin vaan keskityn niihin asioihin, mitkä on jo hyvin. Se riittää. En tartte krääsää, en paljon rahaa, en mitään ihmeellistä. Omat läheiset ja lemmikit tärkeintä, ei materia. En murehdi enää jonnonjoutavuuksia. Nuorena murehdin kauheasti kaikkia asioita maailmanlopusta lähtien, en saanut nukuttuakaan öisin kun pää oli täynnä huolia :D Ihan jonninjoutavia asioita, kuten että meteoriitti tulee ja tuhoaa planeetan tms. Nyt murheet on jotenkin järkevämpiä, kuten esimerkiksi vanhempieni terveysasiat.

Ei ole. Piste. Revi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse olen paljon rennompi ihminen nykyään. Olin kauhea stressaaja ja drama queen nuorena. Oikein harmittaa kuinka paljon pilasin hyviä asioita olemalla sellainen prinsessa kuin olin. Monen asian olisin voinut hoitaa fiksummin. Mutta...tehty mikä tehty ja sehän tässä on hyvä asia, että niistä möhlimisistä on opittu. 

Olen nykyään ymmärtäväisempi muita kohtaan, en niin tuomitseva kuin nuorena. En muita, enkä myöskään itseäni kohtaan. Outoa, kuinka silloin nuorena ja nättinä oli paljon tuomitsevampi itseäänkin kohtaan. Mikään ei tuntunut riittävän. Nyt oon tyytyväinen pieniin asioihin itsessäni ja muissa. En mieti enää mikä voisi olla paremmin vaan keskityn niihin asioihin, mitkä on jo hyvin. Se riittää. En tartte krääsää, en paljon rahaa, en mitään ihmeellistä. Omat läheiset ja lemmikit tärkeintä, ei materia. En murehdi enää jonnonjoutavuuksia. Nuorena murehdin kauheasti kaikkia asioita maailmanlopusta lähtien, en saanut nukuttuakaan öisin kun pää oli täynnä huolia :D Ihan jonninjoutavia asioita, kuten että meteoriitti tulee ja tuhoaa planeetan tms. Nyt murheet on jotenkin järkevämpiä, kuten esimerkiksi vanhempieni terveysasiat.

Niin ja lisään vielä, että loukkaannuin todella helposti nuorena. Enää en loukkaannu juuri mistään, ellei nyt ihan suoraan paskan puhumisesta. Joten ei ole sellaista turhaa draamaa enää. 

T:sama