Epävakaa persoonallisuushäiriö - mistä johtuu, että kahdesta sisaruksesta toinen on epävakaa ja syrjäytynyt ja toinen menestyjä?

Kohtelu vaikuttaa. Jos epävakaasta tiedetään, ihmistä kohdellaan eri tavalla eikä siinä vaikuta se, onko ihmisellä oikeasti persoonassa jotaun vikaa.

Ainoastaan diagnoosin parissa työskentelevät ihmiset vastaavat siitä, onko ihminen papereissa epävakaa vaiko ei.

Oikeasti epävakaista osa on diagnosoimatta, koska heistä on vain päätetty olla tekemättä persoonallisuushäiriöistä. Ei se sen monimutkaisempaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Kohtelu vaikuttaa. Jos epävakaasta tiedetään, ihmistä kohdellaan eri tavalla eikä siinä vaikuta se, onko ihmisellä oikeasti persoonassa jotaun vikaa.

Ainoastaan diagnoosin parissa työskentelevät ihmiset vastaavat siitä, onko ihminen papereissa epävakaa vaiko ei.

Oikeasti epävakaista osa on diagnosoimatta, koska heistä on vain päätetty olla tekemättä persoonallisuushäiriöistä. Ei se sen monimutkaisempaa ole.

Ja päinvastoin tuo on todella ylidiagnosoitu kuten lähes kaikki muutkin sairaudet tänä medikalisaation luvattuna aikana.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on kuin lätyt, ensimmäinen menee aina pilalle.

Kyllä jos on huono kokki. Kuppila kuntoon ennen muksuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljä aikuista lasta, joista kahdella on epävakaa persoonallisuus ja kahdella ei. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta uskon sen johtuvan geeneistä. Nämä kaksi, joilla on epävakaa persoonallisuus, ovat pienestä asti olleet todella samanlaisia keskenään. Heillä on lähes täysin samat mielenkiinnon kohteetkin, molemmat ovat esimerkiksi valtavan kiinnostuneita Neuvostoliitosta ja tieteiskirjallisuudesta. Kaksi muuta lastani taas ovat aivan erilaisia, eikä heillä edes ole mitään erityisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita.

Myös osalla lasteni serkuista on epävakaa persoonallisuus.

Persoonallisuushäiriön kehittymiseen tarvitaan muutakin kuin geneettinen alttius. Kasvuolosuhteet varhaisvuosina ovat ratkaiseva tekijä.

Ihmisestä voi tulla jopa psykopaatti, vaikka kasvuolosuhteet olisivat hyvät.

Psykopaatiksi synnytään. Se on aivojen rakenteellinen poikkeama. Kasvatuksella psykopaatista voi kuitenkin tulla ihan kunnon ihminen ja yhteiskunnan jäsen. Se vain vaatii sen, että ympäristö on terveellä tavalla tukeva ja kannustava sekä kasvattajat osaa laittaa terveellä tavalla rajoja.  Kasvatuksella ei ketään saa psykopaatiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljä aikuista lasta, joista kahdella on epävakaa persoonallisuus ja kahdella ei. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta uskon sen johtuvan geeneistä. Nämä kaksi, joilla on epävakaa persoonallisuus, ovat pienestä asti olleet todella samanlaisia keskenään. Heillä on lähes täysin samat mielenkiinnon kohteetkin, molemmat ovat esimerkiksi valtavan kiinnostuneita Neuvostoliitosta ja tieteiskirjallisuudesta. Kaksi muuta lastani taas ovat aivan erilaisia, eikä heillä edes ole mitään erityisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita.

Myös osalla lasteni serkuista on epävakaa persoonallisuus.

Persoonallisuushäiriön kehittymiseen tarvitaan muutakin kuin geneettinen alttius. Kasvuolosuhteet varhaisvuosina ovat ratkaiseva tekijä.

Mutta kun heidän kasvuolosuhteissaan ei ole ollut mitään sellaista, mikä selittäisi asian. Tosin esikoiseni, jolla on epävakaa persoonallisuus, on kasvanut jossain määrin erilaisissa olosuhteissa pienenä, mutta samaa ei voi sanoa tästä toisesta lapsestani, jolla myös on epävakaa persoonallisuus. En ainakaan osaa kuvitella, mikä olosuhteissa olisi voinut aiheuttaa asian.

Äitikään ei tiedä mikä meni kasvatuksessa pieleen kun ei myönnä virheitä eikä ymmärrä mitään.

Meillä lapsia kohdeltiin epätasa-arvoisesti ja äitimme syytti meitä lapsia elämänsä pilaamisesta. Tätä hän ei kyllä myönnä mutta jaksaa vieläkin jauhaa siitä kun olisi halunnut opiskella - meni naimisiin ja alkoi odottaa vihkimisen jälkeen siskoani. Syyllisti siskoa siitä että ei päässyt opiskelemaan!! Ihan outoa.

Meni naimisiin ja ei käyttänyt ehkäisyä ja syyllinen oli syntynyt lapsi!?

Näitä esimerkkejä on monta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljä aikuista lasta, joista kahdella on epävakaa persoonallisuus ja kahdella ei. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta uskon sen johtuvan geeneistä. Nämä kaksi, joilla on epävakaa persoonallisuus, ovat pienestä asti olleet todella samanlaisia keskenään. Heillä on lähes täysin samat mielenkiinnon kohteetkin, molemmat ovat esimerkiksi valtavan kiinnostuneita Neuvostoliitosta ja tieteiskirjallisuudesta. Kaksi muuta lastani taas ovat aivan erilaisia, eikä heillä edes ole mitään erityisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita.

Myös osalla lasteni serkuista on epävakaa persoonallisuus.

Persoonallisuushäiriön kehittymiseen tarvitaan muutakin kuin geneettinen alttius. Kasvuolosuhteet varhaisvuosina ovat ratkaiseva tekijä.

Mutta kun heidän kasvuolosuhteissaan ei ole ollut mitään sellaista, mikä selittäisi asian. Tosin esikoiseni, jolla on epävakaa persoonallisuus, on kasvanut jossain määrin erilaisissa olosuhteissa pienenä, mutta samaa ei voi sanoa tästä toisesta lapsestani, jolla myös on epävakaa persoonallisuus. En ainakaan osaa kuvitella, mikä olosuhteissa olisi voinut aiheuttaa asian.

Äitikään ei tiedä mikä meni kasvatuksessa pieleen kun ei myönnä virheitä eikä ymmärrä mitään.

Meillä lapsia kohdeltiin epätasa-arvoisesti ja äitimme syytti meitä lapsia elämänsä pilaamisesta. Tätä hän ei kyllä myönnä mutta jaksaa vieläkin jauhaa siitä kun olisi halunnut opiskella - meni naimisiin ja alkoi odottaa vihkimisen jälkeen siskoani. Syyllisti siskoa siitä että ei päässyt opiskelemaan!! Ihan outoa.

Meni naimisiin ja ei käyttänyt ehkäisyä ja syyllinen oli syntynyt lapsi!?

Näitä esimerkkejä on monta.

Lisäys. Ja samanlaisia tapauksia on siis monta. Esim joku lapsista jätettiin kotiin lomamatkalta kun ei mahtunut mukaan …

Ja äitini ei pidä käytöstään yhtään outona.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljä aikuista lasta, joista kahdella on epävakaa persoonallisuus ja kahdella ei. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta uskon sen johtuvan geeneistä. Nämä kaksi, joilla on epävakaa persoonallisuus, ovat pienestä asti olleet todella samanlaisia keskenään. Heillä on lähes täysin samat mielenkiinnon kohteetkin, molemmat ovat esimerkiksi valtavan kiinnostuneita Neuvostoliitosta ja tieteiskirjallisuudesta. Kaksi muuta lastani taas ovat aivan erilaisia, eikä heillä edes ole mitään erityisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita.

Myös osalla lasteni serkuista on epävakaa persoonallisuus.

Minullakin on tuo, että sisaruksella on epävakaa persoona, ja olemme luonteeltamme hirveän samanlaisia. Kuitenkin kun olen puhunut ihmisille, että olisiko minullakin epävakaa persoona, niin kukaan ei usko että minulla voisi olla se. Olen oikeastaan jo menettänyt mielenkiintoni koko juttuun, olen joka tapauksessa sellainen kuin olen, oli diagnooseja tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljä aikuista lasta, joista kahdella on epävakaa persoonallisuus ja kahdella ei. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta uskon sen johtuvan geeneistä. Nämä kaksi, joilla on epävakaa persoonallisuus, ovat pienestä asti olleet todella samanlaisia keskenään. Heillä on lähes täysin samat mielenkiinnon kohteetkin, molemmat ovat esimerkiksi valtavan kiinnostuneita Neuvostoliitosta ja tieteiskirjallisuudesta. Kaksi muuta lastani taas ovat aivan erilaisia, eikä heillä edes ole mitään erityisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita.

Myös osalla lasteni serkuista on epävakaa persoonallisuus.

Persoonallisuushäiriön kehittymiseen tarvitaan muutakin kuin geneettinen alttius. Kasvuolosuhteet varhaisvuosina ovat ratkaiseva tekijä.

Mutta kun heidän kasvuolosuhteissaan ei ole ollut mitään sellaista, mikä selittäisi asian. Tosin esikoiseni, jolla on epävakaa persoonallisuus, on kasvanut jossain määrin erilaisissa olosuhteissa pienenä, mutta samaa ei voi sanoa tästä toisesta lapsestani, jolla myös on epävakaa persoonallisuus. En ainakaan osaa kuvitella, mikä olosuhteissa olisi voinut aiheuttaa asian.

Äitikään ei tiedä mikä meni kasvatuksessa pieleen kun ei myönnä virheitä eikä ymmärrä mitään.

Meillä lapsia kohdeltiin epätasa-arvoisesti ja äitimme syytti meitä lapsia elämänsä pilaamisesta. Tätä hän ei kyllä myönnä mutta jaksaa vieläkin jauhaa siitä kun olisi halunnut opiskella - meni naimisiin ja alkoi odottaa vihkimisen jälkeen siskoani. Syyllisti siskoa siitä että ei päässyt opiskelemaan!! Ihan outoa.

Meni naimisiin ja ei käyttänyt ehkäisyä ja syyllinen oli syntynyt lapsi!?

Näitä esimerkkejä on monta.

No, minun kolmesta sisarestani yhdellä on todettu epävakaa persoonallisuus, eikä meillä ole mielestäni ollut kasvatuksessa mitään epätavallista. Ihan hyvin meillä kaikilla kyllä menee, myös sillä epävakaalla siskolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljä aikuista lasta, joista kahdella on epävakaa persoonallisuus ja kahdella ei. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta uskon sen johtuvan geeneistä. Nämä kaksi, joilla on epävakaa persoonallisuus, ovat pienestä asti olleet todella samanlaisia keskenään. Heillä on lähes täysin samat mielenkiinnon kohteetkin, molemmat ovat esimerkiksi valtavan kiinnostuneita Neuvostoliitosta ja tieteiskirjallisuudesta. Kaksi muuta lastani taas ovat aivan erilaisia, eikä heillä edes ole mitään erityisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita.

Myös osalla lasteni serkuista on epävakaa persoonallisuus.

Persoonallisuushäiriön kehittymiseen tarvitaan muutakin kuin geneettinen alttius. Kasvuolosuhteet varhaisvuosina ovat ratkaiseva tekijä.

Ihmisestä voi tulla jopa psykopaatti, vaikka kasvuolosuhteet olisivat hyvät.

Psykopaatiksi synnytään. Se on aivojen rakenteellinen poikkeama. Kasvatuksella psykopaatista voi kuitenkin tulla ihan kunnon ihminen ja yhteiskunnan jäsen. Se vain vaatii sen, että ympäristö on terveellä tavalla tukeva ja kannustava sekä kasvattajat osaa laittaa terveellä tavalla rajoja.  Kasvatuksella ei ketään saa psykopaatiksi. 

Juuri tuota tarkoitin. Vaikka kasvuolosuhteet olisivat olleet kuinka hyvät, silti ihminen voi olla psykopaatti.

Miksi täällä jauhetaan aina tätä samaa? Jos haluatte jatkuvasti keskustella epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, niin keksikää edes jotain uutta sanottavaa siitä.

Kyllä lämpimästi suosittelen katsomaan sen terapiakortin. Muista, että ihminenhän usein vastustaa viimeiseen asti muutosta. 😅 Tuttu kärsimys tuntuu kierolla tavalla turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin minkään uuden kokeilu. Persoonallisuushäiriöön vielä vähän niinkuin kuuluu joustamaton, musta-valkoinen ajattelu. Tottakai nyt epävakaata varsinkin pelottaa terapian aloittaminen aivan älyttömästi. "Mitä jos en taaskaan tule ymmärretyksi ja nähdyksi? Mitä jos terapeutti on ammattitaidoton? Mitä jos paljastuu että olen jotenkin liian vaikea tapaus? Mitä jos en kestä pettymystä jos terapia ei auta?" Jnejnejne.

Älä anna peloille valtaa nyt. 💜Epävakaasta/tunnesäätelyn vaikeuksista todellakin on mahdollista toipua elämään hyvää, ei-kärsimyksentäyteistä elämää. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle!

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jauhetaan aina tätä samaa? Jos haluatte jatkuvasti keskustella epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, niin keksikää edes jotain uutta sanottavaa siitä.

Saattaa olla eri henkilöt keskustelemassa eri aikoihin, toisin kuin sinä, joka päivystät 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Sitä se tarkoittaa. Sinulla on biologinen ALTTIUS persoonallisuushäiriöön, ja ympäristö laukaisi sen. Sisarellasi ei ehkä tätä alttiutta ole. Ei me olla samasta puusta veistettyjä, vaikka verisukulaisia oltaisiinkin ja samassa kodissa kasvettuja.

- dkt:n käynyt epävakaa

Näin juuri. Lisäksi sisarukset ovat voineet saada osakseen erilaista kohtelua. Itseni esim. sidottiin kiinni toiseen vanhempaan täyttämään tämän tarpeita ja sisarustani ei. Hän taas kohtasi fyysistä väkivaltaa, minä juurikaan en. Temperamenttimme ovat kuitenkin niin erilaiset, että vain toinen meistä sairastui. Persoonallisuushäiriön puhkeamiseen vaikuttaa myös muu ympäristö kodin ulkopuolella, joka voi olla koulu hoitopaikka tai mikä tahansa muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljä aikuista lasta, joista kahdella on epävakaa persoonallisuus ja kahdella ei. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta uskon sen johtuvan geeneistä. Nämä kaksi, joilla on epävakaa persoonallisuus, ovat pienestä asti olleet todella samanlaisia keskenään. Heillä on lähes täysin samat mielenkiinnon kohteetkin, molemmat ovat esimerkiksi valtavan kiinnostuneita Neuvostoliitosta ja tieteiskirjallisuudesta. Kaksi muuta lastani taas ovat aivan erilaisia, eikä heillä edes ole mitään erityisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita.

Myös osalla lasteni serkuista on epävakaa persoonallisuus.

Persoonallisuushäiriön kehittymiseen tarvitaan muutakin kuin geneettinen alttius. Kasvuolosuhteet varhaisvuosina ovat ratkaiseva tekijä.

Mutta kun heidän kasvuolosuhteissaan ei ole ollut mitään sellaista, mikä selittäisi asian. Tosin esikoiseni, jolla on epävakaa persoonallisuus, on kasvanut jossain määrin erilaisissa olosuhteissa pienenä, mutta samaa ei voi sanoa tästä toisesta lapsestani, jolla myös on epävakaa persoonallisuus. En ainakaan osaa kuvitella, mikä olosuhteissa olisi voinut aiheuttaa asian.

Äitikään ei tiedä mikä meni kasvatuksessa pieleen kun ei myönnä virheitä eikä ymmärrä mitään.

Meillä lapsia kohdeltiin epätasa-arvoisesti ja äitimme syytti meitä lapsia elämänsä pilaamisesta. Tätä hän ei kyllä myönnä mutta jaksaa vieläkin jauhaa siitä kun olisi halunnut opiskella - meni naimisiin ja alkoi odottaa vihkimisen jälkeen siskoani. Syyllisti siskoa siitä että ei päässyt opiskelemaan!! Ihan outoa.

Meni naimisiin ja ei käyttänyt ehkäisyä ja syyllinen oli syntynyt lapsi!?

Näitä esimerkkejä on monta.

No, minun kolmesta sisarestani yhdellä on todettu epävakaa persoonallisuus, eikä meillä ole mielestäni ollut kasvatuksessa mitään epätavallista. Ihan hyvin meillä kaikilla kyllä menee, myös sillä epävakaalla siskolla.

Kaikilla epävakailla ei tosiaan ole taustalla mitään massiivisia traumoja. Ihan normaalin perheen lapsestakin voi tulla epävakaa. Usein silloinkin taustalla saattaa olla vanhemman ja lapsen temperamentin yhteen sopimattomuutta. On esim. emotionaalisesti labiili ja intensiivinen lapsi, eikä vanhempi osaa tukea tällaisen lapsen tunnesäätelyn kehittymistä. Vaihtoehtoisesti voi olla emotionaalisesti herkkä lapsi, jolle tiukka kasvatus on liikaa, vaikkei se olisi varsinaisesti kaltoinkohtelevaa. Herkkä voi kokea sen niin. Lapsen temperamentti ei tule ymmärretyksi, ja lapsi alkaa keskittyä liikaa muiden tunteisiin ja säätelee niitä, jottei itse tekisi virheitä, mikä taas johtaa kehittymättömään tunnesäätelyyn ja identiteettiin.

Minulla on epävakaa ja vaativa persoonallisuushäiriö, sekä vaikea masennus. Tällä yhdistelmällä minulla ei tainnut koskaan olla mahdollisuuttakaan menestyä elämässä. Olen kohtalaisen älykäs, mutta aivain liian herkkä kestämään pettymyksiä tai epäonnistumisia. Asetan kaikessa riman niin korkealle, että pelkään edes yrittää saavuttaa tavoitteeni. Siskoni sen sijaan on menestynyt hyvin elämässään ja vaikuttaa onnelliselta, mutta ei hänkään ole täysin tasapainoinen ihminen. Uskoisin hänelläkin olevan ainakin vaativa persoonallisuushäiriö, mutta häntä se taitaa ajaa suorittamaan paremmin ja enemmän. Hän on myös melko tunnekylmä ihminen ja tämä näkyy hänen ihmissuhteissa.

Luulen periytyvyydellä olevan todella suuri merkitys asiassa. Minä olen kuin äitini kopio, ja siskoni on perinyt lähes kaikki piirteensä isältämme. Meillä on vain pari vuotta ikäeroa, ja kasvatus oli molemmilla pääpiirteittäin samanlainen. Ainoa merkittävä ero oli, että minua paapottiin enemmän ja yritettiin suojella pettymyksiltä. Toivoisin, että minua olisi kannustettu ja jopa pakotettu enemmän pois mukavuusalueeltani. Ehkä silloin olisin oppinut sietämään paremmin vastoinkäymisiä ja epätäydellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on neljä aikuista lasta, joista kahdella on epävakaa persoonallisuus ja kahdella ei. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta uskon sen johtuvan geeneistä. Nämä kaksi, joilla on epävakaa persoonallisuus, ovat pienestä asti olleet todella samanlaisia keskenään. Heillä on lähes täysin samat mielenkiinnon kohteetkin, molemmat ovat esimerkiksi valtavan kiinnostuneita Neuvostoliitosta ja tieteiskirjallisuudesta. Kaksi muuta lastani taas ovat aivan erilaisia, eikä heillä edes ole mitään erityisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita.

Myös osalla lasteni serkuista on epävakaa persoonallisuus.

Persoonallisuushäiriön kehittymiseen tarvitaan muutakin kuin geneettinen alttius. Kasvuolosuhteet varhaisvuosina ovat ratkaiseva tekijä.

Ihmisestä voi tulla jopa psykopaatti, vaikka kasvuolosuhteet olisivat hyvät.

Psykopaatiksi synnytään. Se on aivojen rakenteellinen poikkeama. Kasvatuksella psykopaatista voi kuitenkin tulla ihan kunnon ihminen ja yhteiskunnan jäsen. Se vain vaatii sen, että ympäristö on terveellä tavalla tukeva ja kannustava sekä kasvattajat osaa laittaa terveellä tavalla rajoja.  Kasvatuksella ei ketään saa psykopaatiksi. 

Juuri tuota tarkoitin. Vaikka kasvuolosuhteet olisivat olleet kuinka hyvät, silti ihminen voi olla psykopaatti.

Joo ja vaikka isä olisi poliisi niin poika voi olla majava. Epävakaus ei ole sama asia kuin psykopatia eikä synny samalla tavalla

Vierailija kirjoitti:

Minulla on epävakaa ja vaativa persoonallisuushäiriö, sekä vaikea masennus. Tällä yhdistelmällä minulla ei tainnut koskaan olla mahdollisuuttakaan menestyä elämässä. Olen kohtalaisen älykäs, mutta aivain liian herkkä kestämään pettymyksiä tai epäonnistumisia. Asetan kaikessa riman niin korkealle, että pelkään edes yrittää saavuttaa tavoitteeni. Siskoni sen sijaan on menestynyt hyvin elämässään ja vaikuttaa onnelliselta, mutta ei hänkään ole täysin tasapainoinen ihminen. Uskoisin hänelläkin olevan ainakin vaativa persoonallisuushäiriö, mutta häntä se taitaa ajaa suorittamaan paremmin ja enemmän. Hän on myös melko tunnekylmä ihminen ja tämä näkyy hänen ihmissuhteissa.

Luulen periytyvyydellä olevan todella suuri merkitys asiassa. Minä olen kuin äitini kopio, ja siskoni on perinyt lähes kaikki piirteensä isältämme. Meillä on vain pari vuotta ikäeroa, ja kasvatus oli molemmilla pääpiirteittäin samanlainen. Ainoa merkittävä ero oli, että minua paapottiin enemmän ja yritettiin suojella pettymyksiltä. Toivoisin, että minua olisi kannustettu ja jopa pakotettu enemmän pois mukavuusalueeltani. Ehkä silloin olisin oppinut sietämään paremmin vastoinkäymisiä ja epätäydellisyyttä.

Todennäköisesti enemmän käytöson periytynyt kun apinoitte vanhempianne. Eikä koskaan ole liian myöhäistä kohdata sitä osaa utsestä, joka on laiminlyöty ja auttaa sitä elämään hyvin

Vierailija kirjoitti:

Lapset on kuin lätyt, ensimmäinen menee aina pilalle.

Syntymäjärjestysteorioita on monenlaisia, ja niiden tieteellinen uskottavuus vaihtelee. Ainoa objektiivisesti todettu asia lienee, että esikoiset ovat muita älykkäämpiä. Älykkyys yleensä edesauttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Esimerkiksi valtionjohtajien keskuudessa esikoiset ovat yliedustettuja.