Mistä tunnistaa onnellisen parisuhteen?

Me katsotaan paljon toisiamme, pidetään kädestä, istutaan sylikkäin, hymyillään toisillemme.. ja hyvin menee oikeastikkin :)

En usko että voi päätellä päältäpäin. Ihmisillä on vaan niin erilaisia tapoja siinä, miten paljon näyttävät tunteitaan ulospäin. Esim. me olemme onnellisia, mutta emme "lässytä" sosiaalisessa mediassa rakastamisia, emmekä julikisilla paikoilla juuri halaile tai muutenkaan osoita hellyyttä. Olemme sellaisia pidättäytyväisiä ja aika epäsosiaalisiakin henkilöitä, 2 erakkoa yhdessä. 

Toisaalta on ihan eriluonteisia ihmisiä, jotka voivat näyttää hyvinkin onnellisilta kun sillä hetkellä kun menee hyvin, ilmaisevat rakkauttaan hyvin näkyvästi. Samoilla ihmisillä voi taas viikon päästä olla tunteet ihan toisessa ääripäässä, jopa siihen asti että koko suhde katkeaa.

17 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti olleena vastaan, että julkisesti meillä ei ole mitään hellyydenosoituksia, ei edes käsi kädessä kulkemista. Tosin nauramme, hymyilemme ja vitsailemme paljon. Ei kyllä mitään hajua, mitä muut meistä ajattelevat. Kahdestaan onkin sitten täysin eri meininki, silloin halitaan, pussaillaan ja kiihkeillään paljon.

Aika monelle on tärkeää pitää kulisseja yllä viimeiseen asti, sekä itseään että muita varten. Sen takia saattaa aika usein tulla yllätyksenä joidenkin ihmisten eroamiset. Mutta jos osaa lukea ihmisiä, niin kyllähän noiden kulissien läpi näkee. Eleet/ilmeet/asennot osoittaa toista kuin sanat ja teot. Itse ainakin näen ihmisistä helposti, jos eivät oikeasti tarkoita mitä sanovat tai jos on esim. kireät/epätasapainoiset välit kahdella henkilöllä, vaikka teeskentelisivät, että kaikki on hyvin.

Eikös siitä ollut joku juttukin juuri lähiaikoina, että yleensä ne jotka julkisesti/facebookissa kaikista eniten muille ihmisille hehkuttaa ja painottaa sitä suhdettaan ja onneaan siinä suhteessa, niin niillä meneekin yleensä aika huonosti ja ajat ovat epävarmoja. Yleensähän tuollainen muille vakuuttelu on ennenkaikkea merkki siitä, että yrittää vakuutella asiaa itselleen.

Samaa mieltä viitosen kanssa, yleensä ne tyhjät tynnyrit eniten kolisee... Me olemme onnellisia, mutta aika vähän julkisella paikalla näytämme sitä. Joskus pidämme toisiamme kädestä, pussaammekin joskus (nopeasti), puhumme toisillemme kauniisti muttei mitenkään imelästi.

Siitä ettei kaupassakin asioidessa kassalla nälvitä toisilleen.

Onnellisessa parisuhteessa kommunikointi ja yhdessä toimiminen on avointa ja sujuvaa ja toista arvostetaan. Ei se vaadi julkisia pusuja ja haleja ja hellyyttä, mutta sellaista yleistä toisen kunnioittamista ja luottamusta. Se näkyy myös ulos päin :). Toki nuo ei sulje pois niitä hellyydenosoituksia, mutta pelkät hellyydenosoitukset ei ole merkki siitä, että suhde on oikeasti hyvä ja sujuva.

Minua ja miestäni on joskus tulleet ihan tuntemattomat ihmiset kadulla kehumaan pariin otteeseen! Siis sanomaan, että näytetään tosi hyvältä yhdessä ja siltä, että kuulutaan yhteen, toimitaan yhdessä tosi hyvin. Ja että meille tulee kauniita lapsia :D. Ja usein meidän tutuilta saadaan kehuja ja sellaista kunnioittavaa arvostusta siitä, miten me käyttäydytään toistemme kanssa, toisiamme kohtaan ja kommunikoidaan. Tuo tukee tuota minun ajatustani siitä, että se onnellisuus on ennenkaikkea sitä toisen kunnioittamista ja rehellisyyttä ja se näkyy ulos :).

Ulkopuolinen ei voi varmuudella tietää koskaan. Ja varsinkaan fb päivityksistä tai julkisista hellyydenosoituksista ei voi päätellä mitään. Niistä, jotka tuntee tosi hyvin ja jotka on olleet pitkään yhdessä, onnellisuus ja suhteen tasapainoisuus näkyy minusta tavassa kohdella toista, tukea vaikeuksissa jne.

Olen pitkässä parisuhteessa (yli 14 vuotta), välillä ollaan onnellisia ja välillä vähemmän onnellisia, mutta emme ole edes alkuaikoina juurikaan osoittaneet hellyyttä julkisesti. Jos minun ja mieheni onnellisuutta voisi jostain päätella niin varmaan sitten siitä miten reagoimme asioihin samalla tavalla ja että nauramme samoille asioille. Kun olemme kahdestaan niin minulle tulee ainakin onnen tunne juuri siitä että nauramme samoille asioille.
Ja somesta en itse ole toisten onnellisuudesta päätellyt enää yhtään mitään kun eräs kaverini hehkutti viisivuotishääpäiväänsä ja parin viikon kanssa laittoivat miehen kanssa yhteistuumin päivityksen että nyt tuli ero kaikesta rakkaudesta huolimatta X(

Siitä kun miehellä on omahyväinen hymy naamalla ja vaimo kulkee haarat levällään

Ollaan vielä nuoria, mutta meillä kaveripariskunnat eroaa ja me pyyhelletään edelleen. Ei olla toistemme kimpussa jatkuvaan eikä lässytetä kokoajan. Olemme paljon yhdessä ja yhdessä usein myös kavereiden kanssa. Minusta se on et kellä onni on sen kätkeköön. Muut kaverimme aina kiehnäsivät kaikkien edessä kuin esittävän onneaan, meidän ei tarvitse kun tiedämme sen vain katseella. Meillä on myös yhteiset tavoitteet elämälle.

Täällä kohta 12 vuotta yhdessä ollut pariskunta. Fb:ssä emme yleensä hehkuttele, mutta muistan pari kertaa tänä aikana jonkun julkisen sydämenkuvankin laittaneeni, tilanteissa joissa mies on ollut erityisen ihana, poikkeuksellinen ja huomioiva minua kohtaan niin että olen pursunnut rakkaudentunnetta vielä seuraavana päivänäkin. Siis nuokin yksittäiset sydämet ovat näyttäneet varmaan aika pieniltä ja arkisilta, mutta niiden takana on ollut todella suuria tunteita. Saatamme kävellä kaupungilla käsi kädessä ja pussatakin ohimennen, mutta ei sillä tavalla huomiotaherättävästi tai muille ihmisille filmaustarkoituksessa.

Ihmiset käyttäytyvät tosi eri tavoin julkisesti yhdessä ollessaan. Kuitenkin mielestäni eniten voi päätellä siitä, miten pari kohtelee toisiaan puheen tasolla. Ovatko puheet toista tukevia ja huomioivia vai loukkavia. Nauraako pari yhdessä aidosti vai naureskeleeko ivallisesti tai onko meno haudanvakavaa. Esittämisen tarve muiden suuntaan ei yleensä lupaa hyvää.

Itse pyrin suhtautumaan mieheeni mahdollisimman normaalisti ja neutraalisti, kun olemme seurassa. Hauskimmat yhteiset juttumme ovat sellaisia, ettei niitä viitsi puhua seurassa, koska kukaan muu ei ymmärtäisi mistä puhumme, ja se olisi epäkohteliasta. Näytämme siis todennäköisesti hieman rauhallisemmilta, vakavamielisemmiltä ja neutraalimmilta ulospäin kuin oikeasti keskenämme olemme.

Minunkaan mielestä ne julkiset hellyydenosotukset eivät kerro sen kummemmin mitään. Me ollaan todella onnellisia, ja ei kyllä erityisesti osoiteta sitä julkisesti. Välillä saatetaan halata tai koskettaa toista, mutta ei ole tarvetta kulkea jatkuvasti käsikynkässä tai istua aina vierekkäin. Molemmat ollaan seurassa yksilöitä, eikä "pariskunta". Toki nuorissa parisuhteissa on ihan normaalia osoittaa sitä hellyyttä julkisesti, mutta useimmalle taitaa jäädä ajan kanssa pois. Me ollaan oltu yhdessä 9 vuotta, joten kyllähän se jo näkyy käytöksessä.

Eihän se parisuhteen tila ole aina ulospäin näkyvä asia. Minulle ainakin on monet erot tulleet yllätyksenä, ja jotkuthan jatkavat vuodesta toiseen huonossakin suhteessa. Kaksi kertaa olen arvannut, että ei mene hyvin. Toisessa mies sai pienessä humalassa ihme raivareita, ja haukkui naisensa sukulaiset, ja muutenkin käyttäytyi törkeästi naisen ystäviä kohtaan (illanvietossa). Toisessa taas molemmat pariskunnan osapuolet olivat jotenkin ylilatautuneita. Siis kokoajan oli tarve korostaa, kuinka elämässä pyyhkii niin hyvin ja elävät niin tasaista pariskunta-arkea ettei tosikaan. Korostuneesti kertoivat tylsistä koti-illoistaan, ja rauhallisista elämänsuunnitelmistaan. Siis ihan normaaliahan omasta elämästä kertominen on, mutta tilanne vaikutti siltä kuin teini olisi vakuutellut äidilleen elävänsä "kunnollisesti". Tällä pariskunnalla oli siis muitakin ongelmia elämässään, sillä jälkikäteen kävi ilmi että molemmilla on paha päihdeongelma ja vapaa-aika meni reiveissä, baareissa, kotona ryypäten&poltellen yms. Erosivat sitten, ja toinen kunnostautui, toinen ei. Onneksi eivät tehneet lapsia, sillä niistäkin puhuivat kovasti, ja loukkaantuivat kun joku mainitsi, että on parempi ehkä odottaa hieman (olivat seurustelleet vajaan vuoden).

Jos vuorovaikutus on sellaista, että tuhahdellaan toisen sanomisille ja pyöritellään silmiä, suhde ei tule kestämään enää vuottakaan. Kunnioituksen puuttuessa puuttuu kaikki. 

Olin jo kirjottamassa ihan samanlaista viestiä kuin numero 8, mutta poistin sen kun ajattelin, että kuulostaa itsekehulta ;)

Mutta kiva kun sinä kirjoitit, olin nimittäin itse juuri noin kirjoittanut, ennen kuin poistin viestini.

15 vuotta oltu naimisissa, ja jotenkin se tyytäväisyys ja onni paistaa ulospäin ilman sen kummempaa tekemistä - ihan ulkopuolisillekin (mikä aina jaksaa ihmetyttää ja naurattaa). 

Siitä että menestyvät elämässään. Tietysti pieniä takapakkeja voi tulla. Muta jos suhde ei toimi, ei saa itsestään kaikkea irti.

Sehän riippuu niin ihmisestä. Minusta parisuhde on niin yksityinen asia, ettei tulisi koskaan mieleenkään hehkuttaa sitä muille. Miehelle toki hehkutan. :) Sekä riidat että ilonaiheet on meidän välisiä, en kerro parisuhteestani ystävilleni tms. Ollaan sellaisia ihmisiä että mieluiten muutenkin ollaan vapaa-ajalla aika paljon joko yksin tai perheen parissa ja aina ahdistaa kun pitää riisua mukavat reikäiset kotiverkkarit ja laittaa farkut jos joku tulee kylään. Sama mukavuudenhalu ja yksityisyyden tarve varmaan näkyy siinäkin miten ilmennetään parisuhdetta ulospäin, että eipä tehdä tästä nyt numeroa.

Meillä on nyt 13 yhteistä vuotta yhdessä, ja siihen mahtuu monenlaista. Onnellisia ollaan, toisesta oppii koko ajan jotain uutta. 

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 12:39"]

Siitä että menestyvät elämässään. Tietysti pieniä takapakkeja voi tulla. Muta jos suhde ei toimi, ei saa itsestään kaikkea irti.

[/quote]

Tässä on kyllä hieman pointtia, vaikka toki elämässä tulee kaikille vastoinkäymisiä, vaikka olisi parisuhde kuinka hyvä. Ja totta kai monilla on huono suhde, vaikka muuten elämässä menestyykin. Mutta yleensä ottaen huonossa suhteessa ihminen harvoin saa itsestään parhaita puoliaan irti, mikä heijastaa puolestaan uraan ja koulutukseen.

Meillä on kyllä julkisia hellyydenosoituksiakin paljon. Muksut hokee "yök" vieressä ;=). Ollaan jotenkin kaksi niin samankaltaista ihmistä yhdessä. Enoni sattui alkuaikoina tulemaan hautausmaalle samaan aikaan kun me siellä kyyristelimme ja oli vaimolleen sanonut, että katsoi että siinäpä on yhteen synkronoitunut pari ja pitkään ollut yhdessä. Hämmästyi kun tunnisti meidät. Yhdessä ollaan oltu 17v ja risat.

Mies ei ole facessa, mutta toisinaan sielläkin hehkutan miestäni muille, miksen niin tekisi kun aihetta on.

Hyvä kysymys. Olin 20 vuotta aviossa ja olimme kaikkien mielestä unelmapari.  Viimeiseen asti pussailimme aamulla ja illalla ja erotessa ja tavatessa. Kohtelimme toisiamme hyvin. Ei se mitään hehkutusta ollut, vaan minusta on ihan normaalia pussailla, jos parisuhteessa ollaan.

Näin jälkiviisaana voin sanoa, että onnellisessa parisuhteessa voi olla täysin oma itsensä. Käänteisesti: parisuhteessa ei voi olla onnellinen, jos ei voi olla oma itsensä ja pitää koko ajan varoa mitä sanoo tai tekee. Tätähän ei näe fb:sta, mutta jos kaverisi muuttuu uuden parisuhteen myötä varovaisemmaksi tai kontolloivammaksi tai ylipäätään sellaiseksi, ettei hän ole enää oma itsensä, niin sitten voi mitata onnellisuuden astetta.