Rumat itsevarmempia?

Sellaiset rumat joita ei elämä ole murtanut ovatkin sitten henkisesti aika vahvoja.

Taidat olla ruma, kun oli niin paljon itsevarmuutta tehdä tämmöinen alotus. ;)

Sanopa muuta. Muistan monta työpaikkaa, jossa ne vähemmän kauniit naiset ovat kiekuneet kukkoina tunkiolla. 

Minä olin teininä ruma, ja tein rumat ankanpoikaset lukion aikana, yhtäkkiä muutuin kauniiksi.

Identiteetti jäi kuitenkin sellaiseksi kuin se oli teininä kehittynyt, tunnen yhä olevani se nolo, ruma kaveri joka otetaan mukaan vain että itse näyttäisi kauniimmalta, jos silloinkaan.

Meillä kotona korostettu vaan ihmisten hyvää kohtelua. Äitini ei edes meikannut koskaan. Isä joskus ihmettelee että miten on saanut niin kauniin tyttären. Mulla on aina ollut huono itsetunto vaikka olen nätti. Elämä ja oma persoona ovat muokanneet sellaiseksi

Itsevarmimpia tuntuvat olevan ulkoisesti kaikista rumimmat ihmiset (esim. lihavat ei todellakaan oo lepposia). Johtuuko se siitä että on joutunut hyväksymään järkyttävät tosiasiat ja kehittämään kestävän itsetunnon tai perustamaan itsetuntonsa jonkun muun kuin ulkonäön varaan jo varhain? Monet kauniit naiset ovat harmittavan epävarmoja itsestään. Työpaikan jyrät on yleensä niitä rumimpia naisia. Joskus sitä väkisinkin miettii mistä niiden itsetunto kumpuaa, ei ainakaan siitä että ois kaunis tai edes pidetty ihminen.

Kenet luokittelet rumaksi? Omasta mielestä ruma ihminen on sellainen jolla ei ole muuta sanavarastoa kuin kiroilu tai muuta elämää kun haukkua toisia. Itsetunto lähtee aina itsestäsi, jos et rakasta itseäsi et voi myös rakastaa muitakaan. Itsevarmuus on sitten asia erikseen.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 06:57"]Itsevarmimpia tuntuvat olevan ulkoisesti kaikista rumimmat ihmiset (esim. lihavat ei todellakaan oo lepposia). Johtuuko se siitä että on joutunut hyväksymään järkyttävät tosiasiat ja kehittämään kestävän itsetunnon tai perustamaan itsetuntonsa jonkun muun kuin ulkonäön varaan jo varhain? Monet kauniit naiset ovat harmittavan epävarmoja itsestään. Työpaikan jyrät on yleensä niitä rumimpia naisia. Joskus sitä väkisinkin miettii mistä niiden itsetunto kumpuaa, ei ainakaan siitä että ois kaunis tai edes pidetty ihminen.

Kenet luokittelet rumaksi? Omasta mielestä ruma ihminen on sellainen jolla ei ole muuta sanavarastoa kuin kiroilu tai muuta elämää kun haukkua toisia. Itsetunto lähtee aina itsestäsi, jos et rakasta itseäsi et voi myös rakastaa muitakaan. Itsevarmuus on sitten asia erikseen.
[/quote]

Kenet luokittelet rumaksi? Omasta mielestä ruma ihminen on sellainen jolla ei ole muuta sanavarastoa kuin kiroilu tai muuta elämää kun haukkua toisia. Itsetunto lähtee aina itsestäsi, jos et rakasta itseäsi et voi myös rakastaa muitakaan. Itsevarmuus on sitten asia erikseen.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 06:58"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 06:57"]Itsevarmimpia tuntuvat olevan ulkoisesti kaikista rumimmat ihmiset (esim. lihavat ei todellakaan oo lepposia). Johtuuko se siitä että on joutunut hyväksymään järkyttävät tosiasiat ja kehittämään kestävän itsetunnon tai perustamaan itsetuntonsa jonkun muun kuin ulkonäön varaan jo varhain? Monet kauniit naiset ovat harmittavan epävarmoja itsestään. Työpaikan jyrät on yleensä niitä rumimpia naisia. Joskus sitä väkisinkin miettii mistä niiden itsetunto kumpuaa, ei ainakaan siitä että ois kaunis tai edes pidetty ihminen. Kenet luokittelet rumaksi? Omasta mielestä ruma ihminen on sellainen jolla ei ole muuta sanavarastoa kuin kiroilu tai muuta elämää kun haukkua toisia. Itsetunto lähtee aina itsestäsi, jos et rakasta itseäsi et voi myös rakastaa muitakaan. Itsevarmuus on sitten asia erikseen. [/quote] Kenet luokittelet rumaksi? Omasta mielestä ruma ihminen on sellainen jolla ei ole muuta sanavarastoa kuin kiroilu tai muuta elämää kun haukkua toisia. Itsetunto lähtee aina itsestäsi, jos et rakasta itseäsi et voi myös rakastaa muitakaan. Itsevarmuus on sitten asia erikseen.

[/quote]

Tietäisit jos olisit lukenut aloituksen huolella. Ulkoisesti rumista oli siis kyse. esim. hirveän lihava tai naama kuin petolinnun perse... Sisäinen kauneus on asia erikseen, ja valitettavan harvoin siitä on hyötyä työelämässä.

Se selviää jo pienenä, että jos ei ole söpö pikkutyttö, pitää tehdä töitä saavuttaakseen haluamansa. Tosin, itse olin kuvien perusteella  söpö pikkutyttönä, mutta silti minusta tuli ruma. Ei mitään sellaista silmiinpistävää, mutta harvat hiukset, ruma hymy, perunanenä, pienet silmät yms, mitkä yhdessä tekevät pärstästä ruman. 

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 06:10"]

Itsevarmimpia tuntuvat olevan ulkoisesti kaikista rumimmat ihmiset (esim. lihavat ei todellakaan oo lepposia). Johtuuko se siitä että on joutunut hyväksymään järkyttävät tosiasiat ja kehittämään kestävän itsetunnon tai perustamaan itsetuntonsa jonkun muun kuin ulkonäön varaan jo varhain? Monet kauniit naiset ovat harmittavan epävarmoja itsestään. Työpaikan jyrät on yleensä niitä rumimpia naisia. Joskus sitä väkisinkin miettii mistä niiden itsetunto kumpuaa, ei ainakaan siitä että ois kaunis tai edes pidetty ihminen.

[/quote]

Eihän kauniiden tarvitse olla ilkeitä ja pitää puoliaan, koska he saavat kaiken helpommalla elämässään. Helppohan heidän on olla ystävällisiä. Vähemmän kaunis ihminen sen sijaan joutuu näkemään monikertaisesti vaivaa saavuttaakseen samat asiat. Menestystä ja toisten arvostusta ei voi rakentaa hyvään ulkonäköön pohjautuvan itsetunnon varaan. Kyllä sen tahdon on kummuttava jostain sisäisestä täydellisyydestä.

Kauniit on haukuttu ja eristetty kaveripiiristä nuoruudessa. Siksi niillä on huono itsetunto. Eivät ole kelvanneet kavereiksi, koska kateus.

Mä en pidä itseäni itsevarmana, vaikka ruma olenkin. Mutta olen monesti ihmetellyt sitä miten kauniit ihmiset ovat epävarmoja ja mustasukkaisia parisuhteessa. Moni on aivan varma, että tulee petetyksi, ei mulla vain tule mieleenkään se. Mahtaakohan se johtua siitä, että kauniit saavat ehdotuksia usein ja kuvittelevat miehensä saavan saman verran mahdollisuuksia pettämiseen kuin he?

Hyvä, että rumilla on hyvä itsetunto ja että he ovat kehittäneet muita ominaisuuksia itsessään. En tiedä mikseivät toiset kauniit sen sijaan ole tehneet sitä. Ehkä heidän ajatuksensa ovat niin ulkonäkökeskeisiä ettei he ymmärrä siirtää tärkeysjärjestyksen painopistettä ulkonäöstä muualle.
Kaikkein vahvin itsetunto on älykäillä ja lahjakkailla. Se antaa heille sellaisen sisäisen voiman, koska tietävät oikeasti olevansa vahvoilla määrätyissä asioissa. Siinä vaiheessa ovatko he kauniita vai ei, on epäolennaista.

Kauneus on jossainmäärin turha ominaisuus. Sitä tarvitaan oikeastaan vain hetken, parin muodostukseen. Tietenkin monet joiden elämä pyörii seksuaalisuuden ympärillä kokevat sen tärkeänä.
Muille, muiden ihmisten muut ominaisuudet ovat paljon tärkeämpiä. Kuten vaikka huolenpito, empatia, osaaminen, ruuanlaittotaito, kiltteys, tehokkuus, ongelmanratkaisukyky jne.

On tietysti olemassa myös rumia ja huonoitsetuntoisia, hekään eivät ole ymmärtäneet, että itsetunto lähtee sisältä, ei ulkokuoresta. Mikään ei ole niin typerää kuin kehittää oma itsetunto, nojaamaan omaan kauneuteen. Se on oikeasti suurimmalle osalle niin hetkellistä.
Se että kauneutta on , on tietenkin ihan kivaa. Itsetuntoa ja kauneutta ei vaan pitäisiä korreloida yhteen. Kauniidenkin pitäisi pyrkiä eroon tuosta pinnallisuudesta.

Työpaikan "jyrä" ei ole se itsevarmoin, vain juuri päinvastoin. Yleensä itsevarmat ja kauniit/komeat ihmiset ovat ihan mukavia, ei heidän tarvitse "jyrätä" ketään omaa egoonsa pönkittämään eivätkä he koe muita ihmisiä uhkiksi.

Hyvän itsetunnon rakentaminen lähtee siitä oivalluksesta, ettei ulkonäkö ole kaikki kaikessa.

Minua koulukiusattiin kauneuteni takia koko yläasteikä (tämä on ihan myönnetty juttu kiusaajien taholta) ja tuloksena itseni vähättely ja huono itsetunto muutenkin. Vituttaahan se että suurimman osan nuoruuttani vain vihasin itseäni vaikka kuvista katsoo kaunis nuori nainen. Onneksi nyt kolmikymppisenä sitä osaa jo arvostaa itseään ja näkee peilistä viehättävän aikuisen naisen. Meni siihen tosin aikaa ja duunia sai tehdä.

Olen ollut aina ruma ja tyytynyt kohtalooni sen asian suhteen. Pidän toki huolta hygieniastani jne. Minulla on jäänyt paljon ylimääräistä aikaa muun muassa lukemiseen ja muuhun harrastamiseen koska en meikkaa enkä laittaudu. Kampaan ja letitän tukkani aamulla muutamassa minuutissa.

Sekin on kivaa ettei yksikään normaali nainen koe minua kilpailijakseen koska olen aina se rumempi. Olen oppinut itsenäiseksi esim. sellaisissa tapauksissa joissa mies avaa oven kauniimmille naiselle mutta yrittää läväyttää sen kiinni kun minä tulen neljä asteelta taaempana.

Minulle opetettiin lapsena että on oltava täydellinen kaikin puolin. Älykäs, ahkera (työnarkomaniaa vähempi ei riitä), kiltein, kaunein. Täydellistä vähempi on yhtä kuin epäonnistunut. Siinä tuli väkisinkin epävarmaksi, ja arvosanat olivat kouluaikana kasia ja ysiä, ei ikinä kymppejä, ja välillä tahtoi laiskottaa, ja täydellisyyden mittarit olivat muutenkin epävarmoja koska aikuisuuden kynnyksellä tajusin että on monta tapaa tehdä oikein (kuinka ärsyttävää!), kiltteyskin johti usein jalkoihinjäämiseen. Etsin sellaista missä voisi menestyä ja missä onnistumista voisi mitata jotenkin objektiivisesti, ja painonhallinnasta tuli elämäni sisältö. Olen ihan kaunis aina silloin kun en ole kovin rajusti alipainoinen. Itsetuntoni riippuu kuitenkin painosta, joten olen äärimmäisen epävarma jos olen normaalipainoinen. 

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 07:27"]

Kauniit on haukuttu ja eristetty kaveripiiristä nuoruudessa. Siksi niillä on huono itsetunto. Eivät ole kelvanneet kavereiksi, koska kateus.

[/quote]

Kuulostat suoraan sanottuna diletantilta typerykseltä!

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 08:26"]

Minua koulukiusattiin kauneuteni takia koko yläasteikä (tämä on ihan myönnetty juttu kiusaajien taholta) ja tuloksena itseni vähättely ja huono itsetunto muutenkin. Vituttaahan se että suurimman osan nuoruuttani vain vihasin itseäni vaikka kuvista katsoo kaunis nuori nainen. Onneksi nyt kolmikymppisenä sitä osaa jo arvostaa itseään ja näkee peilistä viehättävän aikuisen naisen. Meni siihen tosin aikaa ja duunia sai tehdä.

[/quote]

Tuossa olet kyllä itse kehitellyt säälittävän, täydellisen epätoden tarinan itsestäsi. Herää ja käytä aivojasi!