Mitä hyvää alkoholi on tuonut elämääsi?
Mä en ole koskaan juonut alkoholia. En ole kokenut siihen mitään tarvetta. Sitä pidetään outona ja mulle on yritetty selittää, että sitä nyt vaan pitää juoda.
En oo koskaan nähnyt sen vaikuttavan ihmiseen positiivisesti. Yhdetkään juhlat ei oo ollu paremmat siksi, että ihmiset on juonu. Kukaan ei oo humalassa hauskempi, fiksumpi tai kauniimpi.
En tarvitse alkoholia rentoutumiseen, koska rentoudun liikunnalla. Osaan puhua ihmisten kanssa ilman, että tarvitsen alle edes sitä yhtä. En siis keksi ainuttakaan syytä, miksi joisin edes yhtä lasillista, kun en sitä tarvitse. Myöskään terveysvaikutuksia alkoholilla ei ole, vaikka niillä yritetäänkin juomista välillä perustella.
Miksi siis alkoholia käytetään? Mitä hyvää sen juomisesta on seurannut?
Kommentit (46)
Mulle alkoholi on ehkä tuonut sellaisen hyvän asian elämään, että olen vähemmän mustavalkoinen. Lapsuudenperheessäni oltiin alkoholinkäytön suhteen tuomitsevia - se ei ollut neutraali juttu, vaan paha asia. Ja sillä, ettei käytetä alkoholia, hieman ylpisteltiinkin.
Mä en saa suurempia kiksejä alkoholista, mutta tykkään siitä, kun voin ottaa lasin viiniä ruuan kanssa, siiderin saunan jälkeen tmv. ilman, että siinä on mitään ihmeellistä. Pieni hiprakkakin on ok.
Sanotaanko niin, että alkoholi on sopivasti voidellut erilaisia sosiaalisia tilanteita, jotka muuten olisivat kankeita. Siinä se ainoa hyvä onkin ollut.
Nousuhumalassa on hetken aikaa olevinaan hauskaa. Muuta hauskaa viina ei sitten tuokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kerrat, kun naisen kanssa on päässyt säätämään ihan mitä tahansa, on pohjalla ollut jonkunmoinen alkoholijuomakokoelma ja sen kirvoittama seurallisuus.
Pari työpaikkaakin olen saanut alkoholijuomien sävyttämissä verkostoitumisissa, eli parin bissen kanssa kapakassa tuttujen ja heidän tuttujen kanssa.
Kaikki sadat soittamani musiikkikeikat on tullut soitettua parin oluen sävyttämänä, ja aina on tullut mieleen improvisoida sellaisia asioita, joita ei selvin päin tekisi ja joka kerta ne on vain parantaneet keikkaa. Olen kuunnellut nauhoituksia niistä keikoista selvin päin ja ihmetellyt, että mistähän helvetistä tuokin juttu tuli keksittyä, kun noin hyvin toimii. Selvin päin on vaan liian varovainen ja estynyt.Ota oppia ja vähemmällä viinalla jatkossa sanat kuviot.
Sehän on hyvä, että relaa. Viina in hyvä renki.
Jossain vaiheessa et enää tarvitse alkoholia, kun olet oppisi saanut.
Ja mikä arvo siinä on, että samat kuviot tekisi ilman alkoholia, jos se alkoholi ei ole mikään ongelma muutenkaan?
Listaan voisin lisätä, että hyvin alkoholipitoisesta yhden-illan jutusta tuli lopulta vaimo ja yhdessä oltu ne neljännesvuosisata. Monta muutakin hyvää asiaa se alkoholi on tuonut.
En ymmärrä, miksi joidenkin pitää suhtautua tähän alkoholiin noin ehdottomasti.
No sitten et ole oppinut ihmisistä mitään. Tajuatko ettei alkoholi sovi kaikille? Edes nautintoaineena ruoan kanssa nautittava viini, kun alkaa sekoileminen ja vauhdittaa vaan sitä läträämistä jos ottaa yhdenkin. Jotkut harvat osaa ottaa nätisti ja yhä useammat eivät.
Olen tutustunut opiskeluaikoina nykyisin ystäviini sekä opiskelijabileiden että toki opiskelunkin kautta. Koska bileet, niihin valmistautuminen, niissä juominen ja jälkikäteen luonto oli siihen aikaan tosi merkityksellisiä, olisin jäänyt varmasti porukan ulkopuolelle, jos en olisi lainkaan juonut. Toivottavasti nykyään opiskelijamaailmassa on jo muitakin tapoja olla yhdessä kuin juomakisat ja juomatapahtumat.
Alkoholismin paradoksi..
Aluksi se oli suorastaan vastaus kaikkeen. Antoi euforiaa, vapautti, oloi todella hauskaa jne. Se oli kuin puuttuva pala palapelistä. Kokonaisvaltaisuutensa vuoksi se onkin niin hankala riippuvuus.
Loppuvaiheessa se vain otti eikä antanut muuta kuin turran välinpitämättömyyden ja silti sitä ainetta himoitsi.
Nyt olen ollut riemuraittiina kolme vuotta.
Mikko7654 kirjoitti:
Minulla on ainoastaan hyviä kokemuksia säännöllisestä ja reippaasta alkoholin käytöstäni. Olen tavannut paljon uusia ystäviä ja muutaman vaimon aivan tuhanen turskeessa. Viimeisimmän vaimoistani taskuun oksensin hänet tavatessani. Tämä oli luonnollisesti ennen koronaa.
No voi hellanlettas miten lutuista kun oikein oksensit taskuun! Kuulostat oikein unelmien prinssiltä joihin vain harvat onnistuvat törmäämään.. kaatuessasi polvillesi varmaan kosit samantien?
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismin paradoksi..
Aluksi se oli suorastaan vastaus kaikkeen. Antoi euforiaa, vapautti, oloi todella hauskaa jne. Se oli kuin puuttuva pala palapelistä. Kokonaisvaltaisuutensa vuoksi se onkin niin hankala riippuvuus.
Loppuvaiheessa se vain otti eikä antanut muuta kuin turran välinpitämättömyyden ja silti sitä ainetta himoitsi.
Nyt olen ollut riemuraittiina kolme vuotta.
Noinhan se menee. Pääasia, että ymmärtää, mitä tekee. Jos päättää juoda, on syytä ymmärtää myös kielteiset puolet ja mahdolliset ongelmat. Ja jos ongelmia tulee, ei parane valittaa vaan katsoa peiliin ja maksaa laskut itse.
Alkoholi ei mitään hyvää tuonut. Krapula seuraavana päivänä. Nyt ollut ilman alkoholia 14 kuukautta ja kokonaan lopettanut sen. Elämä ilman on paljon parempaa ja terveys säästyy ja rahat myös.
Sain nuorempana lettua joka viikonloppu humalassa. Muuten todennäköisesti olisi ollut hiljaisempaa sillä osa-alueella.
Parhaat seksiorgiat on aina saatu aikaan alkoholin ansiosta Tytöt muuten ujostelee liikaa..
Ensinnäkin, en väitä, että sinun pitäisi juoda.
Pidän monien alkoholijuomien mausta, alkoholi lievittää stressiä ja ahdistusta, joskus on kiva ottaa muutama drinkki ja nauttia noususta.
En juo usein, enkä paljon, esim. niin, että krapula tulisi.
Viimeisimpänä alkoholi on tuonut elämääni rokotepassin.
Lasi hyvää viiniä tai malja kuohuvaa juhlistamaan elämää silloin tällöin sopii minulle. Olen aikuisena oppinut enemmän viineistä ja välillä on mukavaa maistella uusia viinejä ja sovittaa niitä ruoan kanssa.
Yleensä nautin siitä kun viikonloppuisin ruokaa tehdessä voin juoda siinä samalla lasin viiniä ja nautia siitä ja hetkestä. Harvoin juon enemmän kun 2-3 annosta ja ikinä ei juomiseni mitenkään vaikuta seuraavaan päivään mitenkään. Yksin en ikinä juo vaan viini maistuu seurassa. Krapulaa en ole saanut vuosiin enkä haluakaan. Kohtuus kaikessa.
Vahvoja alkoholijuomia en harrasta ollenkaan mutta viinit ja kuohuvat ovat minulle nautinto jonka suon itselleni koska elän muuten terveellisesti ja minulla on juominen omasta mielestäni hallussa.
Juominen alkoi jo 14-vuotiaana, mutta yhtään hölmöyttä en tietääkseni alkoholin takia ole tehnyt.
Minä ainakin nautin bourbonin mausta illalla telkkaa katsellessa, ei ole känniin tarkoitustakaan tulla.
Eli alkoholi tuo minulle mukavaa oloa.
Sosiaalista hyväksyntää. Jos ei juo, on automaattisesti ulkopuolinen, outo ja epäilyttävä.
Enää en tosin juo ollenkaan, koska en itse siitä ole koskaan nauttinut. Ja kyllähän siitä saa v@ttuilua kuulla...
Tapasin kumppanini juhlissa, enkä usko että olisin mennyt juttelemaan selvinpäin.
Minulla on ainoastaan hyviä kokemuksia säännöllisestä ja reippaasta alkoholin käytöstäni. Olen tavannut paljon uusia ystäviä ja muutaman vaimon aivan tuhanen turskeessa. Viimeisimmän vaimoistani taskuun oksensin hänet tavatessani. Tämä oli luonnollisesti ennen koronaa.