Oletteko todella oivaltaneet, että elätte ainoata elämäänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jokiin elämäntarkoitus niin varmaan palata omassa elämässä enemmän ihmisen luontaisen anatomian ja psyykkeeen alkulähteille. Mikä tavallaan ihmisen kehossa ja mielessä vastaa tavallaan sitä että ihmistä ei kahlittaisi esim liikaaa mihinkään tiettyyn muottiin vaan ihmienn on luova, utelias ja mikä motivoii ihmistä inspiroitavasti, innokkaasti, löytää henkisyyttä kohdata maailmaa muutekin kuin vain vaihdannan välineenä suoritusyhteiskunnasssa.

Vaihdannanvälineeenä tarkoitan tavallaan sitä että olet ns pelinappulana osana yhteskuntaa ja maailmaa.

Minuusta ihmisen luontainen maailman tutkiskelemus (huomioimattta esiim taidetta) jää varsin monesti pintapuoliseksi siinä mielessä että aika ja enrgia riiistetään itse suorittamiseen ja ei ole aikaa tai valtaa (kun kaikki menee nuoleskeluuun) tavallaan kehittyä ja avartaa maailmankatsomustaan kun kaiikki systeemit ohjaavat ihmistä omilla kapeakatseisilla teillään joss on vain mahdollisuus sanoa tietyt oikeat sanat jotta ovet aukenee taas eteenpäin putkessa kapeasssa.

Muutokset ovat monesti kuiin iso laiva eli tarkoittaa sitä että jos en keulaa ja suuntaa halutaan muuntaa kohti toista suuntaa vaatiiin paljon aikaa useasti.

Mutta toki on myös paljon varmasti tuuulessa ajelehtijoita jotka kuvittelevat että kaiken saa mahdollisimman helposti esimerkiksi mutta toki se että kaiken saa helposti niin sitten merkitsekään lopulta mitään kun sen saa. Eli mitä suuremmat toiveet sen suuurempi pettymys.

Eikai kukaan oikeasti ajattele että elämä on vaan tämä "todellisuus" mitä eletään. Tietysti on elämiä ennen tätä ja tämän jälkeen. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä. Voin syntyä vaikka muurahaisena tämän elämän jälkeen.

Joten älä tapa.

No tässä pysäkillä odottelen kyllä seuraavaa.