Lue keskustelun säännöt.
Harrastus, aikuiselle, jossa saisi olla vähän ihmisten ilmoilla?
15.10.2021 |
Martat - olen liian tumpelo
Eläinsuojelu - liian raskasta, vaatisi jatkuvaa aktiivitoimintaa, kokeilin, ei minun juttu, mutta autan kauempaa
Kansalaisopisto, joo mutta ei siellä oikein juttuseuraa löydy, paria kurssia käyn joka vuosi
Olen terve, joten mikään sairaiden yhdistys ei käy
Kaikkiin keksin jonkun tekosyyn, mutta olisiko joku rento harrastus?
En kaipaa ystäviä, ainoastaan olisi kiva nähdä ihmisiä ja jutella joskus vaikka siihen harrastukseen liittyvää.
Kommentit (32)
Itse olen ollut pitkään kiinnostunut maanpuolustusnaisista, se vaikuttaa todella mukavalle porukalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Partio
Kun itse olin nuori, niin partiossa oli aina uskonnollinen vivahde, siksi se tuli aikoinaan lopetettua kun en ole itse uskovainen. Vieläkö partio on liitoksissa ev. lut. seurakuntaan?
Entäs tanssit? Niitä on naisillekin, jos miesseura ei kiinnosta. Tunnen ihmisiä, jotka ovat saaneet aikuisiällä ystäviä tanssitapahtumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Partio
Kun itse olin nuori, niin partiossa oli aina uskonnollinen vivahde, siksi se tuli aikoinaan lopetettua kun en ole itse uskovainen. Vieläkö partio on liitoksissa ev. lut. seurakuntaan?
Ainakin meillä päin partio on nuorisotyötä. Jos aikuisia haluaa tavata, ehkä ennemmin metsästysseura tai maanpuolustusyhdistys. Myös luonnonsuojeluyhdistyksissä on kivaa porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene johonkin seurakuntien toimintaan mukaan. Samalla lauletaan jokunen virsi, mutta esim. jonkinlainen seurakunnan avustustyö voi olla ihan palkitsevaa, vaikka ei olisikaan uskovainen. Ja seura on ainakin raitista.
Tätä olen kyllä miettinyt, mutta mitä seurakunnat vaativat? Taitaa luterilainen, ehkä ortodoksit samaa luokkaa, olla kaikkein liberaalisin, muilla taitaa olla jotain outoja sääntöjä? tapaluterilainen olen itse.
Srk:n kerhoissa on eroja jopa, saman kaupungin alueella. Olin yhdellä rauhan kävelyllä ja meinasin lähteä menemään jo alussa. Oli niin tiukkapipoista porukkaa. Sitten taas sinkkujen saunaillat ovat kivoja, eivät eroa millään lailla ihan tavisten saunomisesta. Paitsi, että alkoholin kanssa ei läträtä.
Jokaisessa vähänkin isommassa kaupungissa on kymmeniä voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä, joilla on erilaisia toimintamuotoja. Aivan missä vain voi tavata mahtavia ihmisiä. Itse päädyin lapseni urheiluseuran kautta pitämään hiihtomajaa, ja siellä oli niin mukavaa porukkaa, että olisin mielelläni jatkanut vielä lapsen lopetettua harrastuksensa. No, tuli uusi harrastus ja uudet talkoomuodot ja ruuhkavuodet, mutta edelleen voisin eläkkeellä palata tuonne kahvia kaatamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloitin ratsastuksen alkeiskurssilla 47 -veenä. Nyt 7. vuosi alkoi. Ainakin samanhenkistä juttuseuraa löytyy kenestä tahansa tallilla. Meillä myös loistava vakioryhmä (pe 20), jonka perusjoukko pysynyt samana jo vuosia ja aina tunnin jälkeen jää suustaan kiinni.
Takuuvarmasti ajatukset irtoaa pois normielämän stressistä. Tosin sitä en tiedä, onko täysin stressitön harrastus, sillä tietyllä tavalla tunteja aina vähän jännittää etukäteen, mutta se laukeaa aika nopeasti heti, kun selkään pääsee.
Vaikka ei ratsastus APlle ominta olisikaan, niin kannusta rohkeasti aloittamaan vaikka ihan jonkun uuden harrastuksen ilman, että en kehtaa mennä tämän ikäisenä alkeiskurssille. Sekaan vaan.
N53
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkka työ on aikuisen ihmisen harrastus. Työpaikalla tapaa riittävästi myös muita ihmisiä.
No kun mun kohdalla on just että en tapaa! Olen pienessä suunnittelufirmassa, jossa on isä, poika, yksi ulkopuolinen miespuolinen suunnittelija ja minä, joka olen toimistossa assarina. Teen helppoja suunnittelutöitä ja sihteerin töitä. Ap.
Ota muutaman viikkotunnin kakkostyö vaikka ärrältä. Pk-seudulla näkyy ihan kirjakauppaketjukin hakevan myyjiä joille tarjoaa 5-10 viikkotuntia eli jos kirjallisuus olisi oma juttu niin tuollainen voisi olla aika nastakin "harrastus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin ratsastuksen alkeiskurssilla 47 -veenä. Nyt 7. vuosi alkoi. Ainakin samanhenkistä juttuseuraa löytyy kenestä tahansa tallilla. Meillä myös loistava vakioryhmä (pe 20), jonka perusjoukko pysynyt samana jo vuosia ja aina tunnin jälkeen jää suustaan kiinni.
Takuuvarmasti ajatukset irtoaa pois normielämän stressistä. Tosin sitä en tiedä, onko täysin stressitön harrastus, sillä tietyllä tavalla tunteja aina vähän jännittää etukäteen, mutta se laukeaa aika nopeasti heti, kun selkään pääsee.
Vaikka ei ratsastus APlle ominta olisikaan, niin kannusta rohkeasti aloittamaan vaikka ihan jonkun uuden harrastuksen ilman, että en kehtaa mennä tämän ikäisenä alkeiskurssille. Sekaan vaan.
N53
Voi hevosparkoja.
Vanha ketju, mutta käyn kansalaisopistossa kielikursseilla ja siellä tulee juteltua paljon. Yleensä ne perustuvat paljon käytännön kielitaitoon eli juttelua tulee väkisinkin. En nyt mitään muutenkin tavattavia ystäviä ole saanut, mutta jos kaipaa vain jotain juttelua ja haluaa ihmisten ilmoille, tuo on hyvä. Parilla kurssilla on myös lähdetty matkalle.
No näin käy hyvin usein ja esim koirapiireissä aina.