Miteen sairaanhoitoidossa ja kouluissa käytetään resursseja mahdollsimman tehokkaasti? Kysytäänkö esim sairaanhoitoidossa jos on potilas joka on käyynyt useamman kerran vastaanotolla että mikä häntä oikeasti vaivaa ja ohjataanko oikean ammatti ihmisen..

Ensin kysytään mikä leikisti vaivaa ja vasta kolmannella kerralla mikä oikeasti?

Onhan toki kroonisia sairauksiakin jolloin voi tulla kontrolliin mutta itse mene kyllä vastaanotolle saadakseni selvyyden vaivasta enkä kertomaan sitä hoitohenkilökunnalle.

Varrmast interneet ja huoltajat jotka ovat kasvatusvelvollisia ja huolissaan omasta jälkikasvustaaan tekevät diagnooseja netiistä jos kaikki ei mene kuin elokuviissa huolestuvat ja ryntäävät diagnoosejen perässä asiantuntijoiden puheillle.

Ongelma on siinä, että johto seuraa enemmän määrää kun laatua. Eli hoida niin ja näin monta potilasta mahdollisimman lyhyessä ajassa. Puhelinneuvonnassa tarkat määrä-tavoitteet mitkä täytyy tulla täyteen ja jos ei tule ollaan keskusteluissa esimiehen kanssa. Puheluiden laadulla tai potilaiden tyytyväisyydellä ei niin väliä. Osastot täyteen potilaita mahdollisimman pienellä miehityksellä. Eli on todella vaikeaa hoitaa potilasta oikeasti laadukkaasti niin, että itse hoito olisi tehokkaampaa. 

Sitä ollaan ihan tutkittukin, että terveydenhuoltoa kuormittavat ihmiset, jotka eivät saa apua toistuvista yrityksistä huolimatta. Sitten he kiertävät paikasta toiseen uudelleen ja uudelleen ilman että kuitenkaan saavat todellista apua.

Esim. Kirurginen toimiala on nykyään ihan järkyttävää liukuhihnatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Varrmast interneet ja huoltajat jotka ovat kasvatusvelvollisia ja huolissaan omasta jälkikasvustaaan tekevät diagnooseja netiistä jos kaikki ei mene kuin elokuviissa huolestuvat ja ryntäävät diagnoosejen perässä asiantuntijoiden puheillle.

Ja työelämässsä oleva niin ei voi suoraaan sanoa esim kokuksissa sitä että joku työilmapiiirissä mättää koska hänet leimatttaisiiin siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varrmast interneet ja huoltajat jotka ovat kasvatusvelvollisia ja huolissaan omasta jälkikasvustaaan tekevät diagnooseja netiistä jos kaikki ei mene kuin elokuviissa huolestuvat ja ryntäävät diagnoosejen perässä asiantuntijoiden puheillle.

Ja työelämässsä oleva niin ei voi suoraaan sanoa esim kokuksissa sitä että joku työilmapiiirissä mättää koska hänet leimatttaisiiin siitä.

Se on justiin siiinä myös kun ollaan menty siihen yksilöllisen kasvatuksen suuuntaan (vapaan kasvatuksen) vaaditaan joustavuutta eli käytännössä tämä että ei tarvtse hyväksyä mutta voi ymmärtäää.