Haluaisin vähentää oravanpyörässä raatamista, mutta talous ei kestäisi sitä.
Eikä työssäni edes olisi mahdollista tehdä vaikkapa lyhyempää päivää tai 4-päiväistä viikkoa. Olen jumissa, en tiedä mitä tehdä, tiedän vain sen, että en taida jaksaa vielä 20+v kunnes eläkeikä koittaa, jos edes olen silloin enää elossa.
Väsyttää, fantasioin eri syitä ottaa sairaslomapäiviä ja suurinpiirtein toivon koronaa, että saisin olla kotona silloin.
Ei tervettä 😢.
Kommentit (11)
Miksi ei taloutesi kestäisi? Voitko vaihtaa vapaaseen keikkatyöhön? Vähemmän vaativaan kuin nykyinen työsi?
Voin luvata, että elämäntyylin muuttaminen halvemmaksi kannattaa. Vapaus on parasta. Vaihdoin itse yrittäjyydestä osa-aikaiseen palkkatyöhön ja sellaiseen missä ei pollakaan rasitu - eli työ on sen verran henkisesti iisiä että mun ei vapaa-ajalla tarvitse murehtia sitä yhtään. Teen max. 4h duunia per työpäivä. En elä leveästi mutta elämä on muuten rikasta, ehdin keskittyä sellaisiin asioihin joihin oikeasti tunnen palavaa intohimoa. Tai sitten voin vaan vetää lonkkaa jos kaipaan rentoutumista. En palaa enää ikinä täyteen työpäivään.
Aivan järkyttävä kynnys irtisanoutua vakituisesta työsopimuksesta ja ryhtyä keikkalaiseksi, kun ollut vuosikausia pätkätyössä. Ja on kuitenkin vielä asuntolainaa ja jälkikasvuilla taloudellisenkin tuen tarvetta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävä kynnys irtisanoutua vakituisesta työsopimuksesta ja ryhtyä keikkalaiseksi, kun ollut vuosikausia pätkätyössä. Ja on kuitenkin vielä asuntolainaa ja jälkikasvuilla taloudellisenkin tuen tarvetta.
Ap
En ryhtyisi keikkalaiseksi. Säännöllinen työ olla pitää. Mutta osa-aikainen sellainen.
Riippuu ihan alasta. Mä sovin työnantajan kanssa koska olen käytettävissä, noin puolet vuodesta. Velattomuus ja laapset maailmalle niin on duunarillekin mahdollista.
Komppaan osa-aikaisen työn puolesta. Parasta ikinä.
Antaispa talous myöden täälläkin. En vaan jaksa työelämää. Ikää ”vasta” 40 eli muutama vuosikymmen vielä edessä.
Itse en paljoa tarvitse. Mutta lapset teini-iässä tai sen kynnyksellä, en minä heiltä voi kaikkea kieltää. Haluan että he saavat saman minkä ikätoveritkin.
Omassa työssä ei nelipäiväinen työviikko ole mahdollinen. Se helpottaisi kummasti jaksamista.
Ei kannata, tuhlata elämää tekemällä liikaa töitä. Et siitä saa mitään palkintoa, noh ehkä pääset maan alle huilimaan ennen aikaisesti. Mieti mistä voit luopua, usein moni hankkii asioita vain koska muillakin on ja ei uskalla alentaa elintasoa kun se on jotenkin noloa, vaikka tosiasiassa elämisen laatu paranisi vähän downgreidaamalla.
Niin mäkin haluaisin. Mut mun mies ja poika on jo hypänneet oravanpyörästä joten mäkin oon todellakin jumissa.