Jouluperinteet ja ilmastonmuutos

Tapana on ollut käyttää dementoitunutta mummoa hautausmaalla. Pakkasta 20 ja varpaat jäätyy, mummo ei löydä etsimäänsä hautaa. On jääräpäinen ja köpöttelee rollaattorilla superhitaasti. Pakkanen kuitenkin yleensä lannistaa mummonkin. Nyt ei plussakeleillä päästä niin pikaseen pois sieltä

Emme tietenkään syö possua jouluillallisella, koska olemme ilmastotietoisia. Ja lahjaksi annamme materiaalittomia unicef-lahjoja tai itsetehtyä luomuraakasuklaata. Uudeksivuodeksi lennämme kuitenkin Thaimaahan, mutta sitä ei lasketa, koska ostamme tonttulakkimme aina kirpputorilta ja lahjoitamme 6 euroa kuukaudessa Greenpeacelle.

:D

Meillä epäekologiset lahjapaperit ovat vaihtuneet japanilaisesta furoshikista vaikutteita ammentaneeseen kestokangaskääröön. Olen valmistanut ne itse luontoystävällisesti isoäidin vanhalla poljettavalla Singerillä, ja olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Facebook-tuttuni, jolta sain vinkin, neuvoi käyttämään kankaita jotka kestävät pesua kuudessakymmenessä asteessa, etenkin jos lahjottavien joukossa on pieniä tahmatassuja. Kannattaa myös nimikoida liinat oikein, jotta muualla asuvat lahjansaajat osaavat palauttaa ne.

Lauletaan eritoten sitä "no onkos tullut kesä nyt talven keskelle?", käydään joulusaunan sijaan rannalla.

Meillä Polle läkähtyi viime jouluna kun yritettiin tehdä perinteinen rekiretki ja lumi alla jalasten loisti poissaolollaan.

No meillä perinteinen kuusivarkaus naapurin metsästä on mustan maan aikana helpompi toteuttaa, kun ei jää lumeen jälkiä. Vain kannonnokka, jonka naapuri löytää sitten aikanaan, mutta eipäs voi todistaa mitään, kjäh kjäh. Toisaalta ei mitään perinteistä jännitystäkään enää, kuin veisi lapselta tikkarin...