Lue keskustelun säännöt.
Morkkis ostelusta mutten pysty lopettamaan
11.12.2014 |
Otsikossahan se ongelma jo tulikin. Saan ihan hirveän morkkiksen shoppailusta mutten pysty lopettamaan. Ja joka kerta kierin tunnontuskissa ja mietin, miten turhaa rahanhukkaa se on ja elämä tuntuu tyhjältä. Olen lapseton, velaton ja korkeastikoulutettu, vakiduuni. Ostin pari päivää sitten kalliin kellon itselleni ja olen jopa itkenyt, kun osto jotenkin ahdistaa. Mikä minua vaivaa? Onko muilla ollut vastaavaa? En siis elä yli varojeni mutta jotenkin se ostostelu käy omantunnon päälle. Mutta aina on vaikka mitä ihanaa, jota ilman en muka voi olla.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue sellainen kirja kuin Tunne lukkosi. Auttoi itseäni pääsemään eroon shoppailuriippuvuudesta, kun tajusin täyttäväni sillä henkistä tyhjiötä ja pahaa oloa.
Tässä on yksi tunnelukko siitä kirjasta, joka voisi sopia sinun tilanteeseen:
http://www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot/index.htm#Label15
Riippuvuus-kohdassa oli paljon tuttua, vaikken taloudellisesti ole riippuvainen kenestäkään. En osaa tehdä päätöksiä ja jos teen, kadun aina. Sama shoppailun suhteen: haluan jotain uutta ja ostan jotain, kadun heti. Kyllästyn vaatteisiin ja kaikkeen hetkessä ja haluan aina uutta. Ja tämä noidankehä saa mut pahoinvoivaksi. Mulla ei ole harrastuksia eikä kovin montaa ystävääkään, viihdyn parhaiten yksin, vaikka onnellisessa parisuhteessa olenkin. En tajua, mikä minua vaivaa :(
Tuttu tunne, kärsin itse samasta muutama vuosi sitten.
En oikein tiedä, miten osaisin neuvoa. Sen voin kyllä sanoa, että siitä pääsee eroon: minäkin pääsin. Kävin jonkin aikaa kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa, ja se auttoi kyllä, kun oli hyvin ymmärtäväinen ja mukava terapeutti, jonka kanssa synkkasi. Mutta pakko sanoa, että kaikista eniten auttoi, kun löysin tilalle käsityöharrastuksen! Niin hassulta kuin se kuulostaakin. Aluksi meni tietysti överiksi materiaalien yms. ostamisessa, mutta lopulta sekin talttui. Parhainta terapiaa oli se, kun yhtäkkiä tajusin, että minun ei TARVITSE tehdä ostopäätöksiä "ase ohimolla". Minun ei TARVITSE ostaa tätä ylihintaista kolttua, kun joskus, jos sellaista vielä tarvitsen, osaan varmasti tehdä samanlaisen itse!
Tietysti kaikkea ei voi tehdä itse, mutta harrastukseen hullaantuminen auttoi silti. Myöhemmin olen tajunnut, että shoppailuhulluus oli minulla yhdistelmä ahdistuksen lievittämistä, päätöksenteon vaikeutta kuten sinäkin mainitsit, ihan vain tylsistymistä... monta eri asiaa. Jos näitä ongelmia oppii purkamaan eri tavalla, itsetuhoinen shoppailukäytöskin loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin shoppailin ennen ja paljon turhaa tavaraa kertyi. Eniten vaatteita. Omatunto kolkutteli, sillä olen aina ajatellut maailman köyhiä joilla ei ole mitään.
Noin 5v. sitten aloin havahtumaan miten paljon turhaa roinaa maailmassa on. Olen matkustellut paljon ja nähnyt miljoonia ja taas miljoonia tavaroita. Jossain Aasian shoppailuparatiisissa aloin suorastaan voimaan pahoin kaiken "kauniin" tavaravuoren keskellä. Olin samalla matkalla nähnyt myös äärimmäistä köyhyyttä, joka oli koskettanut sisintäni.
Mieleni jotenkin vaan uudistui. Enää ei tee mieli ostella kuin sen mitä oikeasti tarvitsen. Liika tavara ahdistaa ja pyrin eroon kaikesta turhasta. En tosin halaja mihinkään askeettisuuteen. Koti saa olla kaunis ja vaatteetkin, mutta kohtuus pitää olla!
Nyt tässä parhaillaan katselen "TOISENLAINEN LAHJA" listaa. Siitä valitsen eettiset joululahjat ja autan hädässä olevia. Kukaan läheisistäni ei tarvitse lisää tavaraa ja he ovat parina edellisjouluna ilahtuneet näistä lahjoista. Ja ovat alkaneet itsekin lähettää niitä! :)
Vaikutat älykkäältä ja lämpimältä henkilöltä. Koska tunnustat "heikkoutesi", uskon sinun vapautuvan kierteestä. Olet herkkä sillä omatuntosi toimii! Kaikkea hyvää Sinulle! <3
Kiitos kommenteista, sain paljon ajattelun aihetta. Minulla ei ole paljon vaatteita, sillä myyn niitä kirpparilla pari kertaa vuodessa. Silti kun ostan jonkin vaatteen, ei se näytä enää käytössä hyvältä eikä sitä voi enää palauttaa. Sitten vaan uutta ostamaan.
Musta tuntuu, ettei minussa ole mitään kiinnostavaa tai erikoista, joten yritän olla kaunis ja muodikas. Tiedän, ettei se ole mikään fiksu valinta ja varmaan minussa paljon hyvää on mutta siitä kai se elämän tyhjyys näkyy. Vaikka mulla on paljon, ei mulla silti ole "mitään". En tiedä, miksi minusta tuntuu tuolta.
Olen työssä mutta en pidä ollenkaan paikasta, en saa töistäni mitään irti. Siksi kai shoppailen, kun jotain kivaa arkeen on jostain saatava. Ja mä inhoan tätä.
Olen miettinyt lapsenhankintaa. Se voisi tavallaan ratkatista kaiken mutta mitä, jos vika onkin minussa ja ahdistun entisestäni. Kaikki tuntuu olevan solmussa ja shoppailen tuskaani.
Surkuhupaisaa oli eilen illalla, kun poistuin Helsingin keskustan Stokkalta kassit täynnä liian kallista kosmetiikkaa. Joku mies lauloi siinä ulkona niin että seinät soi "ostakaa, ostakaa, ostakaa ja ostakaa ja ostakaa" sillä lastenlaulumelodialla. Alkoi niin oksettaa oma kuluttaminen.