Miksi jotkut käyttävät puolisostaan nimitystä "åiti" tai "isä"?

Mä veikkaan, että ihan sun kiusaksesi.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:13"]Mä veikkaan, että ihan sun kiusaksesi.
[/quote] Samaa mieltä.

Joo, töissä 50v nainen kertoi saaneensa isältä lahjaksi kaulakorun. Kerroin sitten, ettei oma isäni juuri lahjoja ostele, niin selvisikin, että tarkoitti puolisoaan.

Ennen vanhaan se oli sääntö eikä poikkeus. Kun sitten isän oikea äiti tuli käymään, lapset olivat ihmeissään, kun isä sanoikin mummia äidiksi. Moni isä alkoikin sanoa omaa äitiään mummiksi, eli nimikkeet valittiin roolin perusteella. Vain lapsilla oli etunimet, paitsi jos piti erottaa 2 mummoa tai vaaria toisistaan. Silloin oli Pauli-vaari ja Eino-vaari. Tai asuinpaikan mukaan Kouvolan-mummi ja Rauman-mummi. Oma salainen versioni tosin oli hullu mummi ja vielä hullumpi mummi...

Samaa olen miettinyt ap.

Itseasiassa joskus luin/kuulin jostain (parisuhdeterapeutti tms) että puolisoa ei saisi sanoa "äidiksi" tai "isäksi".

En voisi kyllä kuvitellakaan, että miehelleni sanoisin "hei isi mennäänkö nukkumaan" :D

Jos ihan pienille lapsille puhutaan koko perheen kesken isästä ja äidistä, niin ok. Tosin lapsuuskodissamme kaikki puhuttelivat toisiaan etunimillä, mikä ei huono asia ollut lainkaan.

Joo! Järkytyin äsken syvästi kun kysyin epähuomiossa väsyneenä mieheltäni "tahtooko isi vettä". Juuri puhumaan opetteleva lapsi oli siis kyllä paikalla mutta silti, osoitin kysymykseni miehelleni enkä lapselle. Hyi olkoon.
Lapsesta asti olen korjannut omaa äitiäni kun hän puhuu isästä, kysymällä "tarkotatko sinun vai minun isää".

Kaupassa huutaisin miehelleni, että tule isä katsomaan , kuinka ihania pehmoleluja.

Mua kans aina naurattaa ja samalla kauhistuttaa kun kuulen vastaavalla nimityksellä puolisoaan kutsuttavan. Heti mietin että onkohan noilla enää mitään intiimiä kanssakäymistä.

Meillä tulee ihan vaistomaisesti lapsillekin puhuttaessa että "Kysy isältäS, sano äidilleS.." jne..

Varmaan tinttaisin miestäni nenään, jos mua joskus erehtyis äidikseen kutsuun!

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:22"]

Joo! Järkytyin äsken syvästi kun kysyin epähuomiossa väsyneenä mieheltäni "tahtooko isi vettä". Juuri puhumaan opetteleva lapsi oli siis kyllä paikalla mutta silti, osoitin kysymykseni miehelleni enkä lapselle. Hyi olkoon. Lapsesta asti olen korjannut omaa äitiäni kun hän puhuu isästä, kysymällä "tarkotatko sinun vai minun isää".

[/quote]

Kysymys oli tarkoitettu miehelle ,eikä lapselle, jos kerran miehelle kysymys oli osoitettu.

Kun lapsemme ovat paikalla ja vanhempani samoin, puhuttelen vanhempiani nimeltä. Kauheaa lässytystä, jos mies kutsuu vaimoaan äitiksi.

En tiedä miksi, mutta vielä pahemmin korvaan särähtää mamma. Yhdellä työkaverilla mies puhuttelee sitä aina "meidän mammana" ja molemmille myös kaikki muut äidit tai mahdolliset äidit ovat mammoja. "Näin kaupassa kun joku mamma osti chilisuklaata, ja mäki aattelin kokeilla"-tyyliin...

Lapselle sanon, että kysy/pyydä isältä, mutta muuten en sano miestäni isäksi. Siis noissa tilanteissa kun puhun lapselle, silloin ei tarvitse sanoa kieliopillisesti oikein, että kysy isältäsi ja asia tulee silti ymmärrettyä oikein.

Exä kutsui minua äidiksi eikä nähnyt siinä mitään outoa, vaikka usein huomautin etten tykkää. Kerran meinasi oksennus lentää kun panopuuhissa sanoi minua äidiksi. Loppui muuten ne hommat siihen.

Tottumus, sitä se on, mä en ole vanhempiani ikinä kutsunut etunimillä, se on jotenkin kökköä. Eikä heitä kutsu myöskään mieheni etunimillä, ovat äiti ja iskä, olleet aina. Vaikka nykyään ovat mamma ja pappa, niin kutsuvat itsekkin itseään, lapsenlapsia kun on jotka kutsuvat heitä niin ja on tarttunut heidän arkipuheeseensakkin.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:27"]

En tiedä miksi, mutta vielä pahemmin korvaan särähtää mamma. Yhdellä työkaverilla mies puhuttelee sitä aina "meidän mammana" ja molemmille myös kaikki muut äidit tai mahdolliset äidit ovat mammoja. "Näin kaupassa kun joku mamma osti chilisuklaata, ja mäki aattelin kokeilla"-tyyliin...

[/quote]

Entäs emäntä ja isäntä puolison nimityksinä? Oudoin tietämäni on kuitenkin "meirä". Se on vanhaa Turun murretta ja tarkoittaa aviomiestä. Kirjakielen lause "mieheni pilkkoi puita" on "meirä teki klapei". Meirä on ilmeisesti lyhenne ilmaisusta "meidän isä".

Omasta lapsuudestani muistan että vanhempani puhuttelivat toisiaan etunimillä. Mutta meille lapsille puhuivat "kysy isältäs tai äidiltäs" "en tiiä missä äitis tai isäs on" "äitis lähti käymään kaupassa" yms. Eivät puhuneet toisilleen äiti, isä, mutts omista vanhemmistaan puhuivat meille mumma ja paappa.

Siskollani on kolme pientä lasta. Kun he miehensä kanssa kutsuivat toisiaan etunimillä, niin 2- ja 3-vuotiaat alkoivat myöskin kutsumaan isäänsä nimeltä (ehkä äitiäänkin, mutta en ole varma). Vaihtoivat sitten "isittelyyn ja äidittelyyn" lasten läsnäollessa. Eli riippuu lasten iästä, näköjään pienille lapsille voi etunimen käyttö tarttua, ja siitä syystä isitellään ja äiditellään pikkulapsivaiheessa.

Veljeni lapset (6 ja 8v) kutsuvat isäänsä etunimellä, mutta kai välillä myös isäksi. Kutsuivat myös mummoa (eli äitiäni) etunimellä, mistä mummo ei oikein tykännyt, ja sanoikin lapsille että "Mä oon teidän mummo!" :)
Yhden vloggarin videossa isä oikaisi etunimeä käyttänyttä pientä lastaan: "My name is Daddy!" :)
Yksi serkkuni myös käyttää isästään aina etunimeä. Jännä kyllä, että harvemmin käy niin että lapset käyttäisivät äidistään etunimeä.

Ite vihaan sitä jos varsinkin nuoret pariskunnat käyttää toisistaan nimityksiä isäntä ja emäntä.

Lapsen kuullen kutsun miestä usein isäksi, joskus etunimellä. Mutta kun lapsi ei ole paikalla niin en koskaan kutsu isäksi.