Te joilla on jatkuvasti kiire niin mitä oikein teette?

Ei minulla oikeasti ole kiire. Käytän kiirettä vain syynä olla tekemättä ilmaiseksi pyydettyjä palveluksia. Kiire on selitykseni myös silloin, kun en halua tavata ihmisiä joiden seura ei kiinnosta.

Uskon kyllä, että on myös työelämässä olevia perheellisiä ihmisiä, joilla on oikeasti kiire. Itse olen jo eläkkeellä.

On vaan tullut liikaa kaikenlaista hommaa. Kaikki projektit ovat aloitusta ja tekemistä vaille valmiit.

On vaan niin kiire ettei kerkiä aloittamaan mitään.

Silloin on kiire kun talo on tulessa, kaikki muu kiire on tekemällä tehtyä.

Ovat häslääjiä. Eivät saa yhtään tekemistä loppuun kun kesken kaiken tulee mieleen joku toinen mikä pitää tehdä ja menee tekemään sitä. Sitä tehdessä taas muistuu mieleen joku toinen ja tekeminen vaihtuu toiseksi jne. Sitten kun palataan alkuperäiseen tekemiseen niin on jo unohtunut mitä oltiin tekemässä ja aika menee muistellessa... että pitikin tehdä jotain muuta.

En tiedä tarkoitatko työelämässä vai privaatissa, mutta kiire on mindset ja sitä, ettei osaa sanoa ei tai priorisoinnin kanssa on haasteita. Kaikkea ei voi tehdä yhtäaikaa.

Itsellä ei ehkä kiire, mutta paljon on elämässä tällä hetkellä kaikkea. Joku kai ruuhkavuosiksi sanoo. Suht vaativa työ, joka läikkyy vapaa-ajalle, kaksi paljon harrastavaa kouluikäistä lasta ja yksi päiväkodissa. Ja itsekin yrittää jotain jossain välissä harrastaa, ja parisuhdetta ylläpitää, ettei arki mene ihan suorittamiseksi. Wilmaviestejä, harrastusten vanhempainiltoja, hukkuneita kurarukkasia, kisoja, kaverin synttäreitä, yökyläilyjä, tyttöjen välistä draamaa, kokeisiin lukua jne. Jokainen päivä erilainen ja välillä tuntuu, että viikko on kuin esterata, jossa testataan, että mitä unohtui hoitaa tällä kertaa.

Ei silti mitään erityistä, samaa rumbaa jollain tasolla varmasti jokaisessa lapsiperheessä.

Työ, kiintoisat aikaa vievät harrastukset, iso, vanha talo, iso maalaispiha, mökki ja metsää & raivattava pusikkoa... siinä nyt aluks selitettä miksi on vähän aikapula.

Se on juuri tuota jonkun mainitsemaa elämänhallinnan puutetta. Ei osata priorisoida, lähdetään mukaan kaikkeen, vaikka kalenteri on jo valmiiksi täynnä. Kyvyttömyyttä hyväksyä realiteetteja.

Minulla on tuttu, jonka kanssa puhelukin pitää sopia etukäteen, ja puheluajan saa jonnekin viikon päähän maanantaille klo 20 - 21. Edes seurustelukumppani ei saa soittaa, vaan jos kumppanilla on asiaa, niin hän laittaa viestin, johon tulee vastaus yleensä vaasta seuraavana päivänä.

Hyvin ahdistunut tuo ihminen on. Mutta ei osaa vähentää kiireitä, kun haluaa käydä töissä, opiskella, harrastaa monia juttuja, tavata kavereita ja sukulaisia, käydä tapahtumissa, matkailla, jne. Ja ilman muuta ihan kaikki mitä haluaa pitää myös toteuttaa, oli aikaa tai ei.

Ajan rekkaa.

Työpaikalla ne jotka valittavat koko ajan kiirettä ja liikaa tekemistä, ovat niitä jotka jaarittelevat puhelimessa pitkän kaavan mukaan kaikki asiat. Siinä saa menemään työtunteja mukavasti.

En ole koskaan ymmärtänyt noita juttuja, että kiire on vain mielentila tai että se on itse aiheutettua, kun ei osata aikatauluttaa hommia tms.

Kyllä minulla on ollut viime vuosina todella kiire. Nyt se alkaa vähän helpottaa, kun lapset ovat isompia. Arkisin aikaa työnpäivän ja nukkumaanmenon välissä oli yleensä se viisi tai kuusi tuntia. Siihen kun sulloi kaikki kotityöt, ruoanlaitot, lasten läksyissä auttamiset, harrastuskuljetukset ym. niin kyllä kiirettä piti. En ehtinyt itse harrastaa yhtään mitään. Ja töitäkin piti aika usein vielä mahduttaa tuohon aikaan. Ei kai niitä turhaan ruuhkavuosiksi kutsuta.

olen yh ja välillä on niin kiire, että joudun tekemään kahta asiaa samaan aikaan. joudun silloin pesemään pyykkiä koneella samalla kun pesen tiskejä koneella. on niin kova kiire, etten ole edes ehtinyt siivoamaan 3 viikkoa lattialla lojuneita pitsalaatikoita ja siideritölkkejä