Tajuaako parisuhteessa olevat kuinka onnekkaita ovat?

Opiskelijana ei ole omaa rauhaa opiskella, jos puoliso häärää ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on onnellinen parisuhde niin varmasti. Onnetonta taas ei tarvitsekaan arvostaa. 

Miksi ylipäätään on olemassa muita kuin onnellisia parisuhteita?

Jotkut ovat läheisriippuvaisia tai pelkäävät etteivät pärjää taloudellisesti yksin, joten huonossakin parisuhteessa sitten roikutaan. 

En pidä parisuhteellisia onnekkaina. Pidän itseäni onnekkaana.

t. melkein erakko vela

Ap:n kysymystä mielenkiintoisempi ja käsittämättömämpi on se, miksi ihmiset jatkavat huonoa tai mitäänsanomatonta parisuhdetta?!

Tämä on minulle suuri kysymysmerkki.

Omat suhteeni ovat aina päättyneet, joko minun tai toisen osapuolen aloitteesta, ja syynä on aina ollut se, suhde ei ollut hyvä; s.o. ainakaan toinen ei ollut suhteessa onnellinen ja halusi mieluummin erota.

Kommenttien ja yleisen elämänkokemukseni perusteella hyvin suuri osa parisuhteista on kehnoja, sellaisia, josta olisin itse eronnut.

Ja todella, jos vielä löydän sopivan kumppanin, arvostan hyvää parisuhdettani 120%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteet muka niin kamalia, niin miksi kaikilla niin pakko mielle päästä suhteeseen?

Miksi kaikki viihde täynnä romanssia?

🤔

Älä yleistå. Läheskään kaikilla ei ole halua ”päästä” parisuhteeseen.

Uskallan olla eri mieltä.

En tunne ketään joka todella haluaa olla sinkku. Ilman minkäänlaisia sähläyksiä kenenkään kanssa.

Enkä laske nyt muutamaa, joilla ollut kaaottisia suhteita ja ”parempi yksin”, eli eivät ole terveellisesti sinkkuina.

No ei kaikki halua kumppania sotkemaan elämäänsä. Ystävät ja sukulaiset riittävät, mutta ei kaikki halua jakaa arkeansa jonku toisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

En pidä parisuhteellisia onnekkaina. Pidän itseäni onnekkaana.

t. melkein erakko vela

Samoin. Koronan myötä tajusin, että viihdyn oikastaan erakkona. 

Ainakin itse voin rehellisesti sanoa olevani lähes joka päivä todella onnellinen ja kiitollinen aviomiehestäni, joka on myös paras ystäväni. Ajatus elämästä ilman häntä tuntuu aika karmealta ajatukselta.

Miten niin moni sinkku miettii kuinka onnekkaita parisuhteessa ovat, mkni elää myös onnettomassa suhteessa. Silloin parempi olisi olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä parisuhteellisia onnekkaina. Pidän itseäni onnekkaana.

t. melkein erakko vela

Samoin. Koronan myötä tajusin, että viihdyn oikastaan erakkona. 

Tai olen siis kaupunkierakko toistaiseksi. Ehkä eläkepäivillä sitten erakkojen erakko. 

Ei tää niin herkkua ole narsistisen naisen kanssa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tää mitään herkkua ole narsistisen muijan kanssa.

Mikset jätä sitä?

Kunhan lapset hieman kasvaa niin sitten lähden.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse voin rehellisesti sanoa olevani lähes joka päivä todella onnellinen ja kiitollinen aviomiehestäni, joka on myös paras ystäväni. Ajatus elämästä ilman häntä tuntuu aika karmealta ajatukselta.

Sama täällä! Parisuhteeseen kuuluu toki erilaisia vaiheita, luonnollisesti mutta päällimmäisenä kuitenkin on arvostus ja kiitollosuus. Kyllä se välillä, vaikeampina aikoina saattaa hetkellisesti unohtua tai tulla jopa ikäviä ajatuksia mutta aina kun vaikeudet selätetään _yhdessä_ suhde syvenee ja muistaa taas olla kiitollinen. Tietysti jos on koko ajan huonoja hetkiä voi olla vaikea olla kiitollinen. Silloin taas mielestäni voisi olla oikea aika nostaa kytkintä. Ja tuskinpa Ap ja muut sinkut sitä parisuhteen huonompaa hetkeä tarkoittavat. Kukaan ulkopuolinen ei oikein kyllä voi varmuudella sanoakkaan miten muiden suhteissa menee. Välillä ihmiset on hassuja ja ruoho näyttää vihreämmältä toisella puolella (sinkku ajattelee että parisuhteessa olevat ei tiedä kuinka onnekkaita ovat samalla kun se pariauhteessa oleva saattaa vaikealla hetkellä ajatella että sinkkuhan se onnekas on). Olen kuitenkin omasta suhteestani kuitenkin kiitollinen ja miellän useinmiten kuitenkin olevani onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan tajua. Olen kaveripiirini ainoa sinkku ja jos joskus yritän keskustella tai kertoa miten raskasta ja vaikeaa on sinkkuna, kun on vastuussa kaikesta yksin niin rivien välistä olen lukenut, että helppoahan mulla on, kun saan tuhlata kaikki rahat vain itseeni. Mulla menee esim kaikkiin asumisen kustannuksiin yht. 1250e kuussa, että olis kyllä jo aika kova jos pariskunnan asumiskulut olis 2500e kuukautta kohden. Taloudellisten seikkojen lisäksi se, että kukaan ei hoida yhden yhtä asiaa puolestasi, kaikki asunto-, auto-, vakuutukset, pankkiasiat, kaupassa käymiset yms. hoidat tasan sinä itse. Enkä viitsi edes aloittaa siitä, että miltä tuntuisi olla rakastettu, saada hellyyttä ja huolenpitoa sekä aina olisi seuraa omasta takaa kaikkeen kivaa tekemiseen. Siis ei todellakaan parisuhteessa olevat tajua kuinka etuoikeutettuja ovat. Ja en tarkoita huonossa parisuhteessa olevia, vaan normaaleja, joissa on rakkautta ja kaikki asiat jaetaan yhdessä. Itse olisin ikionnellinen, jos joku maksaisi joskus yhdenkin laskun puolestani tai laittaisi mulle ruokaa tai tajois olkapäätä huonolla hetkellä. Sen olen itselleni luvannut, että jos ikinä koskaan löydän miehen itselleni niin en todellakaan pidä sitä tai häntä itsestäänselvänä. 

Eikö meitä erikseen asuvia lasketakaan parisuhteisiksi? Ei mun jääkaappiin ilmesty tavaraa ja erilliset asumiskulutkin on. Tekemisetkään ei ihan eks tempore onnistu.

Eipä silti, rakkautta on paljon ja sitä en vähättele, toisen henkinen tuki on iso apu elämässä.

Ymmärrät varmaan, että olet kuirenkin eri asemassa kuin oikeasti sunkkuna elävä.

Tiedät, kun rakkautta näköjään löytyy, että kumppanisi myös tukee taloudellisesti, jos sellainen hetki tulee.

Myös tiedät, että kun menemiset ja tekemiset saatte sovittua, voit mennä ja tehdä asioita yhdessä kumppanisi kanssa.

Uskon, että myös viikonloput, lomat ja juhlapyhät vietätte yhdessä niin usein kuin se on mahdollista. Nehän ovat sinkuille yleensä vaikeimmat kun viettää ne yksin.

Voitte soitella toisillenne ja jutella päivän tapahtumista vaikka asutte erillään.

Tiedät, että se toinen on olemassa. Sinkulla tätä tietoa ei ole.

Kyllä olen onnekas ja kiitollinen, että olen tavannut mieheni ja saanut elää hänen kanssaan vuosikymmenen. En tahtoisi elää huonossa suhteessa enkä yksinkään. Toki suhteeseen monenlaista vaihetta mahtunut jo. Elämä on ollut järkyttävän rikkonaista noin muuten, joten kiitollinen olen, että olen löytänyt rakkauden ja saanut mieheni kanssa paljon sellaista, mikä olisi yksin jäänyt vain haaveeksi jos olisin jaksanut edes haaveilla. Tajuan kyllä ja olen onnellinen suhteesta.