Lue keskustelun säännöt.
Tajuaako parisuhteessa olevat kuinka onnekkaita ovat?
Kommentit (54)
Ei todellakaan tajua. Olen kaveripiirini ainoa sinkku ja jos joskus yritän keskustella tai kertoa miten raskasta ja vaikeaa on sinkkuna, kun on vastuussa kaikesta yksin niin rivien välistä olen lukenut, että helppoahan mulla on, kun saan tuhlata kaikki rahat vain itseeni. Mulla menee esim kaikkiin asumisen kustannuksiin yht. 1250e kuussa, että olis kyllä jo aika kova jos pariskunnan asumiskulut olis 2500e kuukautta kohden. Taloudellisten seikkojen lisäksi se, että kukaan ei hoida yhden yhtä asiaa puolestasi, kaikki asunto-, auto-, vakuutukset, pankkiasiat, kaupassa käymiset yms. hoidat tasan sinä itse. Enkä viitsi edes aloittaa siitä, että miltä tuntuisi olla rakastettu, saada hellyyttä ja huolenpitoa sekä aina olisi seuraa omasta takaa kaikkeen kivaa tekemiseen. Siis ei todellakaan parisuhteessa olevat tajua kuinka etuoikeutettuja ovat. Ja en tarkoita huonossa parisuhteessa olevia, vaan normaaleja, joissa on rakkautta ja kaikki asiat jaetaan yhdessä. Itse olisin ikionnellinen, jos joku maksaisi joskus yhdenkin laskun puolestani tai laittaisi mulle ruokaa tai tajois olkapäätä huonolla hetkellä. Sen olen itselleni luvannut, että jos ikinä koskaan löydän miehen itselleni niin en todellakaan pidä sitä tai häntä itsestäänselvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteet muka niin kamalia, niin miksi kaikilla niin pakko mielle päästä suhteeseen?
Miksi kaikki viihde täynnä romanssia?
🤔
Kaikilla tuntuu olevan pakkomielle löytää "se oikea" se elämän rakkaus, sielunsisar, täydellisyys, se mitä olemme romanttisistakomedioista oppineet ja himoinneet. Se kaikki kuuluu meille ja emme lakkaa haaveilemasta, edes silloin kun päädymme parisuhteeseen ja kuvittelemme suurimman osan sen olevan jotain mahtavaa, kunnes tajuamme ettei se olekaan sitä ja loppu ajan näyttelemme hyvää suhdetta, kunnes sitten lopulta erotaan ja todetaan että suhde oli alusta loppuun täyttä paskaa.
Vastauksien perusteella eivät.
Sääli, tietäisitpä kuinka kateellisina ulkopuolisevat voivat vain haaveissaan saada jotain samaa…..
Vierailija kirjoitti:
Vastauksien perusteella eivät.
Sääli, tietäisitpä kuinka kateellisina ulkopuolisevat voivat vain haaveissaan saada jotain samaa…..
No mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. En minä ainakaan haaveile parisuhteesta vain parisuhteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tajua. Olen kaveripiirini ainoa sinkku ja jos joskus yritän keskustella tai kertoa miten raskasta ja vaikeaa on sinkkuna, kun on vastuussa kaikesta yksin niin rivien välistä olen lukenut, että helppoahan mulla on, kun saan tuhlata kaikki rahat vain itseeni. Mulla menee esim kaikkiin asumisen kustannuksiin yht. 1250e kuussa, että olis kyllä jo aika kova jos pariskunnan asumiskulut olis 2500e kuukautta kohden. Taloudellisten seikkojen lisäksi se, että kukaan ei hoida yhden yhtä asiaa puolestasi, kaikki asunto-, auto-, vakuutukset, pankkiasiat, kaupassa käymiset yms. hoidat tasan sinä itse. Enkä viitsi edes aloittaa siitä, että miltä tuntuisi olla rakastettu, saada hellyyttä ja huolenpitoa sekä aina olisi seuraa omasta takaa kaikkeen kivaa tekemiseen. Siis ei todellakaan parisuhteessa olevat tajua kuinka etuoikeutettuja ovat. Ja en tarkoita huonossa parisuhteessa olevia, vaan normaaleja, joissa on rakkautta ja kaikki asiat jaetaan yhdessä. Itse olisin ikionnellinen, jos joku maksaisi joskus yhdenkin laskun puolestani tai laittaisi mulle ruokaa tai tajois olkapäätä huonolla hetkellä. Sen olen itselleni luvannut, että jos ikinä koskaan löydän miehen itselleni niin en todellakaan pidä sitä tai häntä itsestäänselvänä.
Olen aika varma, että niissä onnellisissa suhteissa todellakin osataan arvostaa sitä mitä parisuhde tuo mukanaan. Varsinkin jos matka on ollut kivinen ja pitkä siihen onnelliseen suhteeseen. Joten keskustelun avaus on aika turhaa höpötystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan moni parisuhteessa oleva pohtii, että tajuavatko sinkut kuinka onnekkaita ovat.
Mitä onnekasta tässä on?
Aidosti kysyn,
Koskaan en ole kenellekään kelvannut ja yksinäisyys raastaa lähes joka päivä.
Minusta tämä on aivan hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Ei tää mitään herkkua ole narsistisen muijan kanssa.
Mikset jätä sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei enää ikinä parisuhdetta. Ihana helpotuksen tunne.
Kevyt tapailu on ok, kunnes toinen alkaa edellyttää selontekoja tekemisistä tms. sontaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on onnellinen parisuhde niin varmasti. Onnetonta taas ei tarvitsekaan arvostaa.
Miksi ylipäätään on olemassa muita kuin onnellisia parisuhteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tajuan ja olen onnellinen mieheni kanssa. Tänään on yhteisiä vuosia takana tasan 25.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan moni parisuhteessa oleva pohtii, että tajuavatko sinkut kuinka onnekkaita ovat.
Tässä yksi sellainen! Mutta eihän sitä saa sanoa, koska jos ei ole tarpeeksi onnellinen niin silloin pitää erota ja jos et eroa, olet hirviö. Sinkut sen sijaan voivat olla nirsoja puolisonvalinnassa ja valittaa loputtomiin kuinka juuri heille kuuluisi sellainen onnellinen parisuhde, jota pitävät itsestäänselvyytenä. Haluavat parisuhteen, mutta sitten ei kelpaakaan se ensimmäinen vastaantulija vaan joku ultimaattisen täydellinen yksilö, jonka tapaaminen on epätodennäköisempää kuin lotossa voittaminen. Silti se vaan heidän mielestään kuuluu jokaisen oikeuksiin ja normaaliin elämään ja tätä pohdiskellaan päät puhki että mikä siinä on kun ei löydy kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde lisää kyllä onnellisuuttani, mutta onneksi emme kumpikaan kuvittele toisen olevan (kokonaan) vastuussa omasta onnesta!
Parisuhde ei ole mikään itseisarvo, enkä olisi tyytynyt mihinkään "ihan hyvä" -suhteeseen. Olen onnellisempi kuin koskaan ja rakastunut ihanaan mieheen. Hän on elämäni rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuan, ja kumppanin puheista päätellen hänkin osaa arvostaa. Olen ollut myös huonossa suhteessa ja silloin oli eri mietteet.
Todella onnellinen parisuhde tuntuu olevan tilastoharvinaisuus, ja kerran viikossa vähintään nousee mieleen miten onni on potkaissut. Jos pitäisi valita, otan mieluummim tämän kuin lottovoiton.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tajua. Olen kaveripiirini ainoa sinkku ja jos joskus yritän keskustella tai kertoa miten raskasta ja vaikeaa on sinkkuna, kun on vastuussa kaikesta yksin niin rivien välistä olen lukenut, että helppoahan mulla on, kun saan tuhlata kaikki rahat vain itseeni. Mulla menee esim kaikkiin asumisen kustannuksiin yht. 1250e kuussa, että olis kyllä jo aika kova jos pariskunnan asumiskulut olis 2500e kuukautta kohden. Taloudellisten seikkojen lisäksi se, että kukaan ei hoida yhden yhtä asiaa puolestasi, kaikki asunto-, auto-, vakuutukset, pankkiasiat, kaupassa käymiset yms. hoidat tasan sinä itse. Enkä viitsi edes aloittaa siitä, että miltä tuntuisi olla rakastettu, saada hellyyttä ja huolenpitoa sekä aina olisi seuraa omasta takaa kaikkeen kivaa tekemiseen. Siis ei todellakaan parisuhteessa olevat tajua kuinka etuoikeutettuja ovat. Ja en tarkoita huonossa parisuhteessa olevia, vaan normaaleja, joissa on rakkautta ja kaikki asiat jaetaan yhdessä. Itse olisin ikionnellinen, jos joku maksaisi joskus yhdenkin laskun puolestani tai laittaisi mulle ruokaa tai tajois olkapäätä huonolla hetkellä. Sen olen itselleni luvannut, että jos ikinä koskaan löydän miehen itselleni niin en todellakaan pidä sitä tai häntä itsestäänselvänä.
Eikö meitä erikseen asuvia lasketakaan parisuhteisiksi? Ei mun jääkaappiin ilmesty tavaraa ja erilliset asumiskulutkin on. Tekemisetkään ei ihan eks tempore onnistu.
Eipä silti, rakkautta on paljon ja sitä en vähättele, toisen henkinen tuki on iso apu elämässä.
Jos pystyy elämään tasapainoisessa parisuhteessa, niin voi olla onnekas. Mutta ei ole aina helppoa toisen kanssakaan ja usein tuntuu että olisi helpompaa elää yksin, mutta tässähän se menee on jo yli viisikymmentä vuotta avioliittoa takana, niin sitäkin oppii arvostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kaksi kertaa naimisissa ja mutamassa pidemmässä parisuhteessa. Vaikka miehissä ei sinänsä edes ollut mitään ratkaisevaa vikaa, olen aina ollut kaikkein onnellisin silloin, kun en ole ollut parisuhteessa. Valitettavasti parisuhde ja yhdessä asuminen rajoittaa monella tavalla ainakin naisen vapautta tehdä mitä haluaa ja silloin kuin itse haluaa.
Tämä. Parisuhde teettää etenkin naisella usein hyvin paljon töitä ja vaivaa. Jos tulee lapsia, naisen työmäärä moninkertaistuu. Olen ollut yksinhuoltaja ja parisuhteessa, jossa lapsia. Helpompaa oli yksin, etenkin vähän vanhemman lapsen kanssa. Kun on pieni(ä) lapsi(a) ja mies, kaikki revitään äidin selkänahasta, pitää käydä töissä, hoitaa koti, ruoka ja lapset, ja kun lapset nukahtavat, mies odottaa huomiota (ja mahdollisesti kiitosta siitä, jos on esim. käynyt kaupassa tai hetken aikaa leikittänyt lasta). Nyt kun on pelkkä lapsi huollettavana, on PALJON helpompaa. Hyvä puoli on, että jos kaipaa läheisyyttä, sitä on parisuhteessa todennäköisesti helpommin tarjolla kuin sinkkuna.
En varmaan tiedä, millaista on olla onnellisessa, tasapuolisessa parisuhteessa ja tämä on vain oma kokemukseni. Varmasti onnellisessa parisuhteessa voi olla onnellisempaa kuin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä onnekasta siinä on?
Kaikki.
Saman verran minulla elämänkokemusta takana. Eihän tässä ollut kyse siitä, että parisuhde tuo onnen, vaan parisuhteessa olevat ovat onnekkaita.
Kyllä minä koen olevani onnekas, tavattuani puolisoni. Meillä on ihanat lapset, olemme edelleen rakastuneita toisiimme. Meillä on hyvä elämä, joka kestää myös kolhuja. Muiden elämästä emme taakkaa ota.