Lue keskustelun säännöt.
Fiktiivinen tilanne ja 5 ihmistä, kenen nahoissa olisi ikävintä olla?
10.12.2014 |
Henkilö 1 menettää näkönsä. Hän kolauttaa päänsä ja sokeutuu kun rattijuoppo ajaa hänen ylitseen ja kaasuttaa karkuun.
Henkilö 2 menettää elämänsä. Hän kuolee kun rattijuoppo ajaa hänen ylitseen. Hän oli ylittämässä katua Henkilö 1:n kanssa.
Henkilö 3 on edellisen äiti. Hän menettää oman lapsensa ja ikävä on kova.
Henkilö 4 menettää vapautensa, uransa ja maineensa. Hänet tuomitaan syyttömänä vankeuteen 1:n sokeutumisesta ja 2:n kuolemasta.
Henkilö 5 menettää yöunensa. Hän ajoi kännissä kahden ihmisen päälle, ajoi paniikissa karkuun ja syyllisyys painaa häntä päivin, öin.
Kommentit (20)
Ikävintä olisi tietenkin olla hlö 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kakkonen kuolee, joten hän ei tiedä enää mistään mitään. Viitonen tuskin kovin pahoja tunnontuskia tuntee.
Vapautta, uraa ja mainetta on vaikea verrata henkeen tai sokeuteen, mutta olisihan se todella epäreilua.
Sanoisin kuitenkin, että äidin tilanne on pahin, ei kai ole mitään pahempaa kuin lapsensa menettäminen.
2 tai 3. Muiden on helpompi saada vielä elämästä kiinni, sokeana voi elää hyvää elämää, syyttömänä vankilassa istuva tuskin istuu siellä kauaa sillä Suomessa tuomiot ovat todella lyhyitä, ja uran ja maineen voi aina rakentaa uudelleen, 5 pääsee kyllä irti syyllisyydestä terapian ja/tai tunnustamisen avulla.
3 tai 4, en osaa päättää. Jokaiselle äidille oman lapsen kuolema on pahin painajainen. Mutta toisaalta, jos minut tuomittaisiin rikoksesta, jota en ole tehnyt, menettäisin järkeni loppuiäkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 kauheaa (pahin minusta)
2. riippuu kuoleman jälkeisistä tapahtumista.
3. ikävää muttei lähellekään pahin näistä
4. tragedia
5. täytyisi kärsiä pahemmin ja toivottavasti joutuu vielä joskus vankilaan teostaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 Koska hän ei saa mitään mahdollisuutta sovittaa tekoaan lain ja yhteiskunna edessä, ei mahdollisuutta esittää anteeksipyyntöään uhreille. Elää epävarmuudessa mitä on aiheuttanut, elää syyllisyydentunnossa loppuelämänsä (kun siihen ilmeisesti kykenee?) Lisäksi kun hän ei uskalla paljastaa salaisuuttaan, hän ei voi hakea edes itselleen apua trauman aiheuttamiin ongelmiin. Kuitenkaan tyo kärsimys ja katumus ei vapauta häntä syyllisyyden ja "synnin" taakasta, koska ei ikinä tunnusta tekoaan uhreille, omaisille ja poliisille. Hengellisenä ihmisenä hän voi joutua pelkäämään taivaspaikkansa menettämistä.
Joo en minä ole uskis, mutta hypoteesina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen kysymys. Piti pohtia oikein kunnolla. Laittaisin näin:
1. Ikävin tilanne. Olisi todella vaikeaa opetella elämään ja varmaan katkeruus olisi kova.
4. Olla syyttömänä tuomittu ja yhteiskunnan silmissä hyljeksitty olisi myös kova paikka.
3. Omaiselle menetys on rankkaa (oletan, että kyseessä aikuisia).
5. Syyllisyyden tunnosta voi selvitä.
2. Helpointa, koska hänhän ei enää tästä maailmasta tiedä.
N45+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuota kakkosen kohtaloa kannattaa miettiä myös siltä kannalta haluaisiko itse mieluummin olla joku näistä muista, mutta elossa. Siksi 2. vaihtoehto on mielestäni pahempi kuin 1. tai 4.
Vitosella on ainoa itseaiheutettu tilanne, joten vastaan että se on helpoin- ihmisellä kun on useimmiten myös kyky keksiä itsensä uudelleen, jos vain niin tarpeeksi haluaa.
3 ja 5.
Oma henkiriepu jos lähtee niin ei ehdi kuin väistää ja toivoa parasta. Ja tunnen sokeita ihmisiä joilla menee hyvin. Lapsen menettäminen olis kauheaa mutta hirveää olisi myös elää tunnollaan lapsen kuolema. Helpompi olisi elää tunnollaan murha.
Nahoissa, kuollut ei tunne mitään eli vastaan numero 4.
1 tai 4