Jaetaan kokemuksia yksinäisyydestä
Aloitan: Muutama hyvä ystävä, jotka asuu kaukana. Etäinen oman perheen kanssa, ei lapsia. Huono luottamus ihmisiin, tuntuu kuin olisin lasihuoneessa, yhteys toisiin on saavuttamattomissa. Yksinäisyyden ja erillisyyden kokemus hävettää. Toisaalta olen introvertti, joka kaipaa yksinoloa ja rauhaa. Mutta silti samankaltaisten rauhallisten ja asiakeskeisten ihmisten seuraa kaipaan.
Kommentit (5)
Yksinäisyys tarkemmin tarkasteltuna on myös syvää erillisyyden ja ulkopuolisuuden kokemista. Toisiin on vaikea liittyä. Ehkä tämä nykymeno lisää sitä erillisyyttä. Ap
Taas te kirjoitatte tänne mielenterveysongelmistanne! Ettekö te vieläkään ole ymmärtäneet, että me emme ole psykologeja tai psykiatreja?
Tuhat kertaa tänne on kirjoitettu, että mene työvöenopiston kurssille, mene seurakuntaan, mene urheiluseuraan, liity käsityöjerhoon, j.n.e.
Teidän aloituksenne, aina samaa jauhaen - että ette tule ihmisten kanssa toimeen ja olette muelellänne yksin mutta kaipaatte kuitenkin läheisyyttä - on pelkästään naurettavaa, tällä foorumilla!
Hoitoon!
Olen syntynyt marraskuun lopulla. En ole koskaan saanut juhlittua synttäreitäni kenenkään kanssa, kun kaikilla on pikkujouluja, lasten menoja, jouluun valmistautumista.
Ette ole yksinäisiä, jos on useampia hyviä ystäviä.
Minulla on ystäviä, joita en jaksa usein tavata. Yhteyttä lapsuuden perheeseen tai sukulaisiin ei ole. Tulen huonosti toimeen ihmisten kanssa, koska ajatusmaailmani on poikkeava ja se tuntuu suututtavan monia. Viihdyn paljon yksin, mutta välillä kaipaisin asiallista keskusteluseuraa.