Erotako vai ei?

Ajattelin kysyä täältä neuvoa, kun en enää tiedä, mitä tehdä.

Olemme seurustelleet mieheni kanssa n. 7 vuotta, siitä kihloissa n. 2v. Väliin on mahtunut ulkomaan työkomennuksia molemmilla, ristiin rastiin niin että toinen on ollut sitten kotona Suomessa. Naimisiin olemme menossa ensi kesänä. Viimeisimmän pitkän erossaolon jälkeen (4kk) ja miehen Suomeen paluun jälkeen viime talvena jokin ei ole tuntunut enää samalta, asuin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin puoli vuotta ja varmaankin sitten itsenäistyin. En ole koskaan ennen seurustellut kenenkään muun kanssa.

Meillä oli nyt syksyllä tosi paha riita mikä johti parin viikon taukoon, tai lähinnä eropohdintaan. Sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin, tosin seksiä emme ole harrastaneet sen jälkeen kuin kerran. Nyt viimeiset viikot ollaan taas tapeltu koko ajan ja ihan kaikesta. Ja vaikka kumpikin tiedostaa, että riidan aihe on typerä, ei vaan pystytä lopettamaan tai sitten hetken päästä meillä on uusi ihan yhtä typerä aihe. Mulla menee hermo miehen ainaisiin työjuttuihin jotka seuraa kotiinkin ja toissa viikollla kun pidettiin yhteinen viikonloppu ja mentiin mun vanhemmille kylään, mies teki työjuttuja läppärillä ja oli muuten vaan koko ajan tasaisen poissaoleva ja nihkeä vanhemmilleni, vaikka niiden kanssa yleisesti ottaen tuleekin juttuun.

Tiedän, että mieheni rakastaa minua ja minä häntä, mutta riittääkö se? Onko tämä vain se 7. vuoden kuuluisa kriisi ja vielä voitettavissa, vaikka olo on kummallakin aika voimaton? Yritämme järjestää yhteistä aikaa, mutta se tuntuu olevan niin kamalan vaikeaa ja silloin kun sitä saadaan järjestettyä, ei se kuitenkaan tunnu toimivan. Kesällä meillä oli yhteinen harrastus, kuntosali, mutta mies vaihtoi myöhemmin maksuttomalle työpaikan salille siinä missä minä jäin vanhaan maksulliseen. Ymmärrän toki rahallisen puolen, opiskelijoita kun kumpikin ollaan, mutta mun mielestä on vähän tylsä juttu, ettei hän ole valmis panostamaan yhteiseen harrastukseen josta kumpikin nautti.

Toisaalta haaveilen erosta ja yksin elämisestä, kun en ole koskaan kenenkään muun kanssa ollut. Toisaalta taas en osaa kuvitella olevani kenenkään muun kanssa ja en edes tiedä, miten pärjäisin. Samalla en halua kuitenkaan pysyä suhteessa vain siksi, etten haluaisi pärjätä yksin.

Äh, mitä mä teen?