Vaikka rakastit, miksi jätit?

Vaikka oli hyviä hetkiä ni myös huonoja, eikä niitä kuulu niin paljo olla että lasten leuat väpättää joka riidan yhteydessä joten siksi.

Viina.

Mies muutti mielensä ja halusikin naimisiin. Minä en. Hän oli ihana, komea ja älykäs mies, mutta en usko, että olisin ollut hänelle se oikea, joten päästin hänet menemään. Olen ehkä hieman sitoutumiskammoinen. Rakastan vapauttani ja yksityisyyttäni kai liikaa. Jotkut on kai luotu olemaan onnellisimmillaan yksin.:)

Että muaki harmittaa, kun pieni kutina et mun ihastuksella olis ollut sama ongelma, kuin mulla... Myöhäistä selvittää.

Asuimme eri maissa eikä elämien yhteensovittaminen yrityksistä huolimatta onnistunut. Ajattelen häntä edelleen lämmöllä.

Kuin myös, sytämmessä on ja pysyy. <3

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 07:10"]Jännä kysymys. Itse en ole koskaan jättänyt jos olen rakastanut. 
[/quote]

No hei asiat ei ole aina niin yksinkertasia.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 04:55"]Viina.
[/quote]

Otan osaa. Mun sisko kamppailee alkoholistin kans. Ei järkipuheet auta. Itte ne silmät on saatava auki. Ikävä kyllä siihen voi mennä montakin vuotta.

lisää näitä.

Asuimme eri maissa, tapasimme harvoin. Liian vaikeaa, liian stressaavaa. Rakkautta oli niin, että sen hehku lämmittää vieläkin muistoissa vuosikymmenien jälkeen. En tiedä oliko ratkaisuni väärä, mutta turhapa sitä on enää pohtia.

2

En saanut vastakaikua.

Itsesuojelua, pelkäsin että minuun sattuu taas.

Rakastin paljon, ja mies minua, mutta olimme kasvaneet niin eri suuntiin että mitään yhteistä ei enää ollut :( Yritimme, mutta kaikki oli vain kompromissia ja pettymystä molemmille, ja turhautuminen aiheutti jatkuvia riitoja. Eropäätös oli todella vaikea, mutta oli myös helpotus saada elää sellaista elämää, jota toisen kanssa ei voinut. Tällainen eron syy on muuten todella vaikea selittää kenellekään, ja useimmat tuntuvat ajattelevan että erosimme ilman hyvää syytä.

Mies halusi erilaista elämää kuin minä, ja oletti että haluan mukautua hänen haluihinsa. Olemaan kotona yhdessä, ei muuta elämää. Myöskään seksi ei ollut oikein mistään kotoisin. Kerroin mitä haluaisin, mutta hän ei tainnut uskoa että se olisi mulle niin tärkeää että vaivaa olisi tarvinnut takiani nähdä. Jostain syystä rakkautta kyllä oli.

Ei mitään muuta kuin itserakkautta ole olemassa. Voi sitä luulla olevansa rakastava ja epäitsekäs. Mutta sitä on yhtä kiero kuin muutkin.

Joskus tuntuu, että voisin rakastaa vieläkin. Minä olisin se, joka rakastaisi tuota harmaantunutta ukkoa, löytäisi sille sen silmälasit ja motkottaisi syömään vihanneksetkin.

Minä katsoisin kuopuksen rippijuhlissa huoneen poikki ja olisin ylpeä, että tuon kanssa on saatu näin hieno lapsi kasvatettua, tänne asti on päästy, yhdessä.

Mutta nuo hetket olivat arjessa aika harvassa. Arki oli sinun pakenemistasi alkoholiin, kiukuttelua ja minun mollaamista. Lapsille lähinnä huusit tai sitten mökötit. Minä yritin, muistan yhä miten yritin! Tuijotin kalenteria ja ajattelin: joulun yli, joulun yli minä kestän, sitten helpottaa.

Tammikuussa minä ajattelin, että kevät on tulossa, kevääseen minä kestän, minä olen sitkeää tekoa ja keväällä asiat helpottuu.

Kesät olivatkin hyvää aikaa, noin yleensä. Tai parempaa. Syksyllä piti ottaa taas tähtäimeen joulu ja joulusta kevät.

Nyt oman kotini kynnyksen yli ei tule viinaa. Ei tule humalaisia. Ei yhden ainoaa syyllistävää huomautusta. Ja meillä on nykyään siistiä, vaikken koko aikaa kuljekaan rätti kädessä. Että mietipä kuka siellä sinun kotonasi sotki!

Up

Narsistin kanssa ei pysty elämään. Jatkuvaa sarjassa pettämistä, nettitreffi-ilmoituksia, jne. Mies oli lähes kaikki illat omilla teillään,  joka toinen viikonloppu tuli yhtäkkiä yllättäviä menoja, että piti olla yötä pois kotoa. Usean päivän matkoja, jolloin ei vastannut puhelimeen, kun soitin, vaikka olin raskaana - kaverilleen vastasi heti, kun pyysin tätä soittamaan miehelle. Käsittämättömiä raivokohtauksia: jos soitin hänelle se oli jahtaamista,  jos en soittanut, olin välinpitämätön. Jos laitoin hänen pyykkinsä koneeseen, olin hullu ämmä,  joka pesee (pyykkikorissa olleita) puhtaita pyykkejä- mutta jos en pessyt hänen pyykkejään, niin kamala olin sittenkin, jne. Ei vaan jaksanut sitä sirkusta enää. Rakastin, mutta hän vihasi.

Nainen vaikutti pettyneeltä ensimmäisen yhteisen yön jälkeen, en kestänyt sitä.