Lue keskustelun säännöt.
Forever alone?
09.12.2014 |
Varmaan tällä vuodenajalla, juhlapyhillä ja pimeydellä on osansa asiassa tai sitten biologinen kello alkanut tikittää, kun viime aikoina on alkanut tuntua niin toivottoman yksinäiseltä.... :(
Päällisin puolin kaikki on "kunnossa"; vakituinen työ, ammatti, asunto, harrastukset, terveys... mutta läheiset ihmiset puuttuvat kokonaan. Hyvänpäivän tuttuja, työkavereita ja harrastuksien kautta tuttuja on, mutta ei ketään jonka kanssa voisi oikeasti keskustella syvällisesti asioista tai viettää iltaa yms. Olen muuttanut paljon työn ja opiskelujen perässä, joten aiemmat läheiset ystävyyssuhteet ovat viilenneet ja uusia tuntuu olevan "tässä iässä" yllättävän vaikea luoda. Suurimmalla osalla samanikäisistä lapsia tai muuten omat kuviot. Osa perheenjäsenistä ja lähiomaisista on kuollut ja muihin aika etäiset välit. Miestä tai lapsia ei ole. Tämänkin olen tainnut itse pilata, silloin parikymppisenä oli useampikin ns. kiltti ja hyvä mies oikeasti kiinnostunut ja minä se vaan hölmöilin ja lähdin karkuun kun en halunnut seurustella :/. Nyt (tai oikeastaan 25-vuotiaasta saakka) olisi/on ollut kova halu seurustella/perustaa perhe, mutta kappas vaan, ei niitä kunnollisia miehiä olekaan enää vapaana... Sen siitä saa kun ei silloin tarttunut tilaisuuteen, vois olla aika erilaista elämä nyt :/. Lapsia haluaisin ehdottomasti, mutta aika vaikea niitä on yksin alkaa tekemään... mitään en haluaisi niin kovasti, kuin perheen. Ihmisen, joka välittäisi ja josta välittää.
Onko muita (samanikäisiä tai vanhempia) vastaavassa tilanteessa olevia? Onko enää toivoa? Tuntuu että kaikilla on edes joku noista asioista, perhe, ystävät tai mies, onnekkaimmilla kaikki kolme...
T: N27
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 23:30"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 23:26"]
Ei kai se sitten auta, kun ruveta päivystämään jossain yliopiston pihalla... :D Hirveän huono olen esim. baareissa käymään enää nykyään, joten sitäkään kautta ei tule miehiin tutustuttua.
-ap
[/quote]
Oletko ajatellut ottaa vähän nuorempaa miestä? Siis 22-25-vuotiasta? Siinä ikäluokassa on varmasti vielä melkein kaikki "otettavissa". 32-35-vuotiaissa ei varmasti toivoakaan.
[/quote]
22 vuotiasta miestä ei todellakaan kiinnosta lähes 30v naisessa muu kuin paneminen. Paska neuvo oli tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se sitten auta, kun ruveta päivystämään jossain yliopiston pihalla... :D Hirveän huono olen esim. baareissa käymään enää nykyään, joten sitäkään kautta ei tule miehiin tutustuttua.
-ap
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 23:26"]
Ei kai se sitten auta, kun ruveta päivystämään jossain yliopiston pihalla... :D Hirveän huono olen esim. baareissa käymään enää nykyään, joten sitäkään kautta ei tule miehiin tutustuttua.
-ap
[/quote]
Oletko ajatellut ottaa vähän nuorempaa miestä? Siis 22-25-vuotiasta? Siinä ikäluokassa on varmasti vielä melkein kaikki "otettavissa". 32-35-vuotiaissa ei varmasti toivoakaan.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 23:30"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 23:26"]
Ei kai se sitten auta, kun ruveta päivystämään jossain yliopiston pihalla... :D Hirveän huono olen esim. baareissa käymään enää nykyään, joten sitäkään kautta ei tule miehiin tutustuttua.
-ap
[/quote]
Oletko ajatellut ottaa vähän nuorempaa miestä? Siis 22-25-vuotiasta? Siinä ikäluokassa on varmasti vielä melkein kaikki "otettavissa". 32-35-vuotiaissa ei varmasti toivoakaan.
[/quote]
Hui, en ole kyllä :D. Jotenkin tuntuu, että on niin vanha raihna noin nuoriin verrattuna että ei kai ne nyt vois kiinnostua (vaikka eihän toi ole oikeasti vuosissa juuri mitään). Mutta miksipä ei, enpä ole tullut edes ajatelleeksi... :D
Voitanee puhua myös sinun odotuksistasi, jotka sinut alunperinkin johtivat tämän ns. 'väärän suhteen' ääreen - mitä sinä haluat? Kuka olet? Voit järjestää kysymykset toisinkin päin.
Vastaapa noihin siinä tilassa, missä nyt olet, niin kykenet muodostamaan jatkopolun elämällesi omassa mielessäsi.