Miten te muut väsyneet, köyhät yh-äitit jaksatte päivästä toiseen?
varsinkin näin joulun alla masentaa rajusti! Muut ostelee hulluja määriä lapsilleen leluja, itse olen ostanut: nallet kirppikseltä, dvd:n kirppikseltä, karkkipussit. Jouluruokiin ei ole varaa, käymme aattona vanhempieni luona syömässä, hävettää mennä sinnekin ilman lahjoja. Vien vain suklaarasian ja itsetehdyn kortin.
Tuntuu sille että elämässä ei ole mtään odotettavaa, en ole koskaan reissannut edes Suomessa, saati ulkomailla. Asumme pikkukolmiossa, itse nukun olkkarissa. Kavereita eikä kumppania ei ole :( Vaikeaa tsempata lapsiakaan opinnoissaan kun töitä ei ole eikä mitään toivoa paremmasta.
Millä te muut jaksatte?
Kommentit (8)
Missäpäin suomea asut? Ykdin lasten kanssa ja rahallisesti tiukkaa.. kuulostaa niin tutulta :( mutta usko pois, vielä sattuu kohdalle se ihana tai ainakin hyvä mies, töitä ja sen myötä rahaakin :) siihen asti pitää yrittää jaksaa iloita niistä lapsista ja arjen pienistä ilmaisista iloista !
Missäpäin asut? Minkäikäiset lapset?
Eipä tässä mitään odotettavaa ole. Ei saa mistään parempipalkkaista työtä, ei saa opiskelupaikkaa, eikä mitään muutakaan. Elämä on laskujen maksamista, työpaikalla kitumista ja lasten passausta. Mä kuolen...
Minä lähdin opiskelemaan, p..le, ei kai sitä muutakaan vaihtoehtoa ollut kun ei kerran ollut työtä. Usein kyllä ajattelin että herran tähden kun olen vahva ihminen, luultavasti olin vain niiiiiin vihainen, että pelkällä adrenaliinilla opiskelin, kävin töissä, jonka sain ekasta harjoittelupaikasta, hoidin kotia ja lapsia ja jaksoin vaikka mitä.
Tuo aika kyllä opetti että materialla ei ole paskankaan väliä, tärkeintä on läheiset.
Mies, sellaista ei ole vieläkään tullut, kumma kyllä vaikka välillä jää ulko-ovi yöksikin auki. Elämäni ei ole koskaan ollut kiinni miehestä.
Kyllä minä vähän hankin kaikille lahjoja ja ruuat, sen verran kuin on rahaa. Kuinka sinulla niin tiukkaa on, tuliko mätkyjä? Sos toimistossa on lahjakortteja, varmaan saisit myös.
Wau. Pääset sentään vanhempien luo syömään. Minun vanhempani olet kuolleet enkä pääse koskaan minnekään valmiiseen pöytään paitsi jos on joskus rahaa. Senkin mieluummin käyttää lasten vaatteisiin.
Mä olin aikoinani 3 vuoden ajan 3 kouluikäisen köyhä yh. Miten sitä selvisi?? Ei mulla ollut aikaa eikä voimia miettiä, päivä kerrallaan mentiin. Hauskaa oli lasten kanssa, vähällä selvittiin ja nautittiin elämästä. Samassa talossa asui 3 muutakin yh perhettä, lapsilla oli aina seuraa toisistaan ja sen pöydässä syötiin kenellä oli ruokaa tarjolla. Vielä nyt 20 vuoden jälkeenkin lapset ovat hyviä kavereita keskenään:)
Ihmeellisintä oli se että saimme kerättyä joka vuosi myös rahat viikon ulkomaanmatkaan. Ja ihan omista palkkarahoista, exä maksoi vain minimielarit per lapsi eikä koskaan muuta. Ei edes pitänyt lapsia kuin vuorokauden satunnaisesti eikä koskaan lomilla.
Mä en ole ostanut vielä mitään :( Pakko jaksaa, kun lapseni on pahemmassa jamassa kuin minä itse.