En saa elämästä otetta

Oon ollu samassa tilanteessa ku sä:/ toki tää "tilanne" kesti jonku vuojen.
Asiat alko selkenee joku puolvuotta sitte, oon sua vajaa kymmene vuotta nuorempi.
Tsemppiä, mua autto "karaistuminen" , oon nykyään paljon kestävämpi ja kovempi, ja mää oonvarma et jos sulla löytyy eestippaakaan itsepäisyyttä ja joku halunpilkahdus yrittämisestä ni kyl sun asiat tulee viel järjestyy!! Et oo yksin.

Onhan sinulla tavoite: löytää tavoite.

Samat fiilikset täällä! :/

Millaista kirjallisuutta luet? Oletko lukenut elämäntapaoppaita, läsnäolosta, kokeillut meditaatiota, jne ylipäänsä altistanut itseäsi uudenkaltaiselle ajattelulle? Lääkityksestä ja terapiasta ei tule olemaan sulle koskaan täyttä hyötyä, ellet pysty tietyllä tavalla itse 'omistamamaan' itseäsi ja elämääsi.

Vähän sama homma mulla: tuntuu että aika vaan kuluu ja vuodet menee. Päivässä kerkeää tehdä vaan muutaman asian :/ En osaa suunnitella ajankäyttöä -26v

Olin samassa tilanteessa kuin sinä. Mutta sitten päätin,että mikäli en jotain halua tehdä niin ei ole mikään pakko. Kävin kyllä toissa,mutta kaiken muun jätin fiilispohjalle. Pikkuhiljaa aloin löytämään ne asiat elämästä,jotka minua oikeasti kiinnosti. Esim.ennen söin paljon pitsaa ja kebabia yms.kotiinkuljetusruokaa. Koska "pakko" oli syödä jotain lämmintä ja raskaalta työltäni ja lievältä masennukseltani harvoin jaksoin kokata. Päätin lopettaa moisen ja aloin etsimään helppoja ja nopeita ruokia. Salaatteja,erilaisia voileipiä(siis tein itse kotona esim.auringonkukansiemen-tuorejuustoleivän),tuorepuristettuja mehuja yms. Vaikka söin vähemmän niin söin terveellisemmin.

Myös liikunta. Pakko pakko pakko,kun muuten vajoaa masennukseen. Ajattelin,että jos haluan mieluummin maata sohvalla ja katsoa telkkaria niin sen teen. Oikeastaan annoin keholleni ja mielelleni aikaa palautua ja rentoutua. Salilla käymisen vaihdoin rauhallisiin kävelyihin ja uimiseen. Ehkä lihakseni surkastuivat,mutta olo keveni. 

Nyt mulla on jo paljon parempi olla,kun totaalikieltäydyin pakottamista itseäni mihinkään. Kaikki ajallaan. Herään nykyisin aamulla,en enää iltapäivällä vapaapäivinä niin kuin ennen. Syön vähemmän roskaa ja olen iloisempi. Kyllä se siitä! Ota elämä pieninä palasina kerrallaan,ole armollinen itsellesi. 

Hienoa kuulla, etten ole tämän asian kanssa yksin. Taino eihän tämmöinen elämä kenellekään hienoa ole, mutta haluan jakaa ajatuksia ja löytää edes jotain vertaistukea, kun tuntuu ettei kukaan ymmärrä...

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 23:26"]

Millaista kirjallisuutta luet? Oletko lukenut elämäntapaoppaita, läsnäolosta, kokeillut meditaatiota, jne ylipäänsä altistanut itseäsi uudenkaltaiselle ajattelulle? Lääkityksestä ja terapiasta ei tule olemaan sulle koskaan täyttä hyötyä, ellet pysty tietyllä tavalla itse 'omistamamaan' itseäsi ja elämääsi.

[/quote]

Tämäkin on yksi niistä asioista, mitä pitäisi ja haluaisin tehdä, mutten vaan jaksa tai viitsi. En pysty keskittymään lukemiseen, muuta kuin tosi harvoin jos kyseessä on oikeasti hyvä kirja. Yleensä luen fiktiivistä kertomakirjallisuutta. Jonkinlaista läsnäoloa ja ajatusmallien työstämistäkin tahtoisin opetella, mutta ajatukset karkailevat ja kaikki uudenlainen jää aina ohimenevän ajatuksen tasolle.

Terveellisen elämäntavankin olen jo löytänyt ja teen hurjasti kaikkia erilaisia ruokia, mutta ikävä kyllä tämän johdosta on tullut myös syömishäiriö. En enää erota oikeaa ja väärää tapaa edes syömisessä ja terveellisyydessä! Yritän pakonomaisesti elää kaikkien terveyslehtien oppien mukaan, mutta miksi sekin on mennyt pieleen... 

Onko sinulta suljettu pois testein esim. keskittymis- ja hahmotushäiriöt? 

Mullakin. Tein keskustelunkin aiheesta. Kärsin unettomuudesta.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 23:29"]

Vähän sama homma mulla: tuntuu että aika vaan kuluu ja vuodet menee. Päivässä kerkeää tehdä vaan muutaman asian :/ En osaa suunnitella ajankäyttöä -26v

[/quote]

Niinpä... En edes tiedä, miten kaikki pitäisi suunnitella. En halua elää minkään aikataulujen mukaan, mutta miten muut ihmiset tekevät kaiken ja EHTIVÄT tehdä kaiken päivän aikana?! Syödä hyvin, hoitaa ehkä lapset, kokkailla ja käydä jossain jumpassa ja tehdä koulutehtäviä ja keskittyä kirjan lukemiseen tai seurata tv-sarjoja jne... kun tuntuu että itsellä menee puolen päivää ruuan laittoon ja syömiseen ja tiskaamiseen ja ei tulisi kuuloonkaan että ehtisin vielä tehdä jotain työ-/koulutehtäviä tai mitään tuollaisia velvotteita arkijuttujen lisäksi.

Ja olisi kiva seurata blogeja ja ottaa osaa keskusteluihin netissä ja sitten pitäisi vielä itse pitää blogia (siis haluaisin, mutta en jaksa sitäkään....) ja joka paikassa on kivoja reseptejäkin ja ja ja.... musta on tullut jotenkin niin ahdistunut kun tuntuu että PITÄISI tehdä kaikkea ja joka puolella on ärsykkeitä! Sekoan kohta, miksi elämästä on yhtäkkiä tullut tällaista?!

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 22:46"]En tiedä enää, mitä itseni kanssa tekisin tai olisin tekemättä. Kaikki tämä on nyt mennyt siihen pisteeseen, että en enää tiedä mitä tällä elämälläni teen, tai kuka olen ja mitä haluan. En tee elämälläni oikeastaan yhtään mitään. Olen 25-vuotias, masentunut ja täysin hukassa, koulu jäänyt kesken ja työntekokaan ei maistu, en saa asioita hoidetuksi enkä oikeastaan halua tehdä mitään. Päivät kuluu itselleni ruokaa laittaen ja liikkuen ja vain jotakin tehden. 

Ahdistun heti, jos minulla on jotain asioita tehtävänä, kaupassakäynti ja sen suunnittelukin välillä ahdistaa. Kaikkeen kuluu niin paljon aikaa, tuntuu että pystyn tekemään päivässä vain maksimissaan kolme eri asiaa, joskus vain kaksi (esim. kuntosalilla käynti ja ruuan laitto). En tajua miten muut ihmiset pystyvät käymään kokopäivätyössä, harrastamaan liikuntaa, lukemaan kirjoja ja käymään kaupassa ja vielä laittamaan ruokaa! 

Olen kyllä hakenut apua, ja käynkin terapiassa ja masennuslääkityskin on. Mutta kun siitä ei ole apua! Tuntuu, että odotan terapeuttien ja lääkärien antavan minulle ratkaisut ja vastaukset ilman että mun itseni täytyy tehdä mitään. Tuntuu, kuin katsoisin sivusta kun elämä kuluu ja asiat tapahtuvat toisille ihmisille, enkä pysty itse tekemään mitään. En vain pysty, enkä jaksa.

Tiedän että pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asioita ja ihan vaikka hakea töitä ja suunnitella elämääni, mutta aina kun uusi päivä koittaa, elän sen vain samalla rutiinilla kuin edellisen ja "unohdan" kaiken muun. Minulla ei ole minkäänlaisia tavoitteita.

Luin taannoin jostain, että sellaista ihmistä ei ole, jolla ei olisi tavoitteita. Että elämä ilman tavoitteita ei ole mahdollista. Mutta kun minä olen sellainen. Eikö minun elämäni ole oikeasti elämää?
[/quote]

Hei ap, täällä täysin sama tilanne. Eli et ole ainoa. Kuukauudem päästä täytän jo 26 ja ahdistaa hulluna. Tänä vuonna tosin sain jonkin aktiivisuuspiikin, olin jopa pari kuukautta työkokeilussa ja alkuvuodesta hain yhteishaussa kouluihin ja kävin yksissä pääsykokeissa. Sain paikan mutta peruin sen samantien koska tiesin jo haluavani sittenkin toiseen kouluun jonka alan työkokeiluunkin olin juuri menossa. Pääsin sitten sinne toiseen kouluun, mutta jaksoin siellä vain viikon kunnes jo erosin koulusta. Tuntui todella ahdistavalta mennä kouluun monien vuosien jälkeen. En tuntenut ketään, olen huono tutustumaan, kukaan ei tuntunut ihmiseltä jonka kanssa löytyisi yhteinen sävel. Ala oli myöskin kiireinen ja kovaääninen ja kommunikointi tapahtui pääasiassa huutamalla ja asioiden piti tapahtua nopeasti. Kommunikoidessa ei ollut edes aikaa pysähtyä toisen kohdalle. Kaikesta siitä minulle tuli aina surullinen olo..kuin olisi jatkuvan riidan keskellä. Myös niveltulehdukset joita minulla on olivat syy lopettaa koulu, koska käsivoimia ja kuntoa tarvittiin. Ja en halua edesauttaa nivelvaivojani tästä mitä ne nyt jo ovat.
Nyt on taas syksyn tultua iskenyt masennus. Itken päivittäin ämpärillisen kyyneliä. Makaan sängyssä tai sohvalla suurimman osan ajasta, tai teen ruokaa tai leivon. Vuorokausirytmi on aina päinvastoin..nytkin olen nukkunut neljänä päivänä ja valvonut yöt. Ystäviäkään minulla ei juuri ole eli saa olla aika rauhassa eikä kukaan tule repimään milloin minnekin. On niin masentava olo kun koko pöytä on tass pyyhitty tyhjäksi. Miksi en saa rakennettua siihen mitään? Alaa jolle olisin sopiva ei ole olemassskaan..minua epäillään kaikkialla. Niin ja yksi lisäsyy tuohon koulin lopettamiseen oli se, että olen niin hemmetin ruma, etten jaksanut joka aamu herätä 4:45 suihkuun ja meikkautumaan. Huono iho, ohuet hiukset..rumat vaatteet. Mun kasvot vain yksinkertaisesti on rumat ja meikkikään ei auta. Hävetti mennä kouluun kun olin selvästi rumempi kuin muut..

N25

Aloituksen iässä samaan aikaan suunnilleen kadotin elämästäni langan jota sitten kovasti yritin vielä löytää, löysin pään, yritin tarttua, jokin sen repi kauaksi kauaksi, nyt 5 vuotta myöhemmin etsin sitä langan päätä taas, helvetti se on jossai kaukana. En aio enää luovuttaa mutta voisiko joku jo ojentaa sen minulle!

Masennus aika pitkälti saa ihmisen ajattelemaan juurikin noin. Turhaa kuitenkaan kuvittelet että ihmiset tosiaan tekisi noita kaikkia. Sosiaalisessa mediassa ja lehdissä on helppo antaa itsestään kuva super tehokkaasta jolta kaikki hoituu. Todellisuus on kuitenkin sitä että meillä kaikilla aika on rajallista, kuten myös oma jaksaminen.

Työpäivä verottaa työmatkoineen suurimman osan päivästä ja kotona joko kokataan tai vedetään mikropitsa naamaan ja lähdetään salille. Työpäivä, treeni ja terveellinen ruoka on jo niin suuri yhdistelmä että täytyy osata ottaa rutiiniksi että saa nämä kaikki arkeen mahtumaan. Taito piileekin siinä organisoinnissa. Kokkaa parina päivänä viikossa isompia satseja ja pakasta, käy salilla parina päivänä viikossa jolloin et ota muuta ohjelmaa. Ota kirja yöpöydälle ja lue kun huvittaa tai jaksaa, älä suorita.

Itse vihaan kaupassa käyntiä sydämeni pohjasta ilman masennustakin. Helpottaa kuitenkin kun teen kauppanihan ja käyn siellä niin vähän kuin mahdollista. Kaappi on täynnä säilykkeitä, kuivaruokaa, pakasteita ja juureksia.

Terveellinen ruoka olisi todella tärkeä varsinkin kun kärsit masennuksesta. Monesti ihmiset saattavat oireilla ihan vain ravintoaineiden puutteesta, Terveellinen kasvisvoittoinen ruokavalio on iso osa jaksamista ja energiatasoa. Se ei silti tarkoita että tarvisi kokkailla koko päivän ja väsätä värikkäät salaatit. Laiskemman puoleinenkin kokkaaja voi helposti lisätä kasviksia ruokavalioon.

Liikunta tekee myös todella hyvää masentuneelle.

Ja onhan sitä hukassa ja irrallaan jos koulu jäänyt kesken, ei ole töitä, ei ole puolisoa/ omaa perhettä eikä mitään minkä parissa puuhastelisi tai suunnittelisi tulevaisuutta. Suosittelisin että yrittäisit järjestää sisältöä elämääsi. Olisiko joku muu ala jonne voisit hakea? Ehkä koulukin tuntuisi eri mukavalta jos löytäisit oikean alan?

Paljon hyviä ajatuksia olet jo saanut, teet sen minkä jaksat, äläkä vertaa elämääsi muiden elämään vaan tee siitä itsesi näköinen.

Jos saat vääntäydyttyä joskus kirjastoon lue vaikka Jaimal Yogisin Suolavetten buddha, nuori kaveri etsii itseään siinäkin ja taitaa löytääkin.

Jos kirjastoon meno on liian työlästä tilaa positiivareilta edes sähköpostiisi ajatusten aamiainen, saat joka arkipvä mukavaa luettavaa. :)