Olen erityislapsen äiti, minulla on hiton rankkaa, kysykää minä vastaan!

Miten muut suhtautuvat siihen? Ovatko ihmiset todellakin niin törkeitä käytökseltään mitä esim täällä palstalla antavat ymmärtää?

kovaa vauhtia syrjäytymässä kavereistaan :(

tuli riitaa, perheen isommat lapset ensin kiusasivat ja kun lapseni jäi alakynteen, alkoi puhumaan rumasti naapurin vihaiselle äidille.

Oliko rauhaton, itkuinen, huonosti nukkuva jne.?

Niissä lapsi pääsisi myös loistamaan oman tasoistensa joukossa ja itsetunto kasvaisi.

Koen, ettei minulla ole oikeutta puolustaa lastani, vaikka usein on tilanteita että nämä ns. tavis lapset joukolla haukkuvat ja syrjivät poikaani. Tämän joukon lapset kuitenkin leikkivät usein poikani kanssa kun muita kavereita ei ole esim. kotona.



ap

Hän juoksi koko ajan, mutta ei ollut itkuinen. Hyväntuulinen ja saattoi heittää leluilla muitapäin ihan yht' äkkiä. 4- vuotiaana kiusasi muita, otti leluja käsistä ja esim. hatun päästä monta kertaa aina uudestaan ja uudestaan. Kiukunpurkaukset tulivat noin 5-vuotiaana. Esikouluvuosi oli todella rankka.



Muiden lapset menevät kaveridensa kanssa pareittain kouluun, minun lapsi on aina se kolmaspyörä.



ap

vaan pihapiirissä ja koulumatkoilla.

Minulla on asperger/dysfasia-tyttö. Vielä ei tiedetä kumpiko vai onko jopa molemmat. Meillä ei ole tuollaisia ongelmia että häntä kiusattaisiin, mutta pelkään että hän syrjäytyy silti, koska hänellä on kommunikaatio-ongelmia:(((. Lisäksi hänellä on tiettyjä outoja tapoja, esim. hänen kätensä menevät jatkuvasti jalkoväliin. Kotona unnuttaa aina iltaisin ja joskus muutenkin... Hän saa kiukunpuuskia aina siirtymätilanteissa ja hän pelkää ihmismassoja ja kovia ääniä.

epäillään aspergeria. VOimat ihan lopussa. Tiedätkö mistä voisi saada tukea, lapsenhoitoapua jne? Onko pakko lopettaa omat työt kokonaan kun nyt jo koululainen lapsi on ihan vahdittava. Saisiko jostain iltapäiväapua?



Jos voisi jatkaa töissä luulen että selviäisin jotenkin, sillä ura on aina ollut tärkeä henkireikä.