Lue keskustelun säännöt.
Äitini tuli ilmoittamatta kylään kun en ollut vastannut viestiin
11.10.2021 |
Tämä normaalia teillä? Olin oikeastaan siivomassa enkä edes huomannut viestiä.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tullut edes omaan kotiini laittamatta tekstaria, kun täysikäinen esikoinen oli siellä ja me muut oltiin oltu mökillä.
Mitali tässä kilpailussa tuli sulle!
Ai kiitos, minäkin saan sitten mitalin. En ollut ajatellutkaan, että tuossa on jotain outoa.
Omilla lapsilla on opiskelut, työt, seurustelukumppanit, kaverit ja harrastukset, joten en oleta, että he joka hetki kyttää puhelinta minun viestien varalta. Jos muutamaan päivään ei kuulu mitään, laitan viestin "onko kaikki ok". Jotain on mennyt kasvatuksessa pieleen, jos ei voi luottaa siihen, että aikuinen lapsi pärjää omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini tuli kerran omilla avaimillaan sisään, kun olin harrastamassa seksiä kumppanini kanssa. Eipä ole tullut toista kertaa.
Olen kohdannut nykyisen anoppini ensimmäisen kerran, kun hän ilmestyi poikansa makuuhuoneen ovelle juuri kun oltiin harrastamassa seksiä.
Minun äitini pakotti kerran naapurissani asuneen vuokraemännän tarkistusreissulle, kun en ollut pariin tuntiin vastannut puhelimeen. Oli tosi kiva herätä päikkäreiltä siihen, kun vuokranantaja tömisteli omilla avaimillaan sisään huhuilemaan. Annoin aika kipakkaa palautetta molemmille.
Samoin äiti joskus soitteli miehelleni, kun ei saanut minua kiinni. 11 kertaa oli soittanut putkeen ja ihan itkun partaalla, että missä minä olen. Siis tunnin sisällä.
Ongelmiahan hänellä on, se on selvä. Oman mielenterveyteni takia on ollut pakko ottaa etäisyyttä ja laittaa todella selvät rajat. Muitakin syitä toki asiaan on. Minunkin äiti toki selittää asiaa sillä, että äitinä hän vain on aina huolissaan ja rakastaa niin paljon, mutta ihan kaikkea silläkään ei voi kuitata, vaan (aikuisille) lapsille on annettava tilaa olla ja hengittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en 12 tuntii saisi lastani kiinni, niin kyllä menisin käymään. Ellei sitten ole kertonut olevansa siellä ja täällä.
Hän muutti syyskuun alussa, joten kyllä olen vielä huolehtija.
Miksi aikuisen pitäisi tilittää äidilleen missä kulkee ja milloin ?
"Saada kiinni" ei tarkoita "saada tietää kaikki elämän yksityiskohdat" - luulen ainakin että tuo edellinen tarkoitti, että jos ei 12h ensiyrityksestä kuule pihahdustakaan niin huolestuu ja menee käymään.
Mä en menis vielä käymään, mutta huolestuisin kyllä (yrittäisin olla näyttämättä) mutta laittaisin kyllä wappiviestiä niin että näkyisi, että on edes lukenut, tyyliin "ei mtn tärkeää asiaa ollut, olisin vain kysynyt XYZ" (jotain mihin vois vastata vain juu tai ok tms.Äiti murehtii ikuisesti lapsistaan, mutta toki hänen täytyy se yrittää peittää...
No ei tarvitse rakkautta peitellä. Ihan järjetön ajatus.
Minun piireissäni on niin että kaikki huolehtivat jos ei vastausta kuulu. Johan se kuuluu hyvään käytökseenkin vastata jotain. "jutellaan myöhemmin" on kaksi sanaa. Yritysmaailmassakaan ei ikinä pärjää jos jättää viesteihin vastaamatta. Sitä ei katsota hyvällä.
Enhän mä niin väittänytkään, että rakkauttaan lapsiinsa täytyisi peittää, vaan sitä oman murehtimisensa osoittamista.
Rakkautta on myös antaa lasten kasvattaa siivet - sitten pelkää, että he kärväyttävåt ne ja tippuvat taivaalta - mutta sun on pakko uskoa siihen, mitä olet kasvattanut, ja mä tajuan, että jos olen jatkuvasti naama huolesta väärinpäin ja 'roikun' lapsissani, olen heille painolastina toimiva hiekkasäkki.
Se ei silti poista sitä, ettenkö murehtii heidän puolestaan, mutta olen itse saanut vähän sellaisen kasvatuksen, että "parempi olla yrittämättä, ettet vain NOLAA itseäsi - ja tämän ajatusmaailman yritän tuhlata itselläni loppuun enkä aio sitä enää antaa seuraaville polville perinnöksi.. mä yritän opettaa, että jos ei edes yritä ei voi tietää onnistuisiko sittenkin.
Mutta murhe omista lapsista, kyllä se pysyy äidillä hamaan hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole antanut asuntoni avaimia vanhemmilleni alunperinkään, miksi edes pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Äitini tuli kerran omilla avaimillaan sisään, kun olin harrastamassa seksiä kumppanini kanssa. Eipä ole tullut toista kertaa.
Miksi ihmeessä äideillä on 'omat avaimet' ???
Tai appivanhemmilla???
Joo, mä ymmärrän että se vara-avain - mullakin on itse asiassa kotona 2/3 lapsen kotien vara-avaimet. Mutta ei ne ole mulla, käytössä. Ei tulisi mieleenkään käyttää sitä avainta, se haetaan/viedään jos joku joskus lukittautuu ulos - Jos vanhempi ei ymmärrä tätä, täytyy sille vara-avaimella keksiä toinen koti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tullut edes omaan kotiini laittamatta tekstaria, kun täysikäinen esikoinen oli siellä ja me muut oltiin oltu mökillä.
Mitali tässä kilpailussa tuli sulle!
Ai kiitos, minäkin saan sitten mitalin. En ollut ajatellutkaan, että tuossa on jotain outoa.
Omilla lapsilla on opiskelut, työt, seurustelukumppanit, kaverit ja harrastukset, joten en oleta, että he joka hetki kyttää puhelinta minun viestien varalta. Jos muutamaan päivään ei kuulu mitään, laitan viestin "onko kaikki ok". Jotain on mennyt kasvatuksessa pieleen, jos ei voi luottaa siihen, että aikuinen lapsi pärjää omillaan.
Ei nyt aina ihan näinkään! Kaikki eivät ole perusterveitä, vaan monillakin on joku sairaus, joka oman hoitovirheen sattuessa voi pahimmillaan aiheuttaa kuoleman. Etenkin, jos henkilö asuu yksin, on tällaisessa tapauksessa pakko olla jonkinlaisissa yhteyksissä tarpeeksi usein.
Omituista kun ei voi sanoa, että älä tule jos en vastaa puhelimeen. Yhdellä lauseella asia ratkeaa. Ja jos kerrasta ymmärrä, niin sanoo uudestaan. Ja jos sekään ei mene jakeluun, niin vaihtaa puhelinnumeroa ja ei avaa ovea.
Yksinkertaisista asioista tehdään ihmeen vaikeita, kun ei haluta ”loukata toisen tunteita” (ja tekee siten asioista entistä vaikeampia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituista kun ei voi sanoa, että älä tule jos en vastaa puhelimeen. Yhdellä lauseella asia ratkeaa. Ja jos kerrasta ymmärrä, niin sanoo uudestaan. Ja jos sekään ei mene jakeluun, niin vaihtaa puhelinnumeroa ja ei avaa ovea.
Yksinkertaisista asioista tehdään ihmeen vaikeita, kun ei haluta ”loukata toisen tunteita” (ja tekee siten asioista entistä vaikeampia).
Omituista on se, jos ei äiti tuollaisia asioita ymmärrä ilman sanomista ja numeroiden vaihtoa. Jokaisen vanhemmankin pitää osata ihan itse kunnioittaa toisten rajoja, ei ole lapsen tehtävä pitää rajoistaan kaksin käsin kiinni, vain koska äiti on rajaton.
Mikä tuossa. Kiva että käy. Mikä on ongelmasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tullut edes omaan kotiini laittamatta tekstaria, kun täysikäinen esikoinen oli siellä ja me muut oltiin oltu mökillä.
Mitali tässä kilpailussa tuli sulle!
Ai kiitos, minäkin saan sitten mitalin. En ollut ajatellutkaan, että tuossa on jotain outoa.
Omilla lapsilla on opiskelut, työt, seurustelukumppanit, kaverit ja harrastukset, joten en oleta, että he joka hetki kyttää puhelinta minun viestien varalta. Jos muutamaan päivään ei kuulu mitään, laitan viestin "onko kaikki ok". Jotain on mennyt kasvatuksessa pieleen, jos ei voi luottaa siihen, että aikuinen lapsi pärjää omillaan.
Ei nyt aina ihan näinkään! Kaikki eivät ole perusterveitä, vaan monillakin on joku sairaus, joka oman hoitovirheen sattuessa voi pahimmillaan aiheuttaa kuoleman. Etenkin, jos henkilö asuu yksin, on tällaisessa tapauksessa pakko olla jonkinlaisissa yhteyksissä tarpeeksi usein.
Tällöin asiasta sovitaan erikseen ja se on kummallakin tiedossa ja ok. Eikä omaista edes voi velvoittaa tällaiseen omaishoitajuuteen, tarvittaessa vaikka kotisairaanhoito auttaa. Kontrolloinnista on kyse silloin, kun toisen ovelle tullaan pyytämättä. Aikuisella kun on oikeus olla vaikka jakamatta elämäänsä halutessaan. Oikeus olla kotonaan rauhassa tapaamatta ketään halutessaan. Mietipä jos joku stalkkeri olisi ovellasi aina pimpottelemassa kun ei tavoittaisi muita reittejä. Ahdistavaa. Turha vedota siihen, että perheenjäsenet ovat eri asia. Ei välttämättä. He ovat itse niin ahdistuneita, että oikeuttavat sillä muiden ahdistelun. Monet vetoavat hyvät, luottavaiset ja turvalliset välit omaaviin tuttaviin; miettimättä että sille saattaa olla jokin syy, miksi tiivis yhteydenpito ei kiinnosta. Mukavaa haluaa lisää, painostavaa seuraa ei niinkään. Se stressaa, kun toinen väkisin tulee kaatamaan kaiken elämänsä moskan (vaikkapa ylihuolestuneisuuden) sinun niskaasi keinoja kaihtamatta.
[/quote]
Mun äiti on samanlainen. En saisi mennä ulos kävelyllekään klo 20 jälkeen. Hän ei muka saa nukuttua kun miettii missä olen ja pääsenkö ehjänä takaisin kotiin turvaan.
Tekee testisoittoja, eli pelkkä viesti ”hyvää yötä” ei riitä, vaan hänen täytyy soittaa joka ilta myös viikonloppuisin, että tietää mun varmasti olevan kotona.
Ahdistavaa… sitten jos jään kiinni, etten olekaan kotona, hän valvoo ja kyttää whatsappini paikalla oloa. Aamulla tulee sitten viestiä ja soittoa - tosi kiva oli joskus pari vuotta sitten kun vielä jaksoi bilettää niin vastata krapulaisena puheluihin.
Jaksaa vieläkin moittia mun baari-iltoja, kun olin herranen aika jo 23-25-vuotias.
Mä en jaksa. Aina kun yrittää vetää rajoja, niin äiti suuttuu ja pahoittaa mielensä. Päättyy mun anteeksipyytelyyn, eikä mikään muutu.
Tai lupaa lopettaa jos löydän itselleni miehen pitämään musta huolta, huoh.
N28[/quote]
Teki mieli alapeukuttaa, ihan sen takia, että oman elämäsi ja jaksamisesi takia sun kyllä pitäisi vetää rajat. Sulla on täysi oikeus elää omaa elämääsi ilman että äitisi kyttää, mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin sukulaiset olivat jo selvittämässä, mistä voisivat saada vara-avaimen tai miten muuten voisivat päästä tarkistamaan asuntoni, kun en vastannut puheluun enkä tekstiviestiin kahden tunnin kuluessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on samanlainen. En saisi mennä ulos kävelyllekään klo 20 jälkeen. Hän ei muka saa nukuttua kun miettii missä olen ja pääsenkö ehjänä takaisin kotiin turvaan.
Tekee testisoittoja, eli pelkkä viesti ”hyvää yötä” ei riitä, vaan hänen täytyy soittaa joka ilta myös viikonloppuisin, että tietää mun varmasti olevan kotona.
Ahdistavaa… sitten jos jään kiinni, etten olekaan kotona, hän valvoo ja kyttää whatsappini paikalla oloa. Aamulla tulee sitten viestiä ja soittoa - tosi kiva oli joskus pari vuotta sitten kun vielä jaksoi bilettää niin vastata krapulaisena puheluihin.
Jaksaa vieläkin moittia mun baari-iltoja, kun olin herranen aika jo 23-25-vuotias.
Mä en jaksa. Aina kun yrittää vetää rajoja, niin äiti suuttuu ja pahoittaa mielensä. Päättyy mun anteeksipyytelyyn, eikä mikään muutu.
Tai lupaa lopettaa jos löydän itselleni miehen pitämään musta huolta, huoh.
N28
Teki mieli alapeukuttaa, ihan sen takia, että oman elämäsi ja jaksamisesi takia sun kyllä pitäisi vetää rajat. Sulla on täysi oikeus elää omaa elämääsi ilman että äitisi kyttää, mitä teet.
Tuo edellinen on ihan henkistä väkivaltaa. Kokee oikeudekseen vielä lytistää toisen, ettei muka pärjäisi itsenäisesti ilman äitiä tai miestä. Ei välittämisestä kumpuavaa, syyllistämistä, lytistämistä ja emotionaalista hyväksikäyttöä, projektiota kun ei itse pärjää itsenäisesti tunteidensa kanssa.
Näin julmia on jotkut vanhemmat ja jotkut täällä jaksavat mussuttaa välittämisestä kun siitä ei ole kyse. Happikin otetaan omalta lapselta jos se itseä palvelee.
Äitini tuli kerran omilla avaimillaan sisään, kun olin harrastamassa seksiä kumppanini kanssa. Eipä ole tullut toista kertaa.