Mitä teille tulee mieleen 50 vuotiaasta naisesta?

Dressmann-mies kainalossa elämä on ihanaa 50v.

Vierailija kirjoitti:

Varmat päivät ympäri vuoden. Suksi ei luista, ellei rasvaa.

Ymmärrätkö : 50-vuotias nainen on lapsensa jo tehnyt. Ei ole rääkyvää nyyttiä öitä valvottamassa. Voi matkustella, nukkua aamulla juuri niin pitkään kuin huvittaa, viettää ystävien kanssa aikaa, nauttia lasten menestyksestä ym. Yleensäkkin ottaen, nauttia elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Dressmann-mies kainalossa elämä on ihanaa 50v.

Eikö olekkin. Ne on jotenki niin charmikkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä ja lajitoveri. Mielelläni tutustuisin jos on niinku fiiliksiä läheiseen olemiseen. Yhtä hullun kanssa voitaisi vaikka ällöttää naapureita. Valot päällä ja ihan oma vika jos katsot.

M.50

Ohhoh tätä ei ole poistettu. Peukkuja ylös ja alas. Siitä tietää että osuin johonkin hermoon kun jakaa mielipiteitä aika tasan. Tietenkin haaveilen että yläpeukkujen antajissa on naisiakin. Vanhuuden harvoja hyviä puolia on se ettei tod kiinosta mitä muut ajattelee. 

Edelleen M.50

Yläpeukutin ja olen nainen.

Kommenttisi hymyilyttivät hyvällä tavalla. Ainoa asia mistä olen eri mieltä, on se, että ei tässä vielä vanhoja olla.

Keski-ikäisiä kyllä, mutta siihen kuuluu itsetunto ja itsevarmuus.

En tiedä uskaltaisinko oikeasti järkyttää naapureita, mutta mies, jolla on pilkettä silmäkulmassa ja seksihalut tallessa voisi vedota minuun kovastikin.

Samalla kun kommentoimaan ryhdyin, 50-vuotiaat naiset eivät vielä ole vanhoja.

Ja ovat monipuolisia monitaitureita.

Työpaikkojen moniosaajia, perheen äitejä, jotka pitävät pakan kasassa kotona, lapset voivat olla vielä pieniäkin, tai teinejä, tai jo aikuisia.

Monet ottavat vastuuta omista vanhenevista vanhemmistaan ja se on kova homma kaiken muun lisäksi.

Olen 'vasta' 44, mutta aika tuntuu kuluvan siivillä. Lapset olivat vasta ihan pieniä, nyt ovat minua päätä pitempiä teinejä.

Tykkään työstäni, olen sairaanhoitaja sisätauti-kirurgian osastolla, mutta totta on sekin, että työtahti, vastuu ja palkkaus eivät ole kohdillaan.

Oma mieheni on sairastanut vakavasti ja omaishoitajuuttakin olen jo kokenut.

Ehkä siksikin ajatus huolettomasta seksistä ( jota meillä ei enää ole) sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää, että elämä on elämistä varten ja hyvät ja hauskat hetket auttavat jaksamaan ne kovemmat rastit.

Tähän ikään kuuluu myös tieto siitä, että elämä ei ole musta-valkoista.

Mieheni tarvitsee paljon apua ja tukea, mutta muille ei pysty sitä antamaan, ei millään tasolla.

En voi kuvitella eläväni koko loppuelämääni näin.

Tässä yksi kuvaus viittäkymppiä lähestyvän naisen elämästä.

Olen sua pari vuotta vanhempi, sillä erotuksella että mulla tosi pienet lapset vielä. Kiinnostava kuvaus. Aiotko jatkaa miehesi kanssa? Olla loppuun asti omaishoitaja? Tuo on vaikea paikka, enkä tiedä mitä itse tekisin.

En tiedä jaksanko tätä vuosikausia, tämä on vaikea paikka.

Olen naimisissa ja parisuhteessa ja kuitenkaan en ole.

Kaipaisin tasavertaista ja tasapuolista suhdetta aikuiseen mieheen, mutta ymmärrän, että tässä tilanteessa melko mahdoton yhtälö. Olisiko minullakaan annettavaa nyt kenellekään muulle, toivoisin niin, mutta olen myös käytännössä teiniemme yksinhuoltaja.

Mutta tähän ikään mennessä on oppinut, että elämään kuuluu monia vaiheita ja aikoja, niin hyviä kuin huonojakin.

Ehkä elämä yllättää ja tuo jotain uutta ja ihanaa minullekin.

Onhan elämässä hyviäkin asioita, ihanat teinini, joskus ehdin jopa harrastaa, kiva työpaikka ja ihanat työkaverit.

Nauti pikkulapsi-ajasta, se menee niin pian ja kohta sinullakin on päätä pitempiä teinejä, silti ihania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä ja lajitoveri. Mielelläni tutustuisin jos on niinku fiiliksiä läheiseen olemiseen. Yhtä hullun kanssa voitaisi vaikka ällöttää naapureita. Valot päällä ja ihan oma vika jos katsot.

M.50

Ohhoh tätä ei ole poistettu. Peukkuja ylös ja alas. Siitä tietää että osuin johonkin hermoon kun jakaa mielipiteitä aika tasan. Tietenkin haaveilen että yläpeukkujen antajissa on naisiakin. Vanhuuden harvoja hyviä puolia on se ettei tod kiinosta mitä muut ajattelee. 

Edelleen M.50

Mä taas ajattelen, että tämän ikäiset osaavat jo ajatella muitakin ihmisiä ja sitä, että eivät ehdoin tahdoin halua altista toisia ikäville asioille. Kuten kaksi keski-ikäistä, velttoa vartaloa sekstaamassa kaiken kansan edessä.

Vierailija kirjoitti:

Tummeli-mummeli

Tästä tuli heti mieleen 50 joka voi antaa vinkkejä tytöille miten miestä kästellään. Pääset sinäkin sitten tummelista irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä ja lajitoveri. Mielelläni tutustuisin jos on niinku fiiliksiä läheiseen olemiseen. Yhtä hullun kanssa voitaisi vaikka ällöttää naapureita. Valot päällä ja ihan oma vika jos katsot.

M.50

Ohhoh tätä ei ole poistettu. Peukkuja ylös ja alas. Siitä tietää että osuin johonkin hermoon kun jakaa mielipiteitä aika tasan. Tietenkin haaveilen että yläpeukkujen antajissa on naisiakin. Vanhuuden harvoja hyviä puolia on se ettei tod kiinosta mitä muut ajattelee. 

Edelleen M.50

Mä taas ajattelen, että tämän ikäiset osaavat jo ajatella muitakin ihmisiä ja sitä, että eivät ehdoin tahdoin halua altista toisia ikäville asioille. Kuten kaksi keski-ikäistä, velttoa vartaloa sekstaamassa kaiken kansan edessä.[/quote

Nuorilla nykyään veltot vartalot ei meillä sportisilla 50 vuotiailla.

Suoraan sanoen ei minkäänlainen.

Ei minulla ole mitään mielikuvia tietyn ikäisistä ihmisistä, vaan enempi ihmistyypeistä/persoonista.

Esim. mielikuvani 50-vuotiaasta kirjailijasta, palkanlaskijasta, hoitajasta tai vaikkapa lestadiolaisnaisesta ovat keskenään aika erilaisia.

N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä ja lajitoveri. Mielelläni tutustuisin jos on niinku fiiliksiä läheiseen olemiseen. Yhtä hullun kanssa voitaisi vaikka ällöttää naapureita. Valot päällä ja ihan oma vika jos katsot.

M.50

Ohhoh tätä ei ole poistettu. Peukkuja ylös ja alas. Siitä tietää että osuin johonkin hermoon kun jakaa mielipiteitä aika tasan. Tietenkin haaveilen että yläpeukkujen antajissa on naisiakin. Vanhuuden harvoja hyviä puolia on se ettei tod kiinosta mitä muut ajattelee. 

Edelleen M.50

Mä taas ajattelen, että tämän ikäiset osaavat jo ajatella muitakin ihmisiä ja sitä, että eivät ehdoin tahdoin halua altista toisia ikäville asioille. Kuten kaksi keski-ikäistä, velttoa vartaloa sekstaamassa kaiken kansan edessä.

Tai sitten niitä valaskuvia, Vatsa pystyssä joita somet täynnä. Ehkä pitäisin kuitenkin ne siellä omassa puhelimessa.

Epistä, kun elämä olis niiiin kivaa, ni sit menopaussi. Karseet aallot ja ihan hirveä unettomuus. Luulin kuolevani niihin sydämen muljahteluihin. No hormonikorvaus auttoi pahimman yli. Nyt 60 ja tosi kivaa.

Ohhoh ups anteeksi: kuvailin itseäni

Punainen kouvolatukka, räväkkä kätkättäjä, käsivarsiallien levittämät ghettoleimat.

En osaa sanoa mielikuvista, kun olen itse sen ikäinen. Meitä on viisikymppisiä ystävyksiä kuuden porukka, jolla tapaamme usein. Olen tietysti jäävi sanomaan, mutta kuvailisin meitä kaikkia sanoilla hoikka, nuorekas, PITKÄhiuksinen. Emme ole mitään kuivakoita tätitanttaroita, vaan ihan ihan samanlaisia kuin nuorempanakin, jokunen ryppy on jonkun meistä kasvoihin tupsahtanut, ei tosin kaikkien, mutta muuten ei ole paljon muutosta tapahtunut.

Elähtänyt, rupsahtanut pubiruusu, joka yrittää epätoivoisesti saalistaa varattujakin miehiä.

Vetysuperoksiditukka harventunut haperoksi, mustat rajaukset valahtaneet riippuposkille, säkkimäinen ruumis, tatuointeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 53 v. ja mieheni sanoo että on mukavaa käydä kaupassa kanssani, koska käännään edelleen miesten päät. Jopa nuorempien. On kuulemma edelleen tosi ylpeä minusta. Ei me 5kymppiset vielä hämähäkinseittiä kerätä pään päälle. Ollaan itsevarmoja ja se kiehtoo miehiä, eikä meidän tarvitse haukkua muita nostaaksemme itsetuntoa.

Onko kananperse? Väitän ettei muuten käännä kenenkään päätä oli sitten sen alla ihan mitä vaan.

En usko, että kanaperseitä edes leikataan enää. Samoin punainen tukka alkaa olla jo aika harvinainen. En saa mieleeni kuin Kiti Kokkosen ja Aira Samulinin, joka ei ei ole edes 50, joilla on punaiset hiukset, eivätkä nekään kananperse.

Eiköhän yleisin ole ihan vaan perus polkkatukka. Suorana tai laineilla ja blondina tai keski/tummanruskeana tai lyhyenä tyyliin Marianna Stolbow.

J. Lo.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Elähtänyt, rupsahtanut pubiruusu, joka yrittää epätoivoisesti saalistaa varattujakin miehiä.

Vetysuperoksiditukka harventunut haperoksi, mustat rajaukset valahtaneet riippuposkille, säkkimäinen ruumis, tatuointeja.

Nanna jolla biologinen kello tikittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä ja lajitoveri. Mielelläni tutustuisin jos on niinku fiiliksiä läheiseen olemiseen. Yhtä hullun kanssa voitaisi vaikka ällöttää naapureita. Valot päällä ja ihan oma vika jos katsot.

M.50

Ohhoh tätä ei ole poistettu. Peukkuja ylös ja alas. Siitä tietää että osuin johonkin hermoon kun jakaa mielipiteitä aika tasan. Tietenkin haaveilen että yläpeukkujen antajissa on naisiakin. Vanhuuden harvoja hyviä puolia on se ettei tod kiinosta mitä muut ajattelee. 

Edelleen M.50

Mä taas ajattelen, että tämän ikäiset osaavat jo ajatella muitakin ihmisiä ja sitä, että eivät ehdoin tahdoin halua altista toisia ikäville asioille. Kuten kaksi keski-ikäistä, velttoa vartaloa sekstaamassa kaiken kansan edessä.[/quote

Nuorilla nykyään veltot vartalot ei meillä sportisilla 50 vuotiailla.

Aivan. Muutama tosi urheilullinen nuori ja loput ovat jo vähän päälle 20 vuotiaina hiukan ylipainoisia ja huonoryhtisiä ja kolmekymppisenä jo todella monta kiloa ylipainoisia ja lihaksia ei näy nimeksikään. Nämä fitnesstyypit hämäävät, koska he ovat julkisuudessa esillä paljon, mutta todella moni on aika huonossa kunnossa. Paljon huonommassa kuin jopa moni kuusikymppinen sauvakävelijä tuolla pururadalla. Heidän ihonsa on ehkä ryppyisempi, mutta saavat sentään jännitettyä lihaksensa ja kannettua polttopuut saunaan.

Mitä minulle tulee mieleen viisikymppisestä itsestäni: Elämä vain parani entisestään. Siinä vaiheessa oli kaikille lapsille ostettu omat asunnot ja miehen kanssa alkoi ihan uudenlainen parisuhde.

Lakkasin värjäämästä hiuksiani ja totesin, että onpa minulla kauniisti harmaantuvat hiukset, raidat ihan omasta takaa. Meikkiäkään ei paljon tarvinnut, peilikuva näytti hyvältä pelkän primerin avulla ja ulos lähteissä riitti hiukan ripsiväriä, huulipunaa ja iloinen ilme.

Lakkasin myös käyttämästä mustia ja harmaita vaatteita. Laitan mustaa, jos hautajaisiin joudun menemään.

Nyt kuusikymppisenä elämä hymyilee edelleen, vaikka jotain pientä fyysistä kremppaa on tullutkin. Itsevarmuus on huipussaan ja teen, mitä haluan, muut tekevät sitä mitä osaavat.

Talous on hyvässä kunnossa, niinpä kummankaan meistä ei tarvitse enää käydä töissä, vaan ostettiin talo myös Espanjasta ja vietetään täällä paljon aikaa. Hienot kelit edelleen, aamulla pääsee ensimmäiseksi uimaan omaan altaaseen ja päivät kulutetaan rennosti oleilemalla, kuntoilemalla ja harrastamalla.

En vaihtaisi kolmikymppiseen itseeni. Vaikka silloinkin elin elämäni parasta aikaa, lapset olivat pieniä ja ihania.

Silloin on asiat hyvin, kun jokaisessa elämänvaiheessa elää elämänsä parasta aikaa eikä jossittele ja ja siirrä asioiden tekemistä tulevaisuuteen.

potentiaalinen hellu

👍

Jos runko vielä kunnossa, niin pää kääntyy. Muuten silkkaa ilmaa.

M42