Lue keskustelun säännöt.
Kummilapsen mahdottomat lahjatoiveet
07.12.2014 |
Kohta en enää halua olla kummilapsen perheeseen yhteydessä. Jo kolme-neljä vuotta on ollut niin, että aina ennen synttäriä ja joulua on alettu esittää lahjatoiveita. Esittäjänä ei lapsi itse, vaan hänen isänsä.
Toiveet ovat olleet tyyliin: 300 euron legopakkaus, 600 euron iPhone tai tabletti, jne.
Olen sanonut joka kerta, että en osta noin kalliita lahjoja. Minulla on kuusi kummilasta ja jokainen saa n. 20-25 euron arvoisen lahjan. Voin antaa tuon summan sitten rahanakin, jos lahjat ei kelpaa.
Silti ennen lahjomispäivää jo pari kuukautta huomautellaan noista kummilapsen lahjatoiveista. Ja ei uskota, että noin kalliita lahjoja ei täältä tule.
Surettaa. Kummius on vaan pelkkää lahjomista kai sitten. Jos esim. vien lasta teatteriin, niin sieltä palattua hän ilmoittaa, että olihan se ihan - mutta kivempaa olisi ollut kotona ja pelata koneella.
:(
Kommentit (35)
Kummiushan on lahja-automaattina toimimista. Ihmettelen, miksei kirkko lopeta koko kummihömppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina ostanut kummilapsille kovin pienet lahjat. Alkaa olla tässä lähisuvussa niin paljon lapsia, että jos kaikille ostaa isomman niin siihen menee monta sataa. Niinpä olen ostanut kummilapsille ja sisarusten lapsille kaikille lahjat jotka ovat yleensä alle 10€/kpl. Suurin osa on alennusmyyntilöytöjä. Aikuisten kanssa on sovittu että ei osteta lahjoja, lapsille vain.
Voithan antaa vaikka rahana sen 20-25 euroa. Sillä voi kartuttaa vaikka puhelimen hankintaan tarkoitettua kassaa. Mutta ajattelematonta toimintaa tuo kyllä on kummilasten vanhemmilta. Kuinka moni täällä muka on Kroisos Pennonen?
ei sitten kannata ostaa lahjaa tai anna rahaa tai joku pieni lahja
Tossa on yksi syy miksi en koskaan ryhdy kenellekään kummiksi. Ei sillä, että mua edes siihe pestiin olisi koskaan kyseltykään.
En kuulu kirkkoon, joten en voi kummikaan olla. Ja hyvä niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh! Tajuavatko vanhemmat edes, että tuollaiset summat ovat ihan hervottomia? Minusta kalliimmat lahjat ovat vanhempien homma, enkä kyllä kehtaisi itse esittää kummille tuollaisia toivomuksia vanhempana.
Kuinka vanhemmat suhtautuvat näihin (ihan normaalin hintaisiin!) kummilahjoihin? Pettyvät näkyvästi? Entäs lapsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn.
No huh huh mitä kasvatusta vanhemmilta, jos ei lapsi ymmärrä kiittää teatterikäynnistä kauniisti. Minulle ainakin vanhemmat muistivat kysyä tai muistuttaa, että kiitithän, jos joku minut jonnekin vei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pahoitin mieleni, kun sisareni sanoi kastepäivänä minulle, poikansa kummille, että he valitsivat kummit, joilla on sitten varaa ostaa lahjoja. Olen toki muistanut kummilastani merkkipäivinä ja jouluna, mutta muistan joka kerta nuo sisareni sanat. Ymmärrän hyvin aloittajan tuntemuksen.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:14"]
Huh huh! Tajuavatko vanhemmat edes, että tuollaiset summat ovat ihan hervottomia? Minusta kalliimmat lahjat ovat vanhempien homma, enkä kyllä kehtaisi itse esittää kummille tuollaisia toivomuksia vanhempana.
Kuinka vanhemmat suhtautuvat näihin (ihan normaalin hintaisiin!) kummilahjoihin? Pettyvät näkyvästi? Entäs lapsi? Ihan uteliaisuudesta kysyn.
[/quote]
No, niistä ei tule ikinä mitään kommenttia. Olisi kiva tietysti kuulla, että onko lahja ollut mieluinen. Ehkä se ei sitten ole ollut. Jos olen ollut paikalla, kun lapsi avaa lahjan, niin synttäreillä se menee yleensä siinä yleisessä pakettimylläkässä. Mutta kerran esim. vein nimipäivälahjaksi avaruudesta kertovan lasten tiedekirjan. Lapsi totesi nurkuen, pettyneellä äänellä, että äääääää, joku typerä kirja. Hänen nuorempi sisaruksensa vilkaisi kirjaa ja sanoi, ai jaa typerä vai, tämähän on tosi kiva kirja (siinä oli myös ufoista, yms sellaisesta jännästä) ja sanoi minulle, että hän ainakin lukee tämän.
Joten kiva, ettei ihan hukkaan mennyt.
Sikäli outoa käytöstä. Muistan, että sain tosi nuorena esim. isoäidiltä lahjaksi pitsiset nilkkasukat. Olin poikatyttö ja ei niitä kovin montaa kertaa tullut pidettyä, mutta isoäitiä tietysti kiitin lahjasta ja ihastelin sukkia. Lahja on lahja ja antaja on ajatellut hyvää, joskus ehkä voi mennä vähän pieleen, mutta ei sitä lahjan antajalle saa näyttää, se oli jo pienenä opetettu, että kaikesta tulee olla kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, nauraisin makeasti moisille toivomuksille ja ostaisin lapsen nimissä vaikka vuohen Afrikkaan. Siinähän määkivät yhdessä kummilapsi perheineen ja vuohi Afrikassa. Meilläkin on kuusi kummilasta, mutta vain kolme heistä on saamassa enää lahjan, loput ovat jo aikuisia ja en ole heidän kanssaan ollut oikeastaan muutenkaan tekemisissä paljoa.
Totea vain ykskantaan: "Halut ne on hiirelläkin". Minusta tuollaiset toiveet ovat jo niin kohtuuttomia, ettei asiaa tarvitse edes pidemmälti puida. Vanhemmat hankkikoot itse kalliimmat hankinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh mitä touhua vanhemmilta.. meidän suvussa on tapana että lapsilla on aina 6 kummia. Serkulla on viisi lasta ja olen yhden heidän lapsen kummi. Joka vuosi ennen joulua ja synttäriä he kertovat jos lapsella on jokin isompi lahjatoive ja me kummit voimme sitten porukalla laittaa sitä isompaa lahjaa varten omavalintaisen summan rahaa oman tilanteen mukaan. joku vitosen joku vaikka satasen jos lompakko kestää ja vanhemmat maksavat lopun jos jää uupumaan. Aina myös sanovat että lapselle voi myös laittaa jotain muuta pientä tai säästötilille rahaa :)
Miksi olet ottanut noin monta kummilasta, jos et tuon parempia lahjoja pysty ostamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:41"]
Miksi olet ottanut noin monta kummilasta, jos et tuon parempia lahjoja pysty ostamaan?
[/quote]
Koska haluaa antaa heille vankan uskonnollisen pohjan? ;)
Hitsi. Olisiko minunkin pitänyt kieltäytyä kummin tehtävästä, kun en saa repäistyä ihan joka juhlissa puolen tuhatta euroa kummimuksulle.
LahjaTOIVE!
Niin toki toivoa saa mutta ei ole pakko ostaa mitään kallista. Hyvä että olet suoraan sanonut ettet osta mitään kallista. Ihme vaan ettei jo mene jakeluun kummilapsen isälle :O
Ap tee sille lahja!
Mitä tarvitset: Litteä pahvilaatikko (myydään esim postissa) liimaa, valkoista paperia, kynän/tulostimen ja veitsen, lahjanarua.
Näin teet: Päälystä pahvilaatikko valkoisella paperilla. Parhaan "pidon" saat erikeepperri tyylisellä liimalla. Anna kuivua rauhassa n. 10-15min. Etsi sillä aikaa googlesta sopivankokoinen tabletin kuva (saat valita itse merkin) tulosta se samaan kokoon kuin pahvilaatikko 1:1. (jos sinulla ei ole tulostinta, voit piirää tabletin kuvan paperille, ja liimata sen laatikkoon).
Tämän jälkeen leikkaa kolikon kokoinen lovi. Halutessasi voit laittaa laatikon sisään pari kolikkoa (esim 1 ja 2 sentin kolikot) laatikon ympärille sitten nättiä nauhaa, ja pakettikortti "Erkki-Petterin tabletti <3: Kummi"
On jotenkin ikävää kun vanhemmat eivät osaa tai halua opettaa lasta kiittämään kummilapsen saamista lahjoista. Oma kummilapseni (sisaruksen lapsi) älysi kai ihan itse ruveta kiittämään noin 17 vuoden iässä. Ennen sitä monta tilannetta meni, että lapsen vanhemmat olivat samassa huoneessa ja kun olin antanut paketin niin sitä seurasi vaan hiljaisuus ja vanhemmat katselivat kun lapsia avasi lahjansa ja oli tietysti iloinen siitä. Selvitin vanhemmilta aina etukäteen lapsen lahjatoivetta ja usein annoin vähän rahaakin lahjan mukana, sen enemmän mitä isommaksi lapsi kasvoi.
En nyt niin hirveän kiitoksen kipeä ole, mutta tuntui että lahjani ovat jotenkin arvottomia. Silloin tosiaan lämmitti kun eka kertaa sain kiitoksen häneltä :).
Mä en enää kysele lahjatoiveita. Pari kummilasta/ perhettä on kautta aikain oleet tyytyväisiä mitä tahansa sitten hankinkin, pientä tai isoa. Parista taas tulee niin kalliit toiveet että pyörryttää. Ja nimenomaan vanhemmilta! Tietenkin lapsi on alunperin esittänyt toiveet "pukille", mutta vanhemmilla ei tunnu olevan mitään häpyä esittäessään ne kummeille. Lapsihan toki toivoo, mitä toivoo, tietämättä realiteetteja, mutta kaikki vanhemmat kyllä tietävät, että minulla on monta kummilasta + muut lahjottavat ja osa-aikatyö.
Ostan tänä vuonna oman mieleni mukaan pienet lahjat, vanhemmat saa hoitaa suuremmat hankinnat parhaaksi katsomallaan tavalla.
En koskaan ole kysynyt mitä haluatte lahjaksi. Mulla on 2 kummilasta. Nyt kun ovat aikuisia niin en anna lahjoja. Itse en halua mitään koska liikaa tavaraa muutenkin.
Sinuna en vaivautuisi. Älä ota kuuleviin korviisi mitään lahjatoiveita, vaan lähetä kortti: "Tänä vuonna et saa lahjaa (kiittämätön), vaan ostin rahoilla vuohen Afrikkaan. Hauskaa joulua!"