En pääse lähtemään huonosta suhteesta
En tiedä miksi. Olen kyllä yrittänyt, mutta mies on puhunut minut jäämään. Hetken kaikki on hyvin, mutta sitten todellisuus palaa. Välillä mies on siis ihana, välillä aika kamala. Kun hän on hirviö, hän heittää sovinistisia juttuja, mm. saattaa kutsua naista pi**uksi. Myöntää jälkeen päin, että on puhunut hölmöjä, mutta silti ei osaa lopettaa tätä. On välillä tosi itsekäs ja saattaa kiroilla ja huutaa myös 4-vuotiaalle lapselleen. Kun olin kipeänä, hän ei kysynyt kertaakaan miten voin. Välillä olen tosi ahdistunut esimerkiksi siitä miten mies on puhunut. Nyt tuntuu, että tämä suhde ottaa paljon enemmän kuin antaa.
Kommentit (8)
Miksi olet henkilön kanssa, jota ei kiinnosta vointisi, kun olet sairaana? Ja kiroilee pienelle lapselleen, jota hänen tulisi suojella.
Ei rakasta, tai temppuilee jotain.
Lähde pois.
Suhde ottaa enemmän kuin antaa, kirjoitit. Paljonko sinulla vielä on varaa menettää?
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin!
Olipas mielenkiintoinen kommentti. Näitä voi odottaa av-palstalla. Mutta asiaan: ehkä sun kannattaisi kertoq tilanteesta jollekin läheiselle, joka pystyisi olemaan tukenasi erossa. Yksin ei voi tehdä isoja päätöksiä.
Ensinnäkin mieti voitko hyvin ja entä lapsesi? Hänenhän pitäisi olla tärkeintä elämässäsi. Hae keskusteluapua tai ihan mitä vaan jotta voit käsitellä tunteitasi ja löytää järkevän ratkaisun koska lapsi vaistoaa ilmapiirin missä kasvaa mut vaikea tilanne.
Ota yhteyttä johonkin auttavaan puhelimeen tai turvataloon. Olet jo itsekin huomannut että miehestä on tullut täysi riippakivi mutta uskallus ja viimeinen sysäys lähteä vaatisivat vähän tukea muilta. Et tule kaipaamaan miehen oksettavia puheita ja öykkäröintiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet henkilön kanssa, jota ei kiinnosta vointisi, kun olet sairaana? Ja kiroilee pienelle lapselleen, jota hänen tulisi suojella.
Ei rakasta, tai temppuilee jotain.
Lähde pois.
Tuskin tuollainen ihminen rakastaa ketään.
Sama tilanne minulla. Väkivaltaa puolison toimesta minua kohtaan. Lasta kasvataa kuin koiraa käskyttämällä ja huutamalla. Ei onneksi fyysistä väkivaltaa lasta kohtaan.
Erota haluaisin ehdottomasti, mutta siihen ei mitään mahdollisuuksia.
Olen mies. Jos lähtisin , lapsi jäisi avovaimon kanssa kahden. Nyt pystyn sentään tilanteita estämään. Suomi on niin epätasa-arvoinen yhteiskunta, että lapsi menee lähes poikkeuksetta äidille. En lähde pelaamaan uhkapelia lapsen tulevaisuudella jollain yhden prosentin mahdollisuudella voittaa yksin- tai lähihuoltajuus.
Ajatelkaa naiset itse, jos eläisitte jossain Saudi-Arabiassa. Tulisi viranomaisia vaativa erimielisyys oman aviomiehen kanssa. Koko asiaa tutkiva ja siitä päättävä virkamiehistö olisi miehiä. Lisäksi kulttuuri olisi hyvin vahvasti miehiä suosiva, kuten meillä Suomessa lapsiasioissa on naisia suosiva. Kannattaisiko lähteä prosessiin, jonka jokseenkin varmasti häviäisitte?
Mee töihin!