Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kehuu ja palvoo lasta liikaa
06.12.2014 |
Anoppini on todella kiusallinen ja raskas tyyppi. Hän tekee aivan valtavan numeron kaikesta, mitä ensimmäinen lapsenlapsensa tekee. Vaikka ei olisi mikään ihmeellinen juttu kyseessä, niin anoppi taivastelee ja siunailee ja paisuttelee asiat niin, että lapsi muuttuu puheissa ihan neroksi. Miehelleni on ilmeisesti tehty samaa. Hänet on kasvatettu lapsinerona ja nyt kolmikymppisenä hän onkin saanut pudota korkealta, kun työelämä ja muu on osoittaneet, ettei hän mikään nero olekaan, vaan ihan tavallinen.
Miten estän anoppia tekemästä saman jutun lapsellemme? Liiallinen palvominen on sairasta ja ahdistavaa, mutta miten sen saa loppumaan?
Kommentit (4)
Mutta etkö sinä ja miehesi ole kuitenkin pääkasvattajia lapselle. Teidän tehtävä on pitää lapsen jalat maassa, anopin ylistämisistä huolimatta. Anna kehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyh, mun yksi entinen kaveri oli kanssa tuollainen. Teki lapsi mitä vaan, hirveet kehut ja odotti kaikkien muidenkin ylistävän hänen lastaan.
Sääliksi käy lapsiparka.
Mulla on ollut onnea kun pappani on mua kehunut, äitini joskus moitti että kun ihan ihmelapsena mua piti ja kehui maasta taivaaseen. omat vanhemmat taas on huolehtineet siitä ettei liikoja luuloja itsestä pääse tulemaan olemalla alkoholisteja ja narsisteja. Ilman pappaani mulla ei olis sitäkään vähää itsetuntoa mitä mulla nyt on.
Älä kiellä äläkä moiti anoppias lapsen kehumisesta, kyllä isovanhemmat saa pitää lasta hyvänä. Katso itse että kun kehut ne ei ole ihan katteettomia ja lapsella on realistinen (ei pessimistinen!) kuva osaamisestaan ja itsestään. Lapsen on hyvä tietää mitä osaa ja mitä ei osaa, ja tietää sekin että harjoittelemalla voi tulla aina paremmaksi.
Kiitos kommenteista. Anopin toiminnan jättäminen omaan arvoonsa on vähän hankalaa, kun ne jutut ei jää siihen tilanteeseen, vaan hän vatvoo niitä pitkään. Saattaa tulla puhelu tai kortti jossa vielä mainitaan tuo ihmeellinen teko. Siis esimerkkinä: Olimme anopin ja lapsen kanssa kyläpaikassa, jossa oli soittimia, marakasseja yms pientä. Lapsemme vähän leikki niillä, niin anoppi oli heti ottamassa valokuvaa ja siunailemassa miten musiikillisesti lahjakas lapsi on, että hän ei ole koskaan nähnyt näin nuoren lapsen soittavan itse, jne. Sitten tästä tilanteesta on tullut todella monta jälkikäteismuistutusta ja lapselle lempinimi "muusikko" sekä anopin päätös ostaajoululahjaksi soittimia lapselle. Siis kaikki tämä vain siksi, että lapsi pari kertaa heilutti marakassia, niin kuin vauvat nyt yleensä helistimille tekee. Tällainen suhtautuminen lapsen leikkeihin on äärimmäisen rasittavaa. Anoppi vie jutut ihan liian pitkälle. Saman näkee miehestäni, hän on ihan perus pulliainen, mutta uskoteltu luulemaan olevansa neropatti. Se pudotus on aika kova, kun saa tajuta, että muun maailman mielestä et oo erikoinen. En halua sitä mun lapselle, mutta miten estän sen, kun sitä hänen "erinomaisuuttaan" tuputetaan kaikin keinoin?