Miten lähentyä lapsipuolten kanssa?

No alita vaikka kyselemällä, mitä kuului koulupäivään. Mitä ruokaa oli, oliko hyvää, mitä tehtiin liikunnantunnilla, mitä piirrettiin kuviksessa tai mitä tekivät käsitöissä. Mikä on koulussa kivaa, mikä tylsempää.

Ole kiinnostunut heistä ja heidän elämästään.

Mä oon auttanut omia bonuslapsiani läksyjen tekemisessä ja suomen kielen oppimisessa ja olen kesäisin käyttänyt heidät lähes joka päivä uimassa. Ekana kesänä opetin heidät uimaan. Talvisin sitten käydään uimahallissa harvakseltaan, mutta se on heille erityisen huippua päästä. Nyt olen viemässä heidät lappiin jouluksi lomalle, pääsevät ihastelemaan erinäköisiä maisemia, isoja pulkkamäkiä, ensimmäistä kylpyläreissua ja laskettelua/lumilautailua. Leikkipuistoja ollaan kierretty ahkerasti. Lisäksi olen käyttänyt heidät elämänsä ekan kerran elokuvissa. He ovat hurjan innoissaan, kun pääsevät kokemaan uusia asioita. Omiakin lapsia on, joten ihan samoja juttuja teen bonusten kanssa kuin olen omienkin kanssa tehnyt.

Olen kyllä yrittänyt näitä täälläkin mainittuja asioita. Ongelmana on kuitenkin enemmän se, että vaikka yritän lasten kanssa puhua, nämä ei vastaa, kuin ehkä murahtelemalla, ynähtelemällä tai yhdellä sanalla. Joskus sanovat vaan, että emmä tiiä. En siis tunnu saavan näihin lapsiin juuri mitään kontaktia.

Läksyissä tukeutuvat vain isäänsä, ei minuun. Tietty isänsä kuittaa tehdyt läksyt myös samalla.

No anna isänsä hoitaa, mitä turhaan väliin menemään sotkemaan.

He eivät selkeästi halua lähentyä sinun kanssasi, joten anna olla.

Ei mitenkään, jos lapset eivät siihen suostu.

Miksi toisaalta edes pitäisi?

Äitipuoli on kuitenkin vain lasten toisen vanhemman kumppani, jolla ei ole lapsiin mitään oikeuksia, ei toisaalta velvollisuuksiakaan. Kukin hoitakoot omat lapsensa.

Onhan se nyt lapsille tosi outoa, että omaan kotiin muuttaa joku vieras nainen hääräämään.

Sä olet kuitenkin heidän elämässään niin vähän aikaa että oot vieras ihminen, ei sellaisille jutella niitä-näitä.

Jos pelaatte lautapelejä porukalla tms. teette porukassa yhdessä asioita. 

Ei susta varmaan ikinä heille tule mitään vara-äitiä eikä sellaiseksi kannata yrittääkään, mutta jos ymmärtävät sun olevan turvallinen aikuinen joka on isälle tärkeä niin sekin on paljon.

 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt lapsille tosi outoa, että omaan kotiin muuttaa joku vieras nainen hääräämään.

Ei äitipuoli ole mikään vieras. Äitipuoli on perheen aikuinen joka määrää, mitä talossa tapahtuu ja milloin. Siis äitipuoli määrää, ei lapset. Myös lapset on äitipuolen perhettä ja äitipuoli on perheen aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt lapsille tosi outoa, että omaan kotiin muuttaa joku vieras nainen hääräämään.

Ei äitipuoli ole mikään vieras. Äitipuoli on perheen aikuinen joka määrää, mitä talossa tapahtuu ja milloin. Siis äitipuoli määrää, ei lapset. Myös lapset on äitipuolen perhettä ja äitipuoli on perheen aikuinen.

No ei kyllä määrää. Lapsi määrää tasan ainoastaan lasten isä, ei mikään ulkopuolinen tyyppi. Äitipuolet eivät myöskään kuulu perheeseen sillä tavalla, mitä se perhe niille lapsille merkitsee.

Miksi äitipuolista puhutaan usein niin törkeään sävyyn?

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisaalta edes pitäisi?

Äitipuoli on kuitenkin vain lasten toisen vanhemman kumppani, jolla ei ole lapsiin mitään oikeuksia, ei toisaalta velvollisuuksiakaan. Kukin hoitakoot omat lapsensa.

Tää on ihan älytön ajatus, jota mä en ymmärrä vaikka sitä kuinka pyöritän.

Eikö ole lasten etu, että heillä on turvallinen bonusvanhempi, yksi luotettava aikuinen lisää elämässään? Se ei ole pois biovanhemmalta.

Väitän, että jos äiti- ja isäpuolet saisivat ottaa enemmän vanhemman roolia niin halutessaan, se olisi kaikkien etu. Ja jos ei halua olla tekemisissä puolisonsa lasten kanssa, pitäisi miettiä uudemman kerran seurustelua lapsellisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisaalta edes pitäisi?

Äitipuoli on kuitenkin vain lasten toisen vanhemman kumppani, jolla ei ole lapsiin mitään oikeuksia, ei toisaalta velvollisuuksiakaan. Kukin hoitakoot omat lapsensa.

Tää on ihan älytön ajatus, jota mä en ymmärrä vaikka sitä kuinka pyöritän.

Eikö ole lasten etu, että heillä on turvallinen bonusvanhempi, yksi luotettava aikuinen lisää elämässään? Se ei ole pois biovanhemmalta.

Väitän, että jos äiti- ja isäpuolet saisivat ottaa enemmän vanhemman roolia niin halutessaan, se olisi kaikkien etu. Ja jos ei halua olla tekemisissä puolisonsa lasten kanssa, pitäisi miettiä uudemman kerran seurustelua lapsellisen kanssa.

Ihan varmaan riippuu siitä, minkälaisesti bonusvanhemmasta ja tämän roolista on kyse.

Itselläni oli lapsuudessa isäpuoli, joka kuvitteli omaavansa jotain isän määräysvaltaa minun elämässäni. Minulla oli ja on siis edelleen myös oma isä, jota olen aina pitänyt ainoana oikeana isänä ja jota näin koko lapsuuteni ajan säännöllisesti. Mutta siitähän ei tämä isäpuoli tykännyt, vaan yritti parhaansa mukaan estää isääni kuulumasta elämääni ja olemasta kanssani. Kun halusin opiskella koulussa ranskaa valinnaiskielenä, niin isäpuolen mielestä se oli paska idea ja suuttui äidille, joka toki allekirjoitti ainevalintalapun. Isäpuolen mielestä minun olisi toki pitänyt valita saksa tai vaikka venäjä. Toki tämä oli vain esimerkki, mutta ihan samat kuviot toistui monessa muussakin asiassa. Mutta siis pakko sanoa, että joskus mahdollisimman etäinen isäpuoli on ihan juuri se paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt lapsille tosi outoa, että omaan kotiin muuttaa joku vieras nainen hääräämään.

Ei äitipuoli ole mikään vieras. Äitipuoli on perheen aikuinen joka määrää, mitä talossa tapahtuu ja milloin. Siis äitipuoli määrää, ei lapset. Myös lapset on äitipuolen perhettä ja äitipuoli on perheen aikuinen.

Äitipuoli vastaa aikuisen roolista, aikuisen velvollisuuksista. Lapset määrittävät kenen kanssa keskustelevat, kuka auttaa läksyissä ym. Lapsia koskevissa asioissa, määrää tässä tapauksessa isä. Yhteisistä pelisäännöistä keskustellaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi äitipuolista puhutaan usein niin törkeään sävyyn?

Koska usein äitipuolet ovat auktoriteettejä. He luulevat, että voivat komennella ja käskyttää toisen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt lapsille tosi outoa, että omaan kotiin muuttaa joku vieras nainen hääräämään.

Ei äitipuoli ole mikään vieras. Äitipuoli on perheen aikuinen joka määrää, mitä talossa tapahtuu ja milloin. Siis äitipuoli määrää, ei lapset. Myös lapset on äitipuolen perhettä ja äitipuoli on perheen aikuinen.

Se, että iskä painaa vakituisesti jotain vierasta ämmää ei tee tästä lasten äitipuolta. Lapsilla on isä ja äiti eikä muita tarvita.

Pitkäjänteisyyttä. Ole aina rehellinen lapsille. Ole oma itsesi. Ei tarvitse tehdä temppuja, ihan arkisia asioita vaan. Kuuntelet , olet kiinnostunut harrastuksista, kavereista. En ole muuten ikinä tituleerannut itseäni äitipuoleksi , koska lasten äiti elää . Äiti on aina äiti mutta luotettavia aikuisia voi olla enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisaalta edes pitäisi?

Äitipuoli on kuitenkin vain lasten toisen vanhemman kumppani, jolla ei ole lapsiin mitään oikeuksia, ei toisaalta velvollisuuksiakaan. Kukin hoitakoot omat lapsensa.

Tää on ihan älytön ajatus, jota mä en ymmärrä vaikka sitä kuinka pyöritän.

Eikö ole lasten etu, että heillä on turvallinen bonusvanhempi, yksi luotettava aikuinen lisää elämässään? Se ei ole pois biovanhemmalta.

Väitän, että jos äiti- ja isäpuolet saisivat ottaa enemmän vanhemman roolia niin halutessaan, se olisi kaikkien etu. Ja jos ei halua olla tekemisissä puolisonsa lasten kanssa, pitäisi miettiä uudemman kerran seurustelua lapsellisen kanssa.

Ihan varmaan riippuu siitä, minkälaisesti bonusvanhemmasta ja tämän roolista on kyse.

Itselläni oli lapsuudessa isäpuoli, joka kuvitteli omaavansa jotain isän määräysvaltaa minun elämässäni. Minulla oli ja on siis edelleen myös oma isä, jota olen aina pitänyt ainoana oikeana isänä ja jota näin koko lapsuuteni ajan säännöllisesti. Mutta siitähän ei tämä isäpuoli tykännyt, vaan yritti parhaansa mukaan estää isääni kuulumasta elämääni ja olemasta kanssani. Kun halusin opiskella koulussa ranskaa valinnaiskielenä, niin isäpuolen mielestä se oli paska idea ja suuttui äidille, joka toki allekirjoitti ainevalintalapun. Isäpuolen mielestä minun olisi toki pitänyt valita saksa tai vaikka venäjä. Toki tämä oli vain esimerkki, mutta ihan samat kuviot toistui monessa muussakin asiassa. Mutta siis pakko sanoa, että joskus mahdollisimman etäinen isäpuoli on ihan juuri se paras.

Tämä. Sivullisen ei pidä yrittää tunkeutua lasten ja näiden omien vanhempien väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisaalta edes pitäisi?

Äitipuoli on kuitenkin vain lasten toisen vanhemman kumppani, jolla ei ole lapsiin mitään oikeuksia, ei toisaalta velvollisuuksiakaan. Kukin hoitakoot omat lapsensa.

Tää on ihan älytön ajatus, jota mä en ymmärrä vaikka sitä kuinka pyöritän.

Eikö ole lasten etu, että heillä on turvallinen bonusvanhempi, yksi luotettava aikuinen lisää elämässään? Se ei ole pois biovanhemmalta.

Väitän, että jos äiti- ja isäpuolet saisivat ottaa enemmän vanhemman roolia niin halutessaan, se olisi kaikkien etu. Ja jos ei halua olla tekemisissä puolisonsa lasten kanssa, pitäisi miettiä uudemman kerran seurustelua lapsellisen kanssa.

Älä väitä, koska kaikki lähtee lapsesta. Se on jo paljon, että lapsi sopeutuu uusperheen arkeen. Mikäli uusperheessä molemmilla vanhemmilla lapsia, on tärkeintä päästä tilanteeseen, jossa kaikilla lapsilla on samat säännöt.