Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (20041)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Työntekijöitäkin ja apuvälineitä ryhmässä tietenkin niin paljon, että jokaiselle lapselle riittää yksilöllistä huomiota koko nukkariajan😂. Sitten nämä vanhemmat, jitka vaativat herättämään lapsen. Esiopetus ikäisen jo ymmärtää, mutta alle 5 v, n herättämisen ei.
Lapset pitäisi saada nopeiden ja tehokkaiden rangaistusten tai pakkokeinojen avulla tottelemaan, jotta ei tarvita paljoa henkilökuntaa. Siis ihan perinteinen kurikasvatus.
Vanhemmille taas pitäisi tehdä selväksi, että he eivät päätä mitkä säännöt päiväkodissa on.
Varhaiskasvatus pitäisi tuon sijaan saada vetovoimaiseksi uusille työntekijöille ja lakia ym. muuttaa sille kasvavalle tulevaisuudelle sopivaksi. Ei henkilökunnan koukutus takaa sitä, että henkilökunta näkee ja kasvattaa lasta hänen tarpeiden mukaisesti.
Koulutus siis. Enemmän inhimillisyyttä ja empatiaa nähdä lapsi yksilönä.
Tuota "inhimillisyyttä ja empatiaa" on kokeiltu viime ajat koko ajan kasvavassa määrin. Nykypäiväkodeissa ei oikein muuta olekaan kuin sitä. Seuraus siitä on se, että lapsia ei saada kuriin, koska resurssit eivät riitä eikä lapsia useinkaan kiinnosta totella hoitajia jotka vastaavat negatiiviseen aina positiivisella.
Kasvatus empatialla ja inhimillisyydellä kattaa tietenkin järjelliset rajat. Rajat on rakkautta, mutt kuritus on eri asia kuin sensitiivinen rajallinen ohjaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
No sehän tässä juuri se ongelma onkin, ettei kuria saa enää pitää, vaan pitää vain palkita ja palkita vaikka lapsi käyttäytyisi huonostikkin, niin silti vaan palkitaan. Mitä huonommin käyttäytyy, sitä enemmän saa leluja ja tabletteja ja erikoiskohtelua.
Sen vuoksi, nyt on taas sellainen olo, etten kohta jaksa töissä.
Mikä sinua estää pitämästä kuria? Senkun pidät. Jos se kerran ratkaisee kaikki ongelmat, niin siitä vaan. Jos se ei toimi, niin pääsetpähän pois töistä.
Kurin pitäminen on kielletty. Edes jäähylle ei saa lasta enää laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Työntekijöitäkin ja apuvälineitä ryhmässä tietenkin niin paljon, että jokaiselle lapselle riittää yksilöllistä huomiota koko nukkariajan😂. Sitten nämä vanhemmat, jitka vaativat herättämään lapsen. Esiopetus ikäisen jo ymmärtää, mutta alle 5 v, n herättämisen ei.
Lapset pitäisi saada nopeiden ja tehokkaiden rangaistusten tai pakkokeinojen avulla tottelemaan, jotta ei tarvita paljoa henkilökuntaa. Siis ihan perinteinen kurikasvatus.
Vanhemmille taas pitäisi tehdä selväksi, että he eivät päätä mitkä säännöt päiväkodissa on.
Varhaiskasvatus pitäisi tuon sijaan saada vetovoimaiseksi uusille työntekijöille ja lakia ym. muuttaa sille kasvavalle tulevaisuudelle sopivaksi. Ei henkilökunnan koukutus takaa sitä, että henkilökunta näkee ja kasvattaa lasta hänen tarpeiden mukaisesti.
Koulutus siis. Enemmän inhimillisyyttä ja empatiaa nähdä lapsi yksilönä.
Tuota "inhimillisyyttä ja empatiaa" on kokeiltu viime ajat koko ajan kasvavassa määrin. Nykypäiväkodeissa ei oikein muuta olekaan kuin sitä. Seuraus siitä on se, että lapsia ei saada kuriin, koska resurssit eivät riitä eikä lapsia useinkaan kiinnosta totella hoitajia jotka vastaavat negatiiviseen aina positiivisella.
Kasvatus empatialla ja inhimillisyydellä kattaa tietenkin järjelliset rajat. Rajat on rakkautta, mutt kuritus on eri asia kuin sensitiivinen rajallinen ohjaus.
"Sensitiivinen rajallinen ohjaus" tarkoittanee sitä, että käytettävissä olevat ohjausmenetelmät ovat niin rajalliset, ettei niitä saada toimimaan käytännössä. Jonkun väitöskirjan sivuilla kaikki tietysti toimii hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Yksikään lapsen kehityksestä ja psykologiasta oikeasti perillä oleva asiantuntija ei suosittele sellaista kasvatustyyliä, ettei lapsi opi sietämään pettymyksiä ja tekemään sellaisiakin asioita joita ei haluaisi tehdä.
Vaikka psykologisesti jokin asia voisi täydellisessä universumissa ollakkin lapselle hyväksi juuri tietyllä tavalla tehtynä, niin koska lapsi ei elä täydellisessä universumissa, häntä tulee opettaa kestämään epätäydellisyyttä, häntä tulee opastaa miten kohdata tilanteita missä turhautuu, pettyy ja missä joutuu ulos mukavuusalueeltaan.
Koko elämä on nimittäin täynnä tuollaisia tilanteita, on todella häiritsevää, että samaan aikaan puhutaan lasten täydellisestä posiitiivisesta kasvatuksesta, mutta sitten saman instanssin työntekijöitä kohdellaan miten sattuu: Ketään ei kiinnosta miltä siitä varhaiskasvattajasta tuntuu vääntää jokaisen lapsen kanssa joka asiasta, miltä tuntuu saada turpaan lapsilta ja haukkuja vanhemmilta, miltä tuntuu kun esihenkilöitä ei kiinnosta tukea työntekijöiden omaa elämää joustamalla, jos työntekijällä on vaikka pankissa käyntiä tai akupunktio-hoitoon menoa tai mitä tahansa muuta.
Eikö tämä koko asetelma ole ihan äärettömän irvokas? Ja miten nämä esihenkilöt ja vanhemmat kuvittelee että HEIDÄN lapsistaan voisi tulla työntekijöitä, jotka kestävät sitä samaa haukkumista, väkivaltaa ja työnantajien aiheuttamia pettymyksiä ja vitutusta, jos lapsena elämä on pelkkää keinotekoista juhlaa?
Sinä et selvästikään ole ymmärtänyt, mitä positiivisella pedagogiikalla tarkoitetaan. Se ei tarkoita, etteikö lapsen tarvitsisi sietää pettymyksiä tai tehdä asioita, joita ei halua. Positiivinen pedagogiikka ei ole sama asia kuin curling-kasvatus.
Positiiviseen pedagogiikkaan ei juurikaan sisälly sellaisia keinoja joilla lasta voisi pakottaa tekemään asioita joita lapsi ei halua. Ja sikäli kun niitä sisältyy, niin ne ovat niin työläitä toteuttaa, ettei niihin millään riitä päiväkodissa aika, kun parin ihmisen pitäisi huolehtia paristakymmenestä lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Yksikään lapsen kehityksestä ja psykologiasta oikeasti perillä oleva asiantuntija ei suosittele sellaista kasvatustyyliä, ettei lapsi opi sietämään pettymyksiä ja tekemään sellaisiakin asioita joita ei haluaisi tehdä.
Vaikka psykologisesti jokin asia voisi täydellisessä universumissa ollakkin lapselle hyväksi juuri tietyllä tavalla tehtynä, niin koska lapsi ei elä täydellisessä universumissa, häntä tulee opettaa kestämään epätäydellisyyttä, häntä tulee opastaa miten kohdata tilanteita missä turhautuu, pettyy ja missä joutuu ulos mukavuusalueeltaan.
Koko elämä on nimittäin täynnä tuollaisia tilanteita, on todella häiritsevää, että samaan aikaan puhutaan lasten täydellisestä posiitiivisesta kasvatuksesta, mutta sitten saman instanssin työntekijöitä kohdellaan miten sattuu: Ketään ei kiinnosta miltä siitä varhaiskasvattajasta tuntuu vääntää jokaisen lapsen kanssa joka asiasta, miltä tuntuu saada turpaan lapsilta ja haukkuja vanhemmilta, miltä tuntuu kun esihenkilöitä ei kiinnosta tukea työntekijöiden omaa elämää joustamalla, jos työntekijällä on vaikka pankissa käyntiä tai akupunktio-hoitoon menoa tai mitä tahansa muuta.
Eikö tämä koko asetelma ole ihan äärettömän irvokas? Ja miten nämä esihenkilöt ja vanhemmat kuvittelee että HEIDÄN lapsistaan voisi tulla työntekijöitä, jotka kestävät sitä samaa haukkumista, väkivaltaa ja työnantajien aiheuttamia pettymyksiä ja vitutusta, jos lapsena elämä on pelkkää keinotekoista juhlaa?
Sinä et selvästikään ole ymmärtänyt, mitä positiivisella pedagogiikalla tarkoitetaan. Se ei tarkoita, etteikö lapsen tarvitsisi sietää pettymyksiä tai tehdä asioita, joita ei halua. Positiivinen pedagogiikka ei ole sama asia kuin curling-kasvatus.
Positiiviseen pedagogiikkaan ei juurikaan sisälly sellaisia keinoja joilla lasta voisi pakottaa tekemään asioita joita lapsi ei halua. Ja sikäli kun niitä sisältyy, niin ne ovat niin työläitä toteuttaa, ettei niihin millään riitä päiväkodissa aika, kun parin ihmisen pitäisi huolehtia paristakymmenestä lapsesta.
Eli kerran kokeilit, mutta oli niin työlästä, että ihan paskaa hupatusta koko juttu. Helpompi tyytyä valittamaan, kun lapset ovat niin hankalia ja jäähyllekään ei saa enää laittaa tai remmiä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
No sehän tässä juuri se ongelma onkin, ettei kuria saa enää pitää, vaan pitää vain palkita ja palkita vaikka lapsi käyttäytyisi huonostikkin, niin silti vaan palkitaan. Mitä huonommin käyttäytyy, sitä enemmän saa leluja ja tabletteja ja erikoiskohtelua.
Sen vuoksi, nyt on taas sellainen olo, etten kohta jaksa töissä.
Mikä sinua estää pitämästä kuria? Senkun pidät. Jos se kerran ratkaisee kaikki ongelmat, niin siitä vaan. Jos se ei toimi, niin pääsetpähän pois töistä.
Kurin pitäminen on kielletty. Edes jäähylle ei saa lasta enää laittaa.
No mitä sinä siinä menetät, vaikka laittaisit jäähylle? Joko lapsi tottelee ja sinä voitat, tai saat töistä potkut, eli voitat taas. Ethän sinä tuossa työssäsi selvästikään viihdy, niin saat hyvän syyn vaihtaa alaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Yksikään lapsen kehityksestä ja psykologiasta oikeasti perillä oleva asiantuntija ei suosittele sellaista kasvatustyyliä, ettei lapsi opi sietämään pettymyksiä ja tekemään sellaisiakin asioita joita ei haluaisi tehdä.
Vaikka psykologisesti jokin asia voisi täydellisessä universumissa ollakkin lapselle hyväksi juuri tietyllä tavalla tehtynä, niin koska lapsi ei elä täydellisessä universumissa, häntä tulee opettaa kestämään epätäydellisyyttä, häntä tulee opastaa miten kohdata tilanteita missä turhautuu, pettyy ja missä joutuu ulos mukavuusalueeltaan.
Koko elämä on nimittäin täynnä tuollaisia tilanteita, on todella häiritsevää, että samaan aikaan puhutaan lasten täydellisestä posiitiivisesta kasvatuksesta, mutta sitten saman instanssin työntekijöitä kohdellaan miten sattuu: Ketään ei kiinnosta miltä siitä varhaiskasvattajasta tuntuu vääntää jokaisen lapsen kanssa joka asiasta, miltä tuntuu saada turpaan lapsilta ja haukkuja vanhemmilta, miltä tuntuu kun esihenkilöitä ei kiinnosta tukea työntekijöiden omaa elämää joustamalla, jos työntekijällä on vaikka pankissa käyntiä tai akupunktio-hoitoon menoa tai mitä tahansa muuta.
Eikö tämä koko asetelma ole ihan äärettömän irvokas? Ja miten nämä esihenkilöt ja vanhemmat kuvittelee että HEIDÄN lapsistaan voisi tulla työntekijöitä, jotka kestävät sitä samaa haukkumista, väkivaltaa ja työnantajien aiheuttamia pettymyksiä ja vitutusta, jos lapsena elämä on pelkkää keinotekoista juhlaa?
Sinä et selvästikään ole ymmärtänyt, mitä positiivisella pedagogiikalla tarkoitetaan. Se ei tarkoita, etteikö lapsen tarvitsisi sietää pettymyksiä tai tehdä asioita, joita ei halua. Positiivinen pedagogiikka ei ole sama asia kuin curling-kasvatus.
Positiiviseen pedagogiikkaan ei juurikaan sisälly sellaisia keinoja joilla lasta voisi pakottaa tekemään asioita joita lapsi ei halua. Ja sikäli kun niitä sisältyy, niin ne ovat niin työläitä toteuttaa, ettei niihin millään riitä päiväkodissa aika, kun parin ihmisen pitäisi huolehtia paristakymmenestä lapsesta.
Suosittelen tutustumaan esim. Liisa Ahosen tai Eliisa Leskisenojan kirjoihin. Niissä on paljon ihan käytännön esimerkkejä, miten lasten kanssa voi toimia haastavissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Yksikään lapsen kehityksestä ja psykologiasta oikeasti perillä oleva asiantuntija ei suosittele sellaista kasvatustyyliä, ettei lapsi opi sietämään pettymyksiä ja tekemään sellaisiakin asioita joita ei haluaisi tehdä.
Vaikka psykologisesti jokin asia voisi täydellisessä universumissa ollakkin lapselle hyväksi juuri tietyllä tavalla tehtynä, niin koska lapsi ei elä täydellisessä universumissa, häntä tulee opettaa kestämään epätäydellisyyttä, häntä tulee opastaa miten kohdata tilanteita missä turhautuu, pettyy ja missä joutuu ulos mukavuusalueeltaan.
Koko elämä on nimittäin täynnä tuollaisia tilanteita, on todella häiritsevää, että samaan aikaan puhutaan lasten täydellisestä posiitiivisesta kasvatuksesta, mutta sitten saman instanssin työntekijöitä kohdellaan miten sattuu: Ketään ei kiinnosta miltä siitä varhaiskasvattajasta tuntuu vääntää jokaisen lapsen kanssa joka asiasta, miltä tuntuu saada turpaan lapsilta ja haukkuja vanhemmilta, miltä tuntuu kun esihenkilöitä ei kiinnosta tukea työntekijöiden omaa elämää joustamalla, jos työntekijällä on vaikka pankissa käyntiä tai akupunktio-hoitoon menoa tai mitä tahansa muuta.
Eikö tämä koko asetelma ole ihan äärettömän irvokas? Ja miten nämä esihenkilöt ja vanhemmat kuvittelee että HEIDÄN lapsistaan voisi tulla työntekijöitä, jotka kestävät sitä samaa haukkumista, väkivaltaa ja työnantajien aiheuttamia pettymyksiä ja vitutusta, jos lapsena elämä on pelkkää keinotekoista juhlaa?
Sinä et selvästikään ole ymmärtänyt, mitä positiivisella pedagogiikalla tarkoitetaan. Se ei tarkoita, etteikö lapsen tarvitsisi sietää pettymyksiä tai tehdä asioita, joita ei halua. Positiivinen pedagogiikka ei ole sama asia kuin curling-kasvatus.
Positiiviseen pedagogiikkaan ei juurikaan sisälly sellaisia keinoja joilla lasta voisi pakottaa tekemään asioita joita lapsi ei halua. Ja sikäli kun niitä sisältyy, niin ne ovat niin työläitä toteuttaa, ettei niihin millään riitä päiväkodissa aika, kun parin ihmisen pitäisi huolehtia paristakymmenestä lapsesta.
Suosittelen tutustumaan esim. Liisa Ahosen tai Eliisa Leskisenojan kirjoihin. Niissä on paljon ihan käytännön esimerkkejä, miten lasten kanssa voi toimia haastavissa tilanteissa.
Nämä käytännön esimerkit positiivisesta kasvatuksesta lähtevät kaikki siitä olettamasta, että lapsi ei tee asioita siksi, että asettaisi oman etunsa sääntöjen edelle vaan siksi, että on esimerkiksi ymmärtämätön eikä tiedä parempaa toimintatapaa.
Tällaiset perustavanlaatuiset puutteet ajattelumallissa ovat hyvin tyypillisiä ideologioille. Ideologian seuraajien luja usko siihen, että on löydetty jotain uutta ja vallankumouksellista korvaa puutteet faktoissa.
Tässä yksi hyvin tyypillinen esimerkki positiivisten kasvattajien ajatusmaailmasta: https://leikkileikkina.com/positiivinen-kasvatus/
Muutama lainaus:
"En halua tottelevaisia lapsia, vaan ajattelevia, ymmärtäviä lapsia. Lapsia, jotka haluavat tehdä oikein. Mikä mullistava ajatus!"
"Luodaan turvallinen ympäristö, jossa kaikki tunteet ovat sallittuja."
"Lapsi ei toimi kepin pelossa tai porkkanan toivossa, vaan johdattajana toimii sisäinen halu toimia oikein."
"Positiivinen kasvatus ravistelee, mutta antaa toivoa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Yksikään lapsen kehityksestä ja psykologiasta oikeasti perillä oleva asiantuntija ei suosittele sellaista kasvatustyyliä, ettei lapsi opi sietämään pettymyksiä ja tekemään sellaisiakin asioita joita ei haluaisi tehdä.
Vaikka psykologisesti jokin asia voisi täydellisessä universumissa ollakkin lapselle hyväksi juuri tietyllä tavalla tehtynä, niin koska lapsi ei elä täydellisessä universumissa, häntä tulee opettaa kestämään epätäydellisyyttä, häntä tulee opastaa miten kohdata tilanteita missä turhautuu, pettyy ja missä joutuu ulos mukavuusalueeltaan.
Koko elämä on nimittäin täynnä tuollaisia tilanteita, on todella häiritsevää, että samaan aikaan puhutaan lasten täydellisestä posiitiivisesta kasvatuksesta, mutta sitten saman instanssin työntekijöitä kohdellaan miten sattuu: Ketään ei kiinnosta miltä siitä varhaiskasvattajasta tuntuu vääntää jokaisen lapsen kanssa joka asiasta, miltä tuntuu saada turpaan lapsilta ja haukkuja vanhemmilta, miltä tuntuu kun esihenkilöitä ei kiinnosta tukea työntekijöiden omaa elämää joustamalla, jos työntekijällä on vaikka pankissa käyntiä tai akupunktio-hoitoon menoa tai mitä tahansa muuta.
Eikö tämä koko asetelma ole ihan äärettömän irvokas? Ja miten nämä esihenkilöt ja vanhemmat kuvittelee että HEIDÄN lapsistaan voisi tulla työntekijöitä, jotka kestävät sitä samaa haukkumista, väkivaltaa ja työnantajien aiheuttamia pettymyksiä ja vitutusta, jos lapsena elämä on pelkkää keinotekoista juhlaa?
Sinä et selvästikään ole ymmärtänyt, mitä positiivisella pedagogiikalla tarkoitetaan. Se ei tarkoita, etteikö lapsen tarvitsisi sietää pettymyksiä tai tehdä asioita, joita ei halua. Positiivinen pedagogiikka ei ole sama asia kuin curling-kasvatus.
Positiiviseen pedagogiikkaan ei juurikaan sisälly sellaisia keinoja joilla lasta voisi pakottaa tekemään asioita joita lapsi ei halua. Ja sikäli kun niitä sisältyy, niin ne ovat niin työläitä toteuttaa, ettei niihin millään riitä päiväkodissa aika, kun parin ihmisen pitäisi huolehtia paristakymmenestä lapsesta.
Suosittelen tutustumaan esim. Liisa Ahosen tai Eliisa Leskisenojan kirjoihin. Niissä on paljon ihan käytännön esimerkkejä, miten lasten kanssa voi toimia haastavissa tilanteissa.
Nämä käytännön esimerkit positiivisesta kasvatuksesta lähtevät kaikki siitä olettamasta, että lapsi ei tee asioita siksi, että asettaisi oman etunsa sääntöjen edelle vaan siksi, että on esimerkiksi ymmärtämätön eikä tiedä parempaa toimintatapaa.
Tällaiset perustavanlaatuiset puutteet ajattelumallissa ovat hyvin tyypillisiä ideologioille. Ideologian seuraajien luja usko siihen, että on löydetty jotain uutta ja vallankumouksellista korvaa puutteet faktoissa.
Kaikilla on joku kasvatusideologia, myös sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Kyllä lapsia pitää voida muidenkin kasvattaa kuin psykiatrien ja psykologien tai kasvatustieteen tohtoreiden. On totta että olen vain lastenhoitaja, eikä minulle ole kuin 13 vuoden kokemus erilaisten lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta ihan siellä konkreettisella "ruohonjuuritasolla", olen nähnyt sen kehityksen omin silmin mihin tämä tilanne on johtanut enkä näe että se olisi lapsille millään lailla hyväksi.
"Kun curling-vanhemmuus saapui varhaiskasvatukseen".
Tietenkin pitää voida kasvattaa, mutta kyllä se lastepsykiatri ja psykologi osaa sinulle kertoa miten niitä kasvatetaan. Et sinä heitä fiksumpi ole.
Yliopistojen kasvatustieteellisiin tiedekuntiin mahtuu vain yksi aate kerrallaan. Tällä hetkellä siellä uskotaan positiiviseen tunnekasvatukseen, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki jotka eivät usko siihen leimataan tietämättömiksi ja osaamattomiksi.
Tiede ei ole aate. Luulisi siellä ammattikoulussa edes jotain järjellistäkin opetettavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Kyllä lapsia pitää voida muidenkin kasvattaa kuin psykiatrien ja psykologien tai kasvatustieteen tohtoreiden. On totta että olen vain lastenhoitaja, eikä minulle ole kuin 13 vuoden kokemus erilaisten lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta ihan siellä konkreettisella "ruohonjuuritasolla", olen nähnyt sen kehityksen omin silmin mihin tämä tilanne on johtanut enkä näe että se olisi lapsille millään lailla hyväksi.
"Kun curling-vanhemmuus saapui varhaiskasvatukseen".
Tietenkin pitää voida kasvattaa, mutta kyllä se lastepsykiatri ja psykologi osaa sinulle kertoa miten niitä kasvatetaan. Et sinä heitä fiksumpi ole.
Yliopistojen kasvatustieteellisiin tiedekuntiin mahtuu vain yksi aate kerrallaan. Tällä hetkellä siellä uskotaan positiiviseen tunnekasvatukseen, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki jotka eivät usko siihen leimataan tietämättömiksi ja osaamattomiksi.
Tiede ei ole aate. Luulisi siellä ammattikoulussa edes jotain järjellistäkin opetettavan.
Tiede ei ole aate, mutta hyvin usein toiminta yliopistoissa on tieteen kaapuun pukeutunutta aatteellista toimintaa. Tämä on ongelma erityisesti kasvatustieteen, taloustieteen ja sukupuolentutkimuksen kaltaisilla aloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Yksikään lapsen kehityksestä ja psykologiasta oikeasti perillä oleva asiantuntija ei suosittele sellaista kasvatustyyliä, ettei lapsi opi sietämään pettymyksiä ja tekemään sellaisiakin asioita joita ei haluaisi tehdä.
Vaikka psykologisesti jokin asia voisi täydellisessä universumissa ollakkin lapselle hyväksi juuri tietyllä tavalla tehtynä, niin koska lapsi ei elä täydellisessä universumissa, häntä tulee opettaa kestämään epätäydellisyyttä, häntä tulee opastaa miten kohdata tilanteita missä turhautuu, pettyy ja missä joutuu ulos mukavuusalueeltaan.
Koko elämä on nimittäin täynnä tuollaisia tilanteita, on todella häiritsevää, että samaan aikaan puhutaan lasten täydellisestä posiitiivisesta kasvatuksesta, mutta sitten saman instanssin työntekijöitä kohdellaan miten sattuu: Ketään ei kiinnosta miltä siitä varhaiskasvattajasta tuntuu vääntää jokaisen lapsen kanssa joka asiasta, miltä tuntuu saada turpaan lapsilta ja haukkuja vanhemmilta, miltä tuntuu kun esihenkilöitä ei kiinnosta tukea työntekijöiden omaa elämää joustamalla, jos työntekijällä on vaikka pankissa käyntiä tai akupunktio-hoitoon menoa tai mitä tahansa muuta.
Eikö tämä koko asetelma ole ihan äärettömän irvokas? Ja miten nämä esihenkilöt ja vanhemmat kuvittelee että HEIDÄN lapsistaan voisi tulla työntekijöitä, jotka kestävät sitä samaa haukkumista, väkivaltaa ja työnantajien aiheuttamia pettymyksiä ja vitutusta, jos lapsena elämä on pelkkää keinotekoista juhlaa?
Sinä et selvästikään ole ymmärtänyt, mitä positiivisella pedagogiikalla tarkoitetaan. Se ei tarkoita, etteikö lapsen tarvitsisi sietää pettymyksiä tai tehdä asioita, joita ei halua. Positiivinen pedagogiikka ei ole sama asia kuin curling-kasvatus.
Positiiviseen pedagogiikkaan ei juurikaan sisälly sellaisia keinoja joilla lasta voisi pakottaa tekemään asioita joita lapsi ei halua. Ja sikäli kun niitä sisältyy, niin ne ovat niin työläitä toteuttaa, ettei niihin millään riitä päiväkodissa aika, kun parin ihmisen pitäisi huolehtia paristakymmenestä lapsesta.
Suosittelen tutustumaan esim. Liisa Ahosen tai Eliisa Leskisenojan kirjoihin. Niissä on paljon ihan käytännön esimerkkejä, miten lasten kanssa voi toimia haastavissa tilanteissa.
Nämä käytännön esimerkit positiivisesta kasvatuksesta lähtevät kaikki siitä olettamasta, että lapsi ei tee asioita siksi, että asettaisi oman etunsa sääntöjen edelle vaan siksi, että on esimerkiksi ymmärtämätön eikä tiedä parempaa toimintatapaa.
Tällaiset perustavanlaatuiset puutteet ajattelumallissa ovat hyvin tyypillisiä ideologioille. Ideologian seuraajien luja usko siihen, että on löydetty jotain uutta ja vallankumouksellista korvaa puutteet faktoissa.
Kaikilla on joku kasvatusideologia, myös sinulla.
Ideologioissa on eroja. Esimerkiksi demari on ihan eri asia kuin marxisti-leninisti. Positiivinen kasvatus on ideologiana fanaattinen, vallankumouksellinen ja ehdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa on tuomittu, vanhemman ja ei alalla olevan näppikseltä, tablettien käyttö varhaiskasvatuksessa.
Koettakaa nyt päättää stana mitä keinoja "sallitte" ja mitä ette siellä käytettävän!!!??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Kyllä lapsia pitää voida muidenkin kasvattaa kuin psykiatrien ja psykologien tai kasvatustieteen tohtoreiden. On totta että olen vain lastenhoitaja, eikä minulle ole kuin 13 vuoden kokemus erilaisten lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta ihan siellä konkreettisella "ruohonjuuritasolla", olen nähnyt sen kehityksen omin silmin mihin tämä tilanne on johtanut enkä näe että se olisi lapsille millään lailla hyväksi.
"Kun curling-vanhemmuus saapui varhaiskasvatukseen".
Tietenkin pitää voida kasvattaa, mutta kyllä se lastepsykiatri ja psykologi osaa sinulle kertoa miten niitä kasvatetaan. Et sinä heitä fiksumpi ole.
Yliopistojen kasvatustieteellisiin tiedekuntiin mahtuu vain yksi aate kerrallaan. Tällä hetkellä siellä uskotaan positiiviseen tunnekasvatukseen, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki jotka eivät usko siihen leimataan tietämättömiksi ja osaamattomiksi.
Tiede ei ole aate. Luulisi siellä ammattikoulussa edes jotain järjellistäkin opetettavan.
Tiede ei ole aate, mutta hyvin usein toiminta yliopistoissa on tieteen kaapuun pukeutunutta aatteellista toimintaa. Tämä on ongelma erityisesti kasvatustieteen, taloustieteen ja sukupuolentutkimuksen kaltaisilla aloilla.
Mulla on kaksi maisterin tutkintoa kumpikin eri yliopistoista ja voin sanoa, että puhut paskaa. Kannattaa opiskella enemmän, niin ymmärtää maailmasta edes jotain.
Jari Sinkkosen, Liisa Keltikangas-Järvisen ja Ben Furmanin kirjat on ihan hyviä, lukekaa niitä.
Jarin sanoin: "Vanhemman tärkein, tai yksi tärkeimmistä, tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä".
Aamen!! Ja kyllä, se tarkoittaa sitä, että sanot lapsellesi myös "ei"!
T. Vakahoitaja pian 20v
Vierailija kirjoitti:
Mulla kaksi autismin kirjolaista, turhaa kaikki teidän spekuloinnit. On olemassa lapsia, jotka ei yksinkertaisesti pysty olemaan päikyssä rauhallisena/keskittyneenä varsinkaan nukkariaikana. Erikseen on sitten kasvatusongelmaiset.
T.VEO Helsingistä
Luulisi veo:lla olevan jotain järkevämpääkin sanottavaa keskusteluun osallistuessaan, kuin että olette kaikki väärässä, minulla on omia lapsia, asia on näin.
Tai sitten voi olla ihan vain osallistumatta keskusteluun, koska tuokon oli tuollainen haukkuvanaamainen selfie, jota kukaan ei halua edes miettiä tai ei ainakaan anna kenellekään mitään.
Vierailija kirjoitti:
T. Vakahoitaja pian 20v
20 vuotta sitten ei ollut vakahoitajia. Silloin oli lastenhoitajat joiden työnä oli päivähoitaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teidän mielestä pitäisi tehdä 4-vuotiaalle, joka alkaa huutaa nukkarissa ja yrittää pois sieltä eikä halua levätä? Veo käski pitää kiinni tyttöä, mutta hän on niin vahva ettei me jakseta pitää kainalossa. Yrittää myös purra/raapia. Ja pitää muita hereillä huutamalla. . Miten tällaisen kanssa tulee toimia? Tarrataulut on kokeiltu jne..Ei auta.
Eri lapsilla toimineita keinoja:
- tablettiin kiva timer, jota lapsi saa omassa rauhassaan tuijottaa
- aistipullo/fidget spinner
- kuulosuojaimet lapselle, joka häiriintyi muiden lasten itkusta ja unimusiikista
- muutama kirja, joita lapsi saa itsekseen selata
- kaappisängyn oveen lapselle mieluinen juliste
- äidin tuoksuinen huivi unikaverina
- pieni yövalo lapsen sängyn päätyyn
- painokoira
- maja, jossa lapsi sai pötkötellä
- lasta ei edes laitettu makuulleen, vaan hän sai istua satua lukevan aikuisen sylissä/vieressä sohvalla
Riippuen ihan siitä, minkä vuoksi lapsi ei halua nukkariin mennä; onko syynä pelko, koti-ikävä, tylsistyminen, vai mikä. Myös sillä voi olla vaikutusta, missä vaiheessa lapsi menee nukkariin. Toisilla auttaa, kun menee rauhoittumaan ensimmäisenä ja jollain toisella auttaa, kun sinne menee viimeisenä, kun muut ovat jo rauhoittuneet sänkyihinsä. Toisilla auttaa sosiaalinen tarina/kuvitettu nukkarihetki ja timer, joista lapsen on helpompi seurata sitä, missä vaiheessa nukkarista pääsee pois. Toki myös nukkarit ovat erilaisia, osa on pilkkopimeitä ja toisia ei saa pimeäksi tekemälläkään, on hyvin äänieristettyjä tiloja ja toisaalta tiloja, joissa seinän takana pauhaa tiskikone. Oman kokemukseni perusteella kuitenkin kaikista eniten on merkitystä sillä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Tuon ikäisen lapsen kanssa voisi jo yrittää keskustella siitä, mikä nukkarissa ahdistaa ja mitä lapsi itse ehdottaisi ratkaisuksi siihen.
Tässä vaiheessa on ihan sama, kun unohdettaisiin koko nukkari kokonaan, vaikka toki etenkin tabletin tuijottaminen varmasti rauhoittaa jokaisen lapsen, jos ammattitaitaitoinen varhaiskasvattaja oikeasti alentuu sitä konstia käyttämään. Ei aikaakaan kun siellä nukkarissa ei yksikään lapsi "osaa rauhoittua" ilman leluja tai tabletteja, kuulosuojaimia ja nenätulppia.
Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu positiivisen kasvatuksen käyttöön, joten et sinä voi kurittamaankaan niitä lapsia ruveta.
Lapsen käytökseen on aina joku syy, ja lapsikohtaisesti katsotaan mitä tukitoimia tarvitaan, jotta lapsi oppii sellaisen tavan ilmaista tunteitaan joka mahdollistaa muille lapsille leporauhan.
Vakasosionomi
Kiitos tästä kommentista, valaa uskoa, että siellä päiväkodissa on asiallisia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Useimmat tässä ketjussa eivät siinä vakuuta.
Harmi ettei ne ammattitaitoiset saa lapsia tekemään asioita mitä lasten pitäis tehdä vaikkei huvittaiskaan :D Mutta onneksi moni ammattitaidoton on jo lähtenyt ja haluaa lähteä pois alalta, niin jää nämä ammattitaitoiset lasten lahjojat luomaan tulevaa narsistista ja ylimielistä sukupolvea joka ei kunnioita mitään muuta kuin itseään.
Yritätkö sinä todellakin siellä solkata, että 4 -vuotias, joka ei kykene asettumaan lepoon silloin kuin käsketään, tekee sen ylimielisyyttään ja ilkeyttään?
Poimit yhden asian kaiken sekasotkun keskeltä. Se mielestäni kannustaa lapsia ilkeilyyn, ettei heiltä vaadita mitään, että voi kun Irma-Petteri ei nyt jaksa istua ruokapöydässä paikoillaan, no haetaan tabletti tai lelu tai joku kiva kuva että jaksaa istua ja jos ei sittenkään jaksa, niin älköön istuko. Eikö lapsi jaksa makoilla hiljaa kuuntelemassa satua? No voi raukkaa, pistetään tabletti, annetaan lelu tai viedään nukkariin missä saa kiipeillä puolapuilla levähtämisen sijaan, kun ei Irma-Petteri luonnostaan osaa rauhoittua heti vauvasta alkaen.
Toisinsanoen eihän tuo posiitivuus koske vain nukkaria, vaan se koskee ihan kaikkea muutakin, oli sitten kyse syömisestä, levähtämisestä, tuokiolla kuuntelusta, pukemisesta, riisumisesta, vessassa käymisestä, lelujen keräämisestä. Tänä päivänä kaikki nämä on 5-7 vuotiaille lapsillekkin täysin utopistisia tilanteita, mitä ei voi tehdä ilman että luvassa jokin palkinto tai joku supermukava kannustin, oli se sitten timer-animaatio tai joku kiekuva ja hihittävä tarhantäti joka kehuu 6 vuotiasta kimittäen ja tuulattaen kun tämä sai puettua pipon päähänsä (kun ensin pomppi vartin ajan sohvalla ja juoksi pitkin käytäviä).
Varhaiskasvatus on mennyt aivan pelle touhuksi monen kasvattajan osalta, mitään muuta ei enää osata kuin kehua ja olla yltiöposiitivisia tajuamatta, että se sama Pekka ja Susi-ilmiö koskee muutakin kuin turhaa avun huutamista. Jos oikeasti ihmistä kehuu ihan naurettavista asioista ja myös silloin kun siihen ei olisi edes aihetta (siinä ei ole mitään hienoa, että 6 vuotias saa vartin pelleilyn jälkeen pipon laitettua päähänsä) niin eihän ne kehut lopulta tunnu enää missään, ne on pelkkää sanahelinää ja älykkäät lapset tajuaa että stressaantuneet aikuiset vain feikkaa iloista vaikka oikeasti heitä ärsyttää lapsen touhut ja sekös vasta onkin hauskaa kun saa vedättää aikuista ihmistä kehumaan ja kimittämään vieläkin enemmän.
Ei taida sinulla paljoa olla osaamista lasten kehityksestä tai psykologiasta.
Yksikään lapsen kehityksestä ja psykologiasta oikeasti perillä oleva asiantuntija ei suosittele sellaista kasvatustyyliä, ettei lapsi opi sietämään pettymyksiä ja tekemään sellaisiakin asioita joita ei haluaisi tehdä.
Vaikka psykologisesti jokin asia voisi täydellisessä universumissa ollakkin lapselle hyväksi juuri tietyllä tavalla tehtynä, niin koska lapsi ei elä täydellisessä universumissa, häntä tulee opettaa kestämään epätäydellisyyttä, häntä tulee opastaa miten kohdata tilanteita missä turhautuu, pettyy ja missä joutuu ulos mukavuusalueeltaan.
Koko elämä on nimittäin täynnä tuollaisia tilanteita, on todella häiritsevää, että samaan aikaan puhutaan lasten täydellisestä posiitiivisesta kasvatuksesta, mutta sitten saman instanssin työntekijöitä kohdellaan miten sattuu: Ketään ei kiinnosta miltä siitä varhaiskasvattajasta tuntuu vääntää jokaisen lapsen kanssa joka asiasta, miltä tuntuu saada turpaan lapsilta ja haukkuja vanhemmilta, miltä tuntuu kun esihenkilöitä ei kiinnosta tukea työntekijöiden omaa elämää joustamalla, jos työntekijällä on vaikka pankissa käyntiä tai akupunktio-hoitoon menoa tai mitä tahansa muuta.
Eikö tämä koko asetelma ole ihan äärettömän irvokas? Ja miten nämä esihenkilöt ja vanhemmat kuvittelee että HEIDÄN lapsistaan voisi tulla työntekijöitä, jotka kestävät sitä samaa haukkumista, väkivaltaa ja työnantajien aiheuttamia pettymyksiä ja vitutusta, jos lapsena elämä on pelkkää keinotekoista juhlaa?
Sinä et selvästikään ole ymmärtänyt, mitä positiivisella pedagogiikalla tarkoitetaan. Se ei tarkoita, etteikö lapsen tarvitsisi sietää pettymyksiä tai tehdä asioita, joita ei halua. Positiivinen pedagogiikka ei ole sama asia kuin curling-kasvatus.
Minä olen ymmärtänyt sen ihan oikein, mutta suurin osa ymmärtänyt sen täysin väärin ja se että suurin osa on ymmärtänyt sen väärin tarkoittaa, että asia on esitetty huonosti, monet ihmisistä ovat niin yksinkertaisia etteivät osaa lukea rivien välistä tai ymmärrä, että jokin asia on olemassa vaikkei siitä puhuttaisi ääneen, tämä väärinymmärrys täytyisi huomioida ja opettaa asiaa niin, että korostetaan sitä että kuriakin täytyy silti pitää ja että ennenkuin voi olla positiivinen täytyy olla kuri lapsella ja että turhaan kehuminen ei ole mitään muuta kuin turhaan kehumista, vaatimukset ja kehut tulee tulla lapsen taso huomioiden, eskaria ei voi kehua samoista asioista kuin yksivuotiasta vaan voi ihan reilusti olettaa, että hän jo osaa jotakin ilman että siinä on mitään ihmeellistä kehuttavaa.
Sinä et selvästikään ole ymmärtänyt, mitä positiivisella pedagogiikalla tarkoitetaan. Se ei tarkoita, etteikö lapsen tarvitsisi sietää pettymyksiä tai tehdä asioita, joita ei halua. Positiivinen pedagogiikka ei ole sama asia kuin curling-kasvatus.