Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19702)
6301/19702
|
04.12.2022 |
Lapseni on kaiken tuon yllä kirjoitetun lisäksi oppinut varhaiskasvatuksessa jonottamaan! Siellä jonotetaan joka välissä. Se näyttää ja kuulostaa koomiselta, mutta oikeasti se on tosi tärkeä taito ja jonossa oleminen osoittaa kunnioitusta muita jonossa olevia kohtaan. Myös luo turvallisuutta, kun ei säntäillä joka paikkaan. Huomaan omasta lapsesta, että bussiin/ratikkaan/metroon/junaan mentäessä, kaupan kassalla, uimahallissa, teatterissa, liikennevaloissa jne. arkisissa tilanteissa jonotustaidosta on hyötyä ja se myös tekee tilanteista ennakoitavampia ja turvallisempia. Lapsi ei ryntäilee ihmisiä päin tai menetä hermojaan joutuessaan hetken odottamaan. Oman vuoron odottaminen ylipäätään on tärkeä taito, joka ei lapselta tule aivan luonnostaan. Kiitos jonotustaidoista varhaiskasvattajille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omat lapset ovat olleet varhaiskasvatuksessa silloin kun se oli päivähoitoa. Ensin ihanalla perhepäivähoitajalla ja sitten päiväkodissa ennen koulun aloitusta.
Ja onneksi olen itse vain lastenhoitaja. Saan olla autuaallisen tietämätön pedagogiikasta, sen suunnittelusta ja toteutumisesta. Ei tarvitse väsätä vasuja tai käydä keskusteluja psykologien kanssa tai taistella lapselle toimintaterapian arviota.
Saan leikkiä lasten kanssa, pelata, askarrella, käydä jumppasalissa ilman paineita em. asioista. Toki joskus on sitä open suunnittelemaa ohjelmaa mutta ei onneksi aina ja silloin saan tehdä lasten kanssa mitä huvittaa tai on huvittamatta.
En osallistu whatsapp ketjuihin joihin pukkaa viestiä vapaa-ajalla, en tarvitse klo 21:00 illalla viestiä siitä, että mitä tehdään huomenna klo 11:00-12:00, sen ehtii kertoa aamulla ja jos ei ehdi niin ei siitä palkkaa tiputeta.
Anon lomani ajoissa, jos ei myönnetä, ilmoitan että pidänkin lomani joskus muulloin. Itse tykkään olla loma-aikoina töissä, silloin meno on aina rennompaa ja lapsia vähemmän. Pidän lomani silloin kun talo on täynnä lapsia.
Syön valvonta-aterian, siitä saa päivän aterian. Onneksi olen töissä vanhanaikaisessa rakennuksessa ja siellä ei ole erillistä ruokalaa. En menis uudenaikaiseen päiväkotiin töihin kuin pakolla. Ruoka-ajat ovat meillä rauhallisia ja porrastamalla aikuisten ruokailua on saatu hyviä tuloksia jaksamisen kanssa.
Pidän joka päivä 10 minuutin taukoni ja huom. se alkaa vasta kun astun taukotilaan. Se ei sisällä pissalla käyntiä. Tämä taataan kaikille kollegoille. Tosin aika voi poiketa totutusta. Hyvä aika on esim. välipala kunhan se on laitettu yhdessä alkuun.
Pitäkää hyvät ihmiset puolenne. Muuttakaa totuttuja tapoja ja tehkää uusia käytäntöjä. Älkää stressatko, kasvaa ne lapset vähemmälläkin.
Kommentoin tummentamaani lausetta, joka hyppäsi silmilleni: mistä ihmeestä olet saanut tuollaista päähäsi? Tottakai lastenhoitajan tulee olla perillä varhaiskasvatuksen pedagogiikasta ja tuntea vasu. Kyllä lastenhoitajallakin on pedagoogista vastuuta, ei vain hoitovastuu. Sun toiminnan tulee olla maan, kunnan ja päiväkotisi vasujen mukaista. Samoin sun pitää lukea tai kuulla opettajalta jokaisen lapsen henkilökohtainen vasu, tietää tavoitteet ja haasteet ym
Tuollaista on saanut päähänsä (ja päällensä) jatkuvalla syötöllä varhaiskasvatuksen lanseerauksesta lähtien. "Hoitajat eivät ymmärrä pedagogiikasta mitään, pedagogiikka on opettajien osaamisala, pedagogiikka on salatiede, jota kandiopet nysväävät piiloissaan, hoitajien ja sosionomien koulutus ei perustu pedagogiikkaan eikä sisällä pedagogiikkaa, kandiope on tiimin pedagoginen johtaja, muille ei ole suotu pedagogista osaamista eivätkä he näin ollen ole tervetulleita puhumaan siitä, mistä eivät mitään ymmärrä... "
Ketjussa oli aiemmin tarjolla tapausesimerkki, johon pyydettiin kandeja vastaamaan, miten heidän pedagogiikkansa eroaa muista ammattiryhmistä. Vain yksi rohkea hoitaja ja yksi asiallinen kandiopettaja jakoivat näkemyksensä. Niissä vastauksissa oli eroa. Sosionomeja ei ilmaantunut vastaamaan, ovatko jo muissa töissä? Joka tapauksessa, vastausten ero antoi pientä käsitystä, miksi juuri tiimityö ja kaikkien ammattiryhmien TASAPUOLINEN näkyminen suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja kehittämisessä on ainoa perusteltavissa oleva pedagoginen tapa. Ei yhden tyypin ohjeiden mukaan hyppiminen.
Paitsi että se kyselijä oli provo ja minä kirjoitin molemmat mainitsemasi vastaukset (eli esiinnyin vakaopena ja lh:na).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omat lapset ovat olleet varhaiskasvatuksessa silloin kun se oli päivähoitoa. Ensin ihanalla perhepäivähoitajalla ja sitten päiväkodissa ennen koulun aloitusta.
Ja onneksi olen itse vain lastenhoitaja. Saan olla autuaallisen tietämätön pedagogiikasta, sen suunnittelusta ja toteutumisesta. Ei tarvitse väsätä vasuja tai käydä keskusteluja psykologien kanssa tai taistella lapselle toimintaterapian arviota.
Saan leikkiä lasten kanssa, pelata, askarrella, käydä jumppasalissa ilman paineita em. asioista. Toki joskus on sitä open suunnittelemaa ohjelmaa mutta ei onneksi aina ja silloin saan tehdä lasten kanssa mitä huvittaa tai on huvittamatta.
En osallistu whatsapp ketjuihin joihin pukkaa viestiä vapaa-ajalla, en tarvitse klo 21:00 illalla viestiä siitä, että mitä tehdään huomenna klo 11:00-12:00, sen ehtii kertoa aamulla ja jos ei ehdi niin ei siitä palkkaa tiputeta.
Anon lomani ajoissa, jos ei myönnetä, ilmoitan että pidänkin lomani joskus muulloin. Itse tykkään olla loma-aikoina töissä, silloin meno on aina rennompaa ja lapsia vähemmän. Pidän lomani silloin kun talo on täynnä lapsia.
Syön valvonta-aterian, siitä saa päivän aterian. Onneksi olen töissä vanhanaikaisessa rakennuksessa ja siellä ei ole erillistä ruokalaa. En menis uudenaikaiseen päiväkotiin töihin kuin pakolla. Ruoka-ajat ovat meillä rauhallisia ja porrastamalla aikuisten ruokailua on saatu hyviä tuloksia jaksamisen kanssa.
Pidän joka päivä 10 minuutin taukoni ja huom. se alkaa vasta kun astun taukotilaan. Se ei sisällä pissalla käyntiä. Tämä taataan kaikille kollegoille. Tosin aika voi poiketa totutusta. Hyvä aika on esim. välipala kunhan se on laitettu yhdessä alkuun.
Pitäkää hyvät ihmiset puolenne. Muuttakaa totuttuja tapoja ja tehkää uusia käytäntöjä. Älkää stressatko, kasvaa ne lapset vähemmälläkin.
Kommentoin tummentamaani lausetta, joka hyppäsi silmilleni: mistä ihmeestä olet saanut tuollaista päähäsi? Tottakai lastenhoitajan tulee olla perillä varhaiskasvatuksen pedagogiikasta ja tuntea vasu. Kyllä lastenhoitajallakin on pedagoogista vastuuta, ei vain hoitovastuu. Sun toiminnan tulee olla maan, kunnan ja päiväkotisi vasujen mukaista. Samoin sun pitää lukea tai kuulla opettajalta jokaisen lapsen henkilökohtainen vasu, tietää tavoitteet ja haasteet ym"
-
No noinhan sen pitäisikin mennä !
Ohiksena (eli sivusta kommentoiden, en ole tuon edellä olevan kommentin kirjoittaja siis mihin vastasit), voin kertoa että lastenhoitajat voivat tosiaankin olla pahimmillaan siinä tilanteessa että tosiaankin ovat "autuaan tietämättömiä ryhmän pedagogiikasta ja sen suunnittelusta ja toteutumisesta" . Miksi?
Koska se (pedagoginen suunnittelu) hoidetaan pedapalavereissa opettajien kesken ja tietoa lapsista saati vasujen sisältöä ei edes jaeta tiimipalavereissa hoitajille, koska tiimejä ei ehditä pitämään tai ryhmän opettaja ei.jaa.tietoa. eli. kerro.lapsista.mitään. ryhmän hoitajille,
saati kysy heiltä lapsista yhtään mitään! Vaihtaa vain ajatuksiaan näissä pedapalavereissa "vertaistensa kanssa" tai jotain.
Tätä ilmiötä tapahtuu ryhmissä missä esim hoitajasta on tehty pätevien opettajien puuttuessa tilanteen pakottamana ryhmän pedagoginen johtohahmo eli opettaja, täysin puutteellisin tiedoin lakisääteisistä käytänteistä sun muista toimintatavoista,
jotka hän oppii sitten kantapään kautta jos sittenkään.
On käsittämätöntä, että laki sallii näiden hoitajien opettajien sijaisuudet. Ei muillakaan aloilla ammattikoululaiset sijaista akateemista.
HR-alalta tunnen vastaavia esimerkkejä. Myös koulussa on yleisesti sijaisia, jotka eivät ole opiskelleet päivääkään lukion tai amiksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on varhaiskasvatuksessa (ei päivähoidossa), jotta minä ja puolisoni voimme käydä töissä, ja jotta lapsi oppisi sosiaalisia taitoja ja ryhmässä olemista. Hän oppii ammattitaitoisilta varhaiskasvattajilta myös
- musisointia (meillä ei ole kotona kuin 1 kitara vaikka laulammekin mielellämme), lastenkulttuuria (mitä enemmän lapselle luetaan, viedään häntä teatteriin, sitä parempi - itse emme ehtisi niin usein)
- tunnetaitoja (meillä ei ole tähän pedagogista osaamista eikä tunnekortteja tarinamateriaaleineen)
- erilaisuuden ja moninaisuuden arvostamista ja normalisointia
- liikuntataitoja (vaikka olisimmekin puolisoni kanssa kotona lasta kasvattamassa päivät pitkät, tuskin tutustuttaisimme lasta yhtä monipuolisesti kaikenlaisiin välineisiin ja liikuntalajeihin tai järjestäisimme esimerkiksi tuokioita, joissa harjoitellaan liikkumaan erilaisten eläinten tavoin)
- askartelua ja siinä tarvittavia taitoja, kuten saksien käyttöä (vihaamme askartelua puolisoni kanssa)
- kynän käyttöä (ei meillä ole värityskuvia sellaista määrää mitä lapsi tarvitsee)
- loruja ja laululeikkejä (ei lähde meiltä)
- kasvattamaan perheestään erillistä, omaa identiteettiään pikkuhiljaa turvallisessa ympäristössä
- jne.Jos haluaisin, että lasäpseni on päivähoidossa, voisin hoitaa häntä itse kotona. Mutta varhaiskasvatus on paljon muutakin kuin hoitoa, ja juuri siksi se auttaa kuromaan umpeen eri lähtökohdista tulevien lasten välisiä eroja ja edistää mahdollisuuksien tasa-arvoa. Onneksi meillä on varhaiskasvatus ja siihen koulutetut ammattilaiset.
Sama. Omalle lapselleni jo ikätoveriseura oli suuri kannustin mennä päiväkotiin aamuisin ja arvostin todellakin miten osaava opettaja katsoi perään ja auttoi sosiaalisissa taidoissa ja pulmissa. Lapseni on ainoa lapsi, joten kotona ei olisi mahdollisuutta harjoitella sosiaalisia taitoja ikätoveriseurassa, kaveritaitoja ja hioa leikkitaitoja.
Et tiedä mistä puhut, kuten ei tuo edellinenkään listaaja.
Medialukutaito olisi vanhemmillekin tarpeen.
Päivähoito ja päiväkotilaitos pitivät sisällään tietoisen hoito- ja kasvatustavoitteen. Niissä on kasvatettu Suomen lapset vuoteen 2018 saakka.
Ei tuo kasvatusidea mikään uusi kandien idea ole. Se on markkinoitu suurelle yleisölle niin, että ennen oli jotakin lillumislaitoksia, säilöjä ja vasta nyt, 2018 alkaen, olisi luotu jotakin uutta ja ihmeellistä, jota vain Vaka kandit osaavat.
Lastentarhojen, päiväkotien ja päivähoidon historiasta on olemassa monenlaista tietoa. Kannattaa lukea, jutella eri ammattiryhmien edustajien kanssa, katsoa dokumentteja ja osata suhtautua kriittisesti. Nykymammat vain ovat laiskoja etsimään oikeaa tietoa ja kyseenalaistamaan itselleen helpon ja hyvän, ottavat annettuna kaiken propagandan.
"Oma lapseni on varhaiskasvatuksessa (ei päivähoidossa),
jotta minä ja puolisoni voimme käydä töissä,
ja jotta lapsi oppisi sosiaalisia taitoja ja ryhmässä olemista.
Hän oppii ammattitaitoisilta varhaiskasvattajilta myös
- musisointia (meillä ei ole kotona kuin 1 kitara vaikka laulammekin mielellämme), lastenkulttuuria (mitä enemmän lapselle luetaan, viedään häntä teatteriin, sitä parempi - itse emme ehtisi niin usein)
- tunnetaitoja (meillä ei ole tähän pedagogista osaamista eikä tunnekortteja tarinamateriaaleineen)
- erilaisuuden ja moninaisuuden arvostamista ja normalisointia
- liikuntataitoja (vaikka olisimmekin puolisoni kanssa kotona lasta kasvattamassa päivät pitkät, tuskin tutustuttaisimme lasta yhtä monipuolisesti kaikenlaisiin välineisiin ja liikuntalajeihin tai järjestäisimme esimerkiksi tuokioita, joissa harjoitellaan liikkumaan erilaisten eläinten tavoin)
- askartelua ja siinä tarvittavia taitoja, kuten saksien käyttöä (vihaamme askartelua puolisoni kanssa)
- kynän käyttöä (ei meillä ole värityskuvia sellaista määrää mitä lapsi tarvitsee)
- loruja ja laululeikkejä (ei lähde meiltä)
- kasvattamaan perheestään erillistä, omaa identiteettiään pikkuhiljaa turvallisessa ympäristössä
- jne."
Tuota...mitä se lapsi teiltä vanhemmilta oppii?
Tai suorempaan kysymykseen : miksi sä sitten hommasit lapsen, jos oot ihan kädetön niiden kanssa, etkä välitä edes opetella sen lapsen kanssa yhdessä mitään taitoja?
Toivottavasti osaat opettaa edes peruskäytöstavat, sillä monet ovat pokkana ulkoistaneet MYÖS NIIDEN opettamisen päiväkodille.
Ja sellaisten vanhempien seurauksena sielä on jatkuvasti lapsia jotka kirjaimellisesti hyppivät pitkin seiniä ja pöytiä ja sylkevät aikuisia päin naamaa. Esiopetuksessa ja aamupireissä näitä maassa makoilevia ja kiemurrellen huutavia ja muita potkivia hellantelttuja kiljuu kurkku suorana käpi sen laadukkaasta esiopetukses tai aamupiirin. Ja ei, jokaiselle näistä mölisevistä lapsista ei valitettavasi löydy ikiomaa hoitajaa rauhoittamaan häntä kun huvittaa laittaa lekkeriksi.
"Oi kun me arvostetaan teitä vaka-alan työntekijöitä kun te sitten kasvatatte ja opetatte meidän lapsille KAIKEN, muistakaa vain sitten ettei meidän lapsi saa nukkua kuin korkeintaan 15minuuttia päiväunilla. ennenkuin vaikka väkisin herätätte sen että se nukahtaa iltaseitsemään . Me vanhemmatkin tarvitsemme laatuaikaa että jaksetaan töissämme".
Vaivautukaa edes opettamaan lapselle kuinka ollaan päiväkodissa ja mikä on sopivaa kielenkäyttöä ja mikä ei. Puhutaan sen jälkeen laadukkaasta varhaiskasvatuksesta eikä päivähoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja joululomanne on milloin?
Minulla on 21.12-9.1. Esimies ei vaan vielä tiedä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on kaiken tuon yllä kirjoitetun lisäksi oppinut varhaiskasvatuksessa jonottamaan! Siellä jonotetaan joka välissä. Se näyttää ja kuulostaa koomiselta, mutta oikeasti se on tosi tärkeä taito ja jonossa oleminen osoittaa kunnioitusta muita jonossa olevia kohtaan. Myös luo turvallisuutta, kun ei säntäillä joka paikkaan. Huomaan omasta lapsesta, että bussiin/ratikkaan/metroon/junaan mentäessä, kaupan kassalla, uimahallissa, teatterissa, liikennevaloissa jne. arkisissa tilanteissa jonotustaidosta on hyötyä ja se myös tekee tilanteista ennakoitavampia ja turvallisempia. Lapsi ei ryntäilee ihmisiä päin tai menetä hermojaan joutuessaan hetken odottamaan. Oman vuoron odottaminen ylipäätään on tärkeä taito, joka ei lapselta tule aivan luonnostaan. Kiitos jonotustaidoista varhaiskasvattajille!
Siis ootko muuten antanut lapsesi sinkoilla ja etuilla?
Meillä lapset on oppineet jonottamaan ihan jo kaupassa yms normaaleissa tilanteissa.
Päikyssä olleet oli eskarissa huutamassa ja tönimässä jonossa eikä yhtään osanneet rauhoittua. Pitäähän kotonakin odottaa omaa vuoroa, eli joku muu ottaa ruokaa ensin yms. Ehkä osoittaa miten avuttomia jotkut ovat lastensa kanssa, eivätkä osaa edes kotona vaatia peruskäytöstapoja :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin, miksi esihenkilö, jota esimieheksikin voisi kutsua, näyttää aina pitävän tiettyä lastenhoitajaa prioriteettiaan, samoin kaikkia hänen tiiminsä toiveita ja vaatimuksia. Nyt selvisi: heillä on salasuhde. Kyseinen lastenhoitaja ei joudu kiistelemään lomistaan eikä poissaoloistaan, kaikki sujuu hienosti hänen tahtonsa mukaan. Tätä kun ihmettelin uutena työntekijänä, minulle sitten lopulta kerrottiin, mistä on kyse.
Tämä on sellainen asia, jossa ilmenee selvästi epäreilu kohtelu työntekijöitä kohtaan (se suhde on heidän oma asiansa), mutta miten tähänkin voisi puuttua?
Kirjaat seuraavan työpaikkakokouksen asialistalle esitettävänä asiana henkilöstön tasa-arvoinen kohtelu ja esimiehen esteellisyys. Sitten kokouksessa lausut ja kirjautat, ettet hyväksy käytäntöä, että esihenkilön rakastajatar saa etuja muiden työntekijöiden ohi. Kirjautat sen myös lasten näkökulmasta, tasa-arvoinen kohtelu ei toteudu. Pomon esihenkilöön yhteys myös heti.
Ei onnistu, koska esimies on se, joka laatii ennalta asialistan, eikä salli sen ohitse puhuttavan. Hän on siis niiden kokousten puheenjohtaja. Pomon esihenkilölle asiasta voisi ilmoittaa, mutta tuskin siitä mitään seuraisi. Kääntyisi varmasti meitä työntekijöitä vastaan koko juttu, kun pomo puhuisi itsensä siitä ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omat lapset ovat olleet varhaiskasvatuksessa silloin kun se oli päivähoitoa. Ensin ihanalla perhepäivähoitajalla ja sitten päiväkodissa ennen koulun aloitusta.
Ja onneksi olen itse vain lastenhoitaja. Saan olla autuaallisen tietämätön pedagogiikasta, sen suunnittelusta ja toteutumisesta. Ei tarvitse väsätä vasuja tai käydä keskusteluja psykologien kanssa tai taistella lapselle toimintaterapian arviota.
Saan leikkiä lasten kanssa, pelata, askarrella, käydä jumppasalissa ilman paineita em. asioista. Toki joskus on sitä open suunnittelemaa ohjelmaa mutta ei onneksi aina ja silloin saan tehdä lasten kanssa mitä huvittaa tai on huvittamatta.
En osallistu whatsapp ketjuihin joihin pukkaa viestiä vapaa-ajalla, en tarvitse klo 21:00 illalla viestiä siitä, että mitä tehdään huomenna klo 11:00-12:00, sen ehtii kertoa aamulla ja jos ei ehdi niin ei siitä palkkaa tiputeta.
Anon lomani ajoissa, jos ei myönnetä, ilmoitan että pidänkin lomani joskus muulloin. Itse tykkään olla loma-aikoina töissä, silloin meno on aina rennompaa ja lapsia vähemmän. Pidän lomani silloin kun talo on täynnä lapsia.
Syön valvonta-aterian, siitä saa päivän aterian. Onneksi olen töissä vanhanaikaisessa rakennuksessa ja siellä ei ole erillistä ruokalaa. En menis uudenaikaiseen päiväkotiin töihin kuin pakolla. Ruoka-ajat ovat meillä rauhallisia ja porrastamalla aikuisten ruokailua on saatu hyviä tuloksia jaksamisen kanssa.
Pidän joka päivä 10 minuutin taukoni ja huom. se alkaa vasta kun astun taukotilaan. Se ei sisällä pissalla käyntiä. Tämä taataan kaikille kollegoille. Tosin aika voi poiketa totutusta. Hyvä aika on esim. välipala kunhan se on laitettu yhdessä alkuun.
Pitäkää hyvät ihmiset puolenne. Muuttakaa totuttuja tapoja ja tehkää uusia käytäntöjä. Älkää stressatko, kasvaa ne lapset vähemmälläkin.
Kommentoin tummentamaani lausetta, joka hyppäsi silmilleni: mistä ihmeestä olet saanut tuollaista päähäsi? Tottakai lastenhoitajan tulee olla perillä varhaiskasvatuksen pedagogiikasta ja tuntea vasu. Kyllä lastenhoitajallakin on pedagoogista vastuuta, ei vain hoitovastuu. Sun toiminnan tulee olla maan, kunnan ja päiväkotisi vasujen mukaista. Samoin sun pitää lukea tai kuulla opettajalta jokaisen lapsen henkilökohtainen vasu, tietää tavoitteet ja haasteet ym"
-
No noinhan sen pitäisikin mennä !
Ohiksena (eli sivusta kommentoiden, en ole tuon edellä olevan kommentin kirjoittaja siis mihin vastasit), voin kertoa että lastenhoitajat voivat tosiaankin olla pahimmillaan siinä tilanteessa että tosiaankin ovat "autuaan tietämättömiä ryhmän pedagogiikasta ja sen suunnittelusta ja toteutumisesta" . Miksi?
Koska se (pedagoginen suunnittelu) hoidetaan pedapalavereissa opettajien kesken ja tietoa lapsista saati vasujen sisältöä ei edes jaeta tiimipalavereissa hoitajille, koska tiimejä ei ehditä pitämään tai ryhmän opettaja ei.jaa.tietoa. eli. kerro.lapsista.mitään. ryhmän hoitajille,
saati kysy heiltä lapsista yhtään mitään! Vaihtaa vain ajatuksiaan näissä pedapalavereissa "vertaistensa kanssa" tai jotain.
Tätä ilmiötä tapahtuu ryhmissä missä esim hoitajasta on tehty pätevien opettajien puuttuessa tilanteen pakottamana ryhmän pedagoginen johtohahmo eli opettaja, täysin puutteellisin tiedoin lakisääteisistä käytänteistä sun muista toimintatavoista,
jotka hän oppii sitten kantapään kautta jos sittenkään.
On käsittämätöntä, että laki sallii näiden hoitajien opettajien sijaisuudet. Ei muillakaan aloilla ammattikoululaiset sijaista akateemista.
HR-alalta tunnen vastaavia esimerkkejä. Myös koulussa on yleisesti sijaisia, jotka eivät ole opiskelleet päivääkään lukion tai amiksen jälkeen."
Valitettavasti tuo on täysin totta !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin, miksi esihenkilö, jota esimieheksikin voisi kutsua, näyttää aina pitävän tiettyä lastenhoitajaa prioriteettiaan, samoin kaikkia hänen tiiminsä toiveita ja vaatimuksia. Nyt selvisi: heillä on salasuhde. Kyseinen lastenhoitaja ei joudu kiistelemään lomistaan eikä poissaoloistaan, kaikki sujuu hienosti hänen tahtonsa mukaan. Tätä kun ihmettelin uutena työntekijänä, minulle sitten lopulta kerrottiin, mistä on kyse.
Tämä on sellainen asia, jossa ilmenee selvästi epäreilu kohtelu työntekijöitä kohtaan (se suhde on heidän oma asiansa), mutta miten tähänkin voisi puuttua?
Kirjaat seuraavan työpaikkakokouksen asialistalle esitettävänä asiana henkilöstön tasa-arvoinen kohtelu ja esimiehen esteellisyys. Sitten kokouksessa lausut ja kirjautat, ettet hyväksy käytäntöä, että esihenkilön rakastajatar saa etuja muiden työntekijöiden ohi. Kirjautat sen myös lasten näkökulmasta, tasa-arvoinen kohtelu ei toteudu. Pomon esihenkilöön yhteys myös heti.
Ei onnistu, koska esimies on se, joka laatii ennalta asialistan, eikä salli sen ohitse puhuttavan. Hän on siis niiden kokousten puheenjohtaja. Pomon esihenkilölle asiasta voisi ilmoittaa, mutta tuskin siitä mitään seuraisi. Kääntyisi varmasti meitä työntekijöitä vastaan koko juttu, kun pomo puhuisi itsensä siitä ulos.
Kokouskäytännöt ja asiakirjojen laatiminen ovat myös juridisesti säädellyt. Ei niitä voi miten huvittaa hoitaa. Puheenjohtaja esittelee asiat ja johtaa puhetta, mutta ei päätä yksin yhtään mitään. Joistakin asioista äänestetään, jotkin asiat ovat informaatioluontoisia, joissa pj tiedottaa yhteisöä uusien lakien, asetusten ja työnantajamääräysten toteutustavasta ko. työpaikalla. Tottakai kokouksen asialistalle voi esittää käsiteltäviä asioita ihan kuka vain kokoukseen tehtävänsä puolesta kutsuttu. Ja pitääkin, jos on epäkohtia tms. toiminnan onnistumisen ja lainmukaisuuden kannalta tärkeää. Työntekijöillä (kaikilla heistä) on tiedonsaantioikeus työhönsä ja työyhteisön asioihin liittyen. Kokouksista laadittavat pöytäkirjat ja muistiot on laadittava oikein ja niitä on voitava kommentoida sekä tarvittaessa esittää korjausehdotuksia. Jos kokouksen aikana tehdään päätös, josta olet eri mieltä, kirjautat eriävän mielipiteen pöytäkirjaan nimelläsi. Sitä ei tarvitse perustella. Sihteerin on pakko kirjata se, jos sinä sen esität. Tällä voi myöhemmin olla tärkeä juridinen merkitys, kun epäkohdat kasvavat tai niistä tulee negatiivisia seurauksia. Osoitat silloin, ettet ole kannattanut päätöstä, joka johti ongelmiin. Et siis ole vastuussa ko. päätöksen hyväksymisestä seuraamuksineen.
"Ei tuo kasvatusidea mikään uusi kandien idea ole.
Se on markkinoitu suurelle yleisölle niin, että ennen oli jotakin lillumislaitoksia,
säilöjä ja vasta nyt, 2018 alkaen, olisi luotu jotakin uutta ja ihmeellistä,
jota vain Vaka kandit osaavat.
Lastentarhojen, päiväkotien ja päivähoidon historiasta on olemassa monenlaista tietoa. Kannattaa lukea, jutella eri ammattiryhmien edustajien kanssa,
katsoa dokumentteja ja osata suhtautua kriittisesti.
Nykymammat vain ovat laiskoja etsimään oikeaa tietoa,
ja kyseenalaistamaan itselleen helpon ja hyvän, ottavat annettuna kaiken propagandan."
Siinä vaiheessa kun ammattilainen hoitaa omat muksut ja itse saa samaan aikaan relata kotona , niin ei silloin tietenkään mennä kyseenalaistamaan hoidon laatua tai yhtään mitään ! Nautitaan oikeudesta subjektiiviseen päivähoitoon !
Subjektiivinen päivähoito-oikeus eli oikeus varhaiskasvatukseen vaikka toinen tai molemmat vanhemmat hengaisi kotona on mainio keksintö!
Eläköön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joululomanne on milloin?
Minulla on 21.12-9.1. Esimies ei vaan vielä tiedä sitä.
Mikä sinulla on toteuttamisen suhteen suunnitelmana loma-asiassa?
Vuosilomaa, palkatonta, sairauslomaa ja jos sitä niin millä diagnoosilla?
Voi iesus täällä jengi käy kierroksilla aivan turhasta 🤣🤣 ensin itse käsittää ihan tahallaan väärin muiden kirjoituksia ja tulkitsee niitä väärin, ja sitten raivoaa ihan hysteerisinä että EI KYLLÄ NYKYVANHEMMAT OSAA MITÄÄN NE VAAN KÄY TÖISSÄ JA JÄTTÄÄ LAPSET HOITOON JA KEHTAA VIELÄ KIITTÄÄ HYVÄSTÄ VARHAISKASVATUKSESTA KYLLÄ EI KUKAAN TYÖSSÄKÄYVÄ VANHEMPI KOSKAAN ASKARTELE TAI MUSISOI TAI PELAA PALLOA LASTENSA KANSSA EIKÄ NE EDES OPETA NIITÄ MUKULOITA KÄYTTÄYTYMÄÄN TAI JONOTTAMAAN VAAN AINOASTAAN KANDIT OSAAVAT OPETTAA NÄMÄ TAIDOT LAPSILLE KYLLÄ ON ASIAT HUONOSTI SUOMEN MAASSA EI IHME ETTÄ LAPSET ON VÄKIVALTAISIA JA ON ADHDTA KAIKILLA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on kaiken tuon yllä kirjoitetun lisäksi oppinut varhaiskasvatuksessa jonottamaan! Siellä jonotetaan joka välissä. Se näyttää ja kuulostaa koomiselta, mutta oikeasti se on tosi tärkeä taito ja jonossa oleminen osoittaa kunnioitusta muita jonossa olevia kohtaan. Myös luo turvallisuutta, kun ei säntäillä joka paikkaan. Huomaan omasta lapsesta, että bussiin/ratikkaan/metroon/junaan mentäessä, kaupan kassalla, uimahallissa, teatterissa, liikennevaloissa jne. arkisissa tilanteissa jonotustaidosta on hyötyä ja se myös tekee tilanteista ennakoitavampia ja turvallisempia. Lapsi ei ryntäilee ihmisiä päin tai menetä hermojaan joutuessaan hetken odottamaan. Oman vuoron odottaminen ylipäätään on tärkeä taito, joka ei lapselta tule aivan luonnostaan. Kiitos jonotustaidoista varhaiskasvattajille!
Siis ootko muuten antanut lapsesi sinkoilla ja etuilla?
Meillä lapset on oppineet jonottamaan ihan jo kaupassa yms normaaleissa tilanteissa.
Päikyssä olleet oli eskarissa huutamassa ja tönimässä jonossa eikä yhtään osanneet rauhoittua. Pitäähän kotonakin odottaa omaa vuoroa, eli joku muu ottaa ruokaa ensin yms. Ehkä osoittaa miten avuttomia jotkut ovat lastensa kanssa, eivätkä osaa edes kotona vaatia peruskäytöstapoja :(
En ole antanut lapseni etuilla ja sinkoilla. Hän on varsin kärsivällinen ja kohtelias sekä huomaavainen ja hyvätapainen viskarivesseli.
Tää ketju saa mut oksentamaan..... Kiva työskennellä tällaisella alalla. T. Vakaope
" Tää ketju saa mut oksentamaan..... Kiva työskennellä tällaisella alalla. T. Vakaope"
Mielestäni tämä ketju on ihan parasta treeniä vaka-alakohtaiselle tunnetaitojemme pedagogiselle treenille!
T. Toinen Akateeminen Vakaope.
Vierailija kirjoitti:
"Oma lapseni on varhaiskasvatuksessa (ei päivähoidossa),
jotta minä ja puolisoni voimme käydä töissä,
ja jotta lapsi oppisi sosiaalisia taitoja ja ryhmässä olemista.
Hän oppii ammattitaitoisilta varhaiskasvattajilta myös
- musisointia (meillä ei ole kotona kuin 1 kitara vaikka laulammekin mielellämme), lastenkulttuuria (mitä enemmän lapselle luetaan, viedään häntä teatteriin, sitä parempi - itse emme ehtisi niin usein)
- tunnetaitoja (meillä ei ole tähän pedagogista osaamista eikä tunnekortteja tarinamateriaaleineen)
- erilaisuuden ja moninaisuuden arvostamista ja normalisointia
- liikuntataitoja (vaikka olisimmekin puolisoni kanssa kotona lasta kasvattamassa päivät pitkät, tuskin tutustuttaisimme lasta yhtä monipuolisesti kaikenlaisiin välineisiin ja liikuntalajeihin tai järjestäisimme esimerkiksi tuokioita, joissa harjoitellaan liikkumaan erilaisten eläinten tavoin)
- askartelua ja siinä tarvittavia taitoja, kuten saksien käyttöä (vihaamme askartelua puolisoni kanssa)
- kynän käyttöä (ei meillä ole värityskuvia sellaista määrää mitä lapsi tarvitsee)
- loruja ja laululeikkejä (ei lähde meiltä)
- kasvattamaan perheestään erillistä, omaa identiteettiään pikkuhiljaa turvallisessa ympäristössä
- jne."Tuota...mitä se lapsi teiltä vanhemmilta oppii?
Tai suorempaan kysymykseen : miksi sä sitten hommasit lapsen, jos oot ihan kädetön niiden kanssa, etkä välitä edes opetella sen lapsen kanssa yhdessä mitään taitoja?
Toivottavasti osaat opettaa edes peruskäytöstavat, sillä monet ovat pokkana ulkoistaneet MYÖS NIIDEN opettamisen päiväkodille.
Ja sellaisten vanhempien seurauksena sielä on jatkuvasti lapsia jotka kirjaimellisesti hyppivät pitkin seiniä ja pöytiä ja sylkevät aikuisia päin naamaa. Esiopetuksessa ja aamupireissä näitä maassa makoilevia ja kiemurrellen huutavia ja muita potkivia hellantelttuja kiljuu kurkku suorana käpi sen laadukkaasta esiopetukses tai aamupiirin. Ja ei, jokaiselle näistä mölisevistä lapsista ei valitettavasi löydy ikiomaa hoitajaa rauhoittamaan häntä kun huvittaa laittaa lekkeriksi.
"Oi kun me arvostetaan teitä vaka-alan työntekijöitä kun te sitten kasvatatte ja opetatte meidän lapsille KAIKEN, muistakaa vain sitten ettei meidän lapsi saa nukkua kuin korkeintaan 15minuuttia päiväunilla. ennenkuin vaikka väkisin herätätte sen että se nukahtaa iltaseitsemään . Me vanhemmatkin tarvitsemme laatuaikaa että jaksetaan töissämme".
Vaivautukaa edes opettamaan lapselle kuinka ollaan päiväkodissa ja mikä on sopivaa kielenkäyttöä ja mikä ei. Puhutaan sen jälkeen laadukkaasta varhaiskasvatuksesta eikä päivähoidosta.
Ei lapsemme opi meiltä vanhemmilta mitään. Me emme ole pedagogisia asiantuntijoita, vaan olemme ulkoistaneet kasvatuksen ja opetuksen varhaiskasvatusinstituutiolle. Emme edes puhu lapselle, jottei hän opi vahingossa kieltä ja kulttuuria. Käymme töissä ja vapaa-ajan säilömme lasta kotona ja ruokimme toki suositusten mukaisesti ja annamme rokoteohjelman mukaiset rokotteet, pesemme jne. Onpahan sitten vanhana joku, joka hoivaa ja joka saa perintömme. Kyllä lapsi varhaiskasvatusyksikössä oppii kaiken tarpeellisen. Ei kotona mitään tarvitse oppia.
Vierailija kirjoitti:
" Tää ketju saa mut oksentamaan..... Kiva työskennellä tällaisella alalla. T. Vakaope"
Mielestäni tämä ketju on ihan parasta treeniä vaka-alakohtaiselle tunnetaitojemme pedagogiselle treenille
T. Toinen Akateeminen Vakaope.
Vakaopen koulutuksesta, tittelistä ja palkasta kateelliset hoitajamammat ne täällä päästelee katkerina höyryjä, kun eivät töissä uskalla päin naamaa sanoa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on kaiken tuon yllä kirjoitetun lisäksi oppinut varhaiskasvatuksessa jonottamaan! Siellä jonotetaan joka välissä. Se näyttää ja kuulostaa koomiselta, mutta oikeasti se on tosi tärkeä taito ja jonossa oleminen osoittaa kunnioitusta muita jonossa olevia kohtaan. Myös luo turvallisuutta, kun ei säntäillä joka paikkaan. Huomaan omasta lapsesta, että bussiin/ratikkaan/metroon/junaan mentäessä, kaupan kassalla, uimahallissa, teatterissa, liikennevaloissa jne. arkisissa tilanteissa jonotustaidosta on hyötyä ja se myös tekee tilanteista ennakoitavampia ja turvallisempia. Lapsi ei ryntäilee ihmisiä päin tai menetä hermojaan joutuessaan hetken odottamaan. Oman vuoron odottaminen ylipäätään on tärkeä taito, joka ei lapselta tule aivan luonnostaan. Kiitos jonotustaidoista varhaiskasvattajille!
Siis ootko muuten antanut lapsesi sinkoilla ja etuilla?
Meillä lapset on oppineet jonottamaan ihan jo kaupassa yms normaaleissa tilanteissa.
Päikyssä olleet oli eskarissa huutamassa ja tönimässä jonossa eikä yhtään osanneet rauhoittua. Pitäähän kotonakin odottaa omaa vuoroa, eli joku muu ottaa ruokaa ensin yms. Ehkä osoittaa miten avuttomia jotkut ovat lastensa kanssa, eivätkä osaa edes kotona vaatia peruskäytöstapoja :(
Kyllä. Osa on avuttomia ja veteliä mitä tulee oman lapsen kasvattamisen suhteen ihan perusasioissa.
Siellä sitä muutama napero juoksuttaa tumput suorana seisovaa vanhempaa joka ikinen iltapäivä vähintään puoli tuntia pitkin pk:n pihaa, kun tyypit on niin saamattomia ettei osata omaa lasta napata jämäkästi kainaloon ja lampsia kotia kohti.
Odotellaan siinä sormi suussa lässyttäen lapselle tyyliin että koska sää kulta haluisit lähtee....mentäiskö kohta..
Lapselle annetaan omituisesti valta, mikä kuuluu suoraan osaksi vanhemmuuden kasvatustaitoja.
Alue: Aihe vapaa