Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu on kyllä jännän epälooginen. Olen omaa linjaani seuraten kirjoittanut useita eri kommentteja ja saanut osaan valtavasti alapeukkuja ja osaan taas valtavasti yläpeukkuja. Missä johdonmukaisuus peukutuksessa? Ainakin vaikuttaa siltä, että jos viestin allekirjoittaa akateemisen tutkinnon suorittaneena, on alapeukkutulva taattu, mutta jos kirjoittaa olevansa lastenhoitaja, saa yläpeukkuja.

Kerro nyt kumpi olet, lastenhoitaja vai opettaja, niin tiedetään peukuttaa oikein.

Meillä eskarilaiset ovat hurjan kiinnostuneita ja motivoituneita kaikesta kouluun ja eskaritehtäviin liittyvistä jutuista. Joutuu ihan toppuuttelemaan, ettei tehdä eskarikirjaa kuin kerran viikossa ja kynätehtäviäkin saa joskus piilotella, että malttavat vielä leikkiä. Mutta meidän tehtävänä on tukea ja kannustaa eikä tappaa lapsen innostusta, joten osa tekee meillä joka päivä pieniä tehtäviä. Usein niissä on piirtämistä ja värittämistä ja sensellaista. Olemme tehneet myös viikkojen ajan kokoamaani satukirjaa lasten omista tarinoista ja kuvituksista. Hienomotoriikka ja kynähommat sekä saksien käyttö on näillä lapsilla kehittynyt hurjaa vauhtia eskarisyksyn aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu on kyllä jännän epälooginen. Olen omaa linjaani seuraten kirjoittanut useita eri kommentteja ja saanut osaan valtavasti alapeukkuja ja osaan taas valtavasti yläpeukkuja. Missä johdonmukaisuus peukutuksessa? Ainakin vaikuttaa siltä, että jos viestin allekirjoittaa akateemisen tutkinnon suorittaneena, on alapeukkutulva taattu, mutta jos kirjoittaa olevansa lastenhoitaja, saa yläpeukkuja.

Kerro nyt kumpi olet, lastenhoitaja vai opettaja, niin tiedetään peukuttaa oikein.

Ehkä se onkin toimittaja, vanhempi, päiväkodin johtaja, luokanopettaja, bussikuski, naapurin mummo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu on kyllä jännän epälooginen. Olen omaa linjaani seuraten kirjoittanut useita eri kommentteja ja saanut osaan valtavasti alapeukkuja ja osaan taas valtavasti yläpeukkuja. Missä johdonmukaisuus peukutuksessa? Ainakin vaikuttaa siltä, että jos viestin allekirjoittaa akateemisen tutkinnon suorittaneena, on alapeukkutulva taattu, mutta jos kirjoittaa olevansa lastenhoitaja, saa yläpeukkuja.

Onko sinulla ihan diagnoosi multippelipersoonallisuudellesi?

Mikä persoona ottaa vallan työpäivinäsi?

Niin ja tämä kysymys lääketieteellisine termeineen tuli ihan vain vakahoitajalta, aatteles sitä.

" Opettajia on erilaisia. Yhteistä lienee se, että toivotaan, ettei lapsille ole opetettu esiopetuksessa väärin ja didaktisesti puutteellisin keinoin akateemisia taitoja, joista täytyy sitten kouluun tultaessa opettaa heidät pois.

Esiopetuksessa harjaannutetaan esiakateemisia taitoja, ei opeteta akateemisia taitoja."

..

Juuri edellämainittuun hoitokäytännön kannalta täysin turhaan jargoniin ja maiskutteluun (hiuksia halkovaan lässytykseen)  alalla ollaan niin perinpohjin uuvuttu ja kyllästytty,

Eikä se oikeasti lapsen päivähoidon (eli siihen mitä lapsi päivän aikana ensisijaisesti tarvitsee voidakseen hyvin, eli millaisiin perustarpeisiin lapsen suhteen tulisi olla aikuisen valveilla ja läsnä)

laatua nosta, aivan päinvastoin.

Kaikki alalla pitkäkestoisesti toimineet lapsilähtöisesti toimivat ammattikasvattajat tietävät tämän.

Poislukien ne päättäjät jotka ovat kyseisen kasvatustyylin muka hyväksi havainneet eivätkä ole päivääkään tehneet sen määrittelemissä arvioinneissa ja kriteereissä suuren lapsiryhmän (mistä päiväkodit nykyään koostuvat)  kanssa kentällä töitä.

Mukanaan se toi ainoastaan keskinäisen, hyvää lapsen perushoitoa rapauttavan, "akateemisen" alalla täysin turhan ja lapsen näkökulmasta sinne kuulumattoman vaka-henkilökunnan keskinäisen pätemisentarpeen ja nokkimisjärjestyksen.

..

Muuten miksi ja minkä vuoksi ja kenellä on yhtäkkiä tullut niin kiire niitä lapsen "oppimistaitoja nopeuttaa" ? 

Ei yhtään mikään eikä minnekään.

Kasvurauhaa lapset tarvitsevat kuten aina ennenkin ,

rauhaa olla lapsi josta pidetään todella hyvää huolta.

Se fakta ei tule koskaan muuttumaan, ihan akateemisesti tai esiakateemisesti tai miten tahansa ilmaisten tarkasteltuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu on kyllä jännän epälooginen. Olen omaa linjaani seuraten kirjoittanut useita eri kommentteja ja saanut osaan valtavasti alapeukkuja ja osaan taas valtavasti yläpeukkuja. Missä johdonmukaisuus peukutuksessa? Ainakin vaikuttaa siltä, että jos viestin allekirjoittaa akateemisen tutkinnon suorittaneena, on alapeukkutulva taattu, mutta jos kirjoittaa olevansa lastenhoitaja, saa yläpeukkuja.

Kerro nyt kumpi olet, lastenhoitaja vai opettaja, niin tiedetään peukuttaa oikein.

Ehkä se onkin toimittaja, vanhempi, päiväkodin johtaja, luokanopettaja, bussikuski, naapurin mummo?

Kyllä se on yliopiston tutkija-opettaja, tsekkaa täällä, mitä seuraavilla kursseilla kantsii opettaa...

Onneksi omat lapset ovat olleet varhaiskasvatuksessa silloin kun se oli päivähoitoa. Ensin ihanalla perhepäivähoitajalla ja sitten päiväkodissa ennen koulun aloitusta.

Ja onneksi olen itse vain lastenhoitaja. Saan olla autuaallisen tietämätön pedagogiikasta, sen suunnittelusta ja toteutumisesta. Ei tarvitse väsätä vasuja tai käydä keskusteluja psykologien kanssa tai taistella lapselle toimintaterapian arviota. 

Saan leikkiä lasten kanssa, pelata, askarrella, käydä jumppasalissa ilman paineita em. asioista. Toki joskus on sitä open suunnittelemaa ohjelmaa mutta ei onneksi aina ja silloin saan tehdä lasten kanssa mitä huvittaa tai on huvittamatta.

En osallistu whatsapp ketjuihin joihin pukkaa viestiä vapaa-ajalla, en tarvitse klo 21:00 illalla viestiä siitä, että mitä tehdään huomenna klo 11:00-12:00, sen ehtii kertoa aamulla ja jos ei ehdi niin ei siitä palkkaa tiputeta.

Anon lomani ajoissa, jos ei myönnetä, ilmoitan että pidänkin lomani joskus muulloin. Itse tykkään olla loma-aikoina töissä, silloin meno on aina rennompaa ja lapsia vähemmän. Pidän lomani silloin kun talo on täynnä lapsia.

Syön valvonta-aterian, siitä saa päivän aterian. Onneksi olen töissä vanhanaikaisessa rakennuksessa ja siellä ei ole erillistä ruokalaa. En menis uudenaikaiseen päiväkotiin töihin kuin pakolla. Ruoka-ajat ovat meillä rauhallisia ja porrastamalla aikuisten ruokailua on saatu hyviä tuloksia jaksamisen kanssa.

Pidän joka päivä 10 minuutin taukoni ja huom. se alkaa vasta kun astun taukotilaan. Se ei sisällä pissalla käyntiä. Tämä taataan kaikille kollegoille. Tosin aika voi poiketa totutusta. Hyvä aika on esim. välipala kunhan se on laitettu yhdessä alkuun.

Pitäkää hyvät ihmiset puolenne. Muuttakaa totuttuja tapoja ja tehkää uusia käytäntöjä. Älkää stressatko, kasvaa ne lapset vähemmälläkin.

Ihmettelin, miksi esihenkilö, jota esimieheksikin voisi kutsua, näyttää aina pitävän tiettyä lastenhoitajaa prioriteettiaan, samoin kaikkia hänen tiiminsä toiveita ja vaatimuksia. Nyt selvisi: heillä on salasuhde. Kyseinen lastenhoitaja ei joudu kiistelemään lomistaan eikä poissaoloistaan, kaikki sujuu hienosti hänen tahtonsa mukaan. Tätä kun ihmettelin uutena työntekijänä, minulle sitten lopulta kerrottiin, mistä on kyse. 

Tämä on sellainen asia, jossa ilmenee selvästi epäreilu kohtelu työntekijöitä kohtaan (se suhde on heidän oma asiansa), mutta miten tähänkin voisi puuttua?

Päiväkodeissa säilötään täysin turhaa lukuisia ahdistuneita lapsia jotka eivät ole päiväkotikypsiä, eli eivät tarpeeksi vanhoja saati psyykkiseltä kehitykseltään valmiita heitetyksi ylibuukattuun ryhmään yliuupuneen hoitajan vastuulle hysteerisesti lähes kokopäivän itkien "pärjäilemään".

Mutta nyt siirrytäänkin väittelemään akateemisesta ja esiakateemisesta ....ööö kuka siellä taas itkee..eiks toi lapsi tuolla nurkassa koskaan osaa olla hei hiljaa???

Ja joululomanne on milloin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu on kyllä jännän epälooginen. Olen omaa linjaani seuraten kirjoittanut useita eri kommentteja ja saanut osaan valtavasti alapeukkuja ja osaan taas valtavasti yläpeukkuja. Missä johdonmukaisuus peukutuksessa? Ainakin vaikuttaa siltä, että jos viestin allekirjoittaa akateemisen tutkinnon suorittaneena, on alapeukkutulva taattu, mutta jos kirjoittaa olevansa lastenhoitaja, saa yläpeukkuja.

Kerro nyt kumpi olet, lastenhoitaja vai opettaja, niin tiedetään peukuttaa oikein.

Ehkä se onkin toimittaja, vanhempi, päiväkodin johtaja, luokanopettaja, bussikuski, naapurin mummo?

Kyllä se on yliopiston tutkija-opettaja, tsekkaa täällä, mitä seuraavilla kursseilla kantsii opettaa...

Kunpa olisikin, niin ei ehkä oltaisi tässä jamassa! Nyt jos ne yo-opet ovat näitä vaka-alan ketjuja viimeiset vuodet seuranneet, niin niiden panos kandikursseilla on tainnut mennä ainoastaan oman joukkueen tsemppaamiseen ja "asevarusteluun". En henk. koht. usko ollenkaan, että siellä on yritetty jakaa jotain faktatietoa siitä, mitä lasten hoitajien ja sosionomien koulutukset pitää sisällään ja siis mikä tieto puuttuu vakakandeilta. Ilman sitä ymmärrystä ne kandit ei just osaa toimia siellä tiimissä. Nyt niille on syötetty vajaa kolme vuotta ja sen 180 opintopisteen verran käsitystä, että pelkän tittelin turvin ne on jotenkin ylempänä muita työntekijöitä, vanhempia ja lapsia. Ne oikeasti luulee, että niillä on jonkinlainen määräysvalta ja viimeinen sana tiimissä ja työnteon tavassa. Eipä ole. Laki sanoo selvästi, että niillä on vastuu siitä, että hommat hoituu tiimityönä ja lasten oikeus sosiaali- ja terveysalan osaajien antiin toteutuu myös. Ei se kandi voi lain yli kävellä, sitä lakia noudattaa ne tohtorit ja dosentit ihan samalla tavalla kuin siivoojat, keittäjät ja avustajatkin. Päiväkodin johtaja ei myöskään ole mikään ylin vallankäyttäjä puljussa vaan sen tehtävänä on laittaa laki käytäntöön omassa työyhteisössään. Se on sen vastuulla, että tasa-arvo toteutuu ja jokainen saa hoitaa oman ammattinimikkeestä mukaisen työn rauhassa ja esihenkilön tuki on taattu. Nyt ne kasvatustieteestä valmistuneet pomot ei edes tajua, ketä ne siellä johtaa. Niillä ei suurimmalla osalla ole mitään käsitystä (paitsi mutu), että mitä lastenhoitajan tai sosionomin osaaminen, työ ja koulutus pitää sisällään. Ne kun on itse niitä yhden tempun sirkushevosia.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omat lapset ovat olleet varhaiskasvatuksessa silloin kun se oli päivähoitoa. Ensin ihanalla perhepäivähoitajalla ja sitten päiväkodissa ennen koulun aloitusta.

Ja onneksi olen itse vain lastenhoitaja. Saan olla autuaallisen tietämätön pedagogiikasta, sen suunnittelusta ja toteutumisesta. Ei tarvitse väsätä vasuja tai käydä keskusteluja psykologien kanssa tai taistella lapselle toimintaterapian arviota. 

Saan leikkiä lasten kanssa, pelata, askarrella, käydä jumppasalissa ilman paineita em. asioista. Toki joskus on sitä open suunnittelemaa ohjelmaa mutta ei onneksi aina ja silloin saan tehdä lasten kanssa mitä huvittaa tai on huvittamatta.

En osallistu whatsapp ketjuihin joihin pukkaa viestiä vapaa-ajalla, en tarvitse klo 21:00 illalla viestiä siitä, että mitä tehdään huomenna klo 11:00-12:00, sen ehtii kertoa aamulla ja jos ei ehdi niin ei siitä palkkaa tiputeta.

Anon lomani ajoissa, jos ei myönnetä, ilmoitan että pidänkin lomani joskus muulloin. Itse tykkään olla loma-aikoina töissä, silloin meno on aina rennompaa ja lapsia vähemmän. Pidän lomani silloin kun talo on täynnä lapsia.

Syön valvonta-aterian, siitä saa päivän aterian. Onneksi olen töissä vanhanaikaisessa rakennuksessa ja siellä ei ole erillistä ruokalaa. En menis uudenaikaiseen päiväkotiin töihin kuin pakolla. Ruoka-ajat ovat meillä rauhallisia ja porrastamalla aikuisten ruokailua on saatu hyviä tuloksia jaksamisen kanssa.

Pidän joka päivä 10 minuutin taukoni ja huom. se alkaa vasta kun astun taukotilaan. Se ei sisällä pissalla käyntiä. Tämä taataan kaikille kollegoille. Tosin aika voi poiketa totutusta. Hyvä aika on esim. välipala kunhan se on laitettu yhdessä alkuun.

Pitäkää hyvät ihmiset puolenne. Muuttakaa totuttuja tapoja ja tehkää uusia käytäntöjä. Älkää stressatko, kasvaa ne lapset vähemmälläkin.

Kommentoin tummentamaani lausetta, joka hyppäsi silmilleni: mistä ihmeestä olet saanut tuollaista päähäsi? Tottakai lastenhoitajan tulee olla perillä varhaiskasvatuksen pedagogiikasta ja tuntea vasu. Kyllä lastenhoitajallakin on pedagoogista vastuuta, ei vain hoitovastuu. Sun toiminnan tulee olla maan, kunnan ja päiväkotisi vasujen mukaista. Samoin sun pitää lukea tai kuulla opettajalta jokaisen lapsen henkilökohtainen vasu, tietää tavoitteet ja haasteet ym

Vierailija kirjoitti:

" Opettajia on erilaisia. Yhteistä lienee se, että toivotaan, ettei lapsille ole opetettu esiopetuksessa väärin ja didaktisesti puutteellisin keinoin akateemisia taitoja, joista täytyy sitten kouluun tultaessa opettaa heidät pois.

Esiopetuksessa harjaannutetaan esiakateemisia taitoja, ei opeteta akateemisia taitoja."

..

Juuri edellämainittuun hoitokäytännön kannalta täysin turhaan jargoniin ja maiskutteluun (hiuksia halkovaan lässytykseen)  alalla ollaan niin perinpohjin uuvuttu ja kyllästytty,

Eikä se oikeasti lapsen päivähoidon (eli siihen mitä lapsi päivän aikana ensisijaisesti tarvitsee voidakseen hyvin, eli millaisiin perustarpeisiin lapsen suhteen tulisi olla aikuisen valveilla ja läsnä)

laatua nosta, aivan päinvastoin.

Kaikki alalla pitkäkestoisesti toimineet lapsilähtöisesti toimivat ammattikasvattajat tietävät tämän.

Poislukien ne päättäjät jotka ovat kyseisen kasvatustyylin muka hyväksi havainneet eivätkä ole päivääkään tehneet sen määrittelemissä arvioinneissa ja kriteereissä suuren lapsiryhmän (mistä päiväkodit nykyään koostuvat)  kanssa kentällä töitä.

Mukanaan se toi ainoastaan keskinäisen, hyvää lapsen perushoitoa rapauttavan, "akateemisen" alalla täysin turhan ja lapsen näkökulmasta sinne kuulumattoman vaka-henkilökunnan keskinäisen pätemisentarpeen ja nokkimisjärjestyksen.

..

Muuten miksi ja minkä vuoksi ja kenellä on yhtäkkiä tullut niin kiire niitä lapsen "oppimistaitoja nopeuttaa" ? 

Ei yhtään mikään eikä minnekään.

Kasvurauhaa lapset tarvitsevat kuten aina ennenkin ,

rauhaa olla lapsi josta pidetään todella hyvää huolta.

Se fakta ei tule koskaan muuttumaan, ihan akateemisesti tai esiakateemisesti tai miten tahansa ilmaisten tarkasteltuna.

Mielestäsi siis esiopetus ja varhaiskasvatus ei ole (toisin kuin valtakunnallisissa suunnitelmissa on kirjattu) tavoitteellista toimintaa? Eikä se ole varhaiskasvatusta vaan päivähoitoa? Mielestäsi varhaiskasvatukseen - anteeksi, päivähoitoon - eo tarvittaisi olenkaan vakaopettajia, varhaiserityisopettajia, psykologeja, kuraattoreita? Eli vain toisen asteen lastenhoitajan koulutuksella kaikki lapset hoidetaan? Kiintoisa skenaario.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin, miksi esihenkilö, jota esimieheksikin voisi kutsua, näyttää aina pitävän tiettyä lastenhoitajaa prioriteettiaan, samoin kaikkia hänen tiiminsä toiveita ja vaatimuksia. Nyt selvisi: heillä on salasuhde. Kyseinen lastenhoitaja ei joudu kiistelemään lomistaan eikä poissaoloistaan, kaikki sujuu hienosti hänen tahtonsa mukaan. Tätä kun ihmettelin uutena työntekijänä, minulle sitten lopulta kerrottiin, mistä on kyse. 

Tämä on sellainen asia, jossa ilmenee selvästi epäreilu kohtelu työntekijöitä kohtaan (se suhde on heidän oma asiansa), mutta miten tähänkin voisi puuttua?

Kirjaat seuraavan työpaikkakokouksen asialistalle esitettävänä asiana henkilöstön tasa-arvoinen kohtelu ja esimiehen esteellisyys. Sitten kokouksessa lausut ja kirjautat, ettet hyväksy käytäntöä, että esihenkilön rakastajatar saa etuja muiden työntekijöiden ohi. Kirjautat sen myös lasten näkökulmasta, tasa-arvoinen kohtelu ei toteudu. Pomon esihenkilöön yhteys myös heti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin, miksi esihenkilö, jota esimieheksikin voisi kutsua, näyttää aina pitävän tiettyä lastenhoitajaa prioriteettiaan, samoin kaikkia hänen tiiminsä toiveita ja vaatimuksia. Nyt selvisi: heillä on salasuhde. Kyseinen lastenhoitaja ei joudu kiistelemään lomistaan eikä poissaoloistaan, kaikki sujuu hienosti hänen tahtonsa mukaan. Tätä kun ihmettelin uutena työntekijänä, minulle sitten lopulta kerrottiin, mistä on kyse. 

Tämä on sellainen asia, jossa ilmenee selvästi epäreilu kohtelu työntekijöitä kohtaan (se suhde on heidän oma asiansa), mutta miten tähänkin voisi puuttua?"

No tuota. . . itse en alkaisi esihenkilöni kanssa salasuhteeseen vaikka saisin tuplalomat.

Tai ylimääräisiä askartelukartonkeja ja bonuksena ryhmääni isoimman erikeeper-pullon.

Oma lapseni on varhaiskasvatuksessa (ei päivähoidossa), jotta minä ja puolisoni voimme käydä töissä, ja jotta lapsi oppisi sosiaalisia taitoja ja ryhmässä olemista. Hän oppii ammattitaitoisilta varhaiskasvattajilta myös

- musisointia (meillä ei ole kotona kuin 1 kitara vaikka laulammekin mielellämme), lastenkulttuuria (mitä enemmän lapselle luetaan, viedään häntä teatteriin, sitä parempi - itse emme ehtisi niin usein)

- tunnetaitoja (meillä ei ole tähän pedagogista osaamista eikä tunnekortteja tarinamateriaaleineen)

- erilaisuuden ja moninaisuuden arvostamista ja normalisointia

- liikuntataitoja (vaikka olisimmekin puolisoni kanssa kotona lasta kasvattamassa päivät pitkät, tuskin tutustuttaisimme lasta yhtä monipuolisesti kaikenlaisiin välineisiin ja liikuntalajeihin tai järjestäisimme esimerkiksi tuokioita, joissa harjoitellaan liikkumaan erilaisten eläinten tavoin)

- askartelua ja siinä tarvittavia taitoja, kuten saksien käyttöä (vihaamme askartelua puolisoni kanssa)

- kynän käyttöä (ei meillä ole värityskuvia sellaista määrää mitä lapsi tarvitsee)

- loruja ja laululeikkejä (ei lähde meiltä)

- kasvattamaan perheestään erillistä, omaa identiteettiään pikkuhiljaa turvallisessa ympäristössä

- jne.

Jos haluaisin, että lasäpseni on päivähoidossa, voisin hoitaa häntä itse kotona. Mutta varhaiskasvatus on paljon muutakin kuin hoitoa, ja juuri siksi se auttaa kuromaan umpeen eri lähtökohdista tulevien lasten välisiä eroja ja edistää mahdollisuuksien tasa-arvoa. Onneksi meillä on varhaiskasvatus ja siihen koulutetut ammattilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on varhaiskasvatuksessa (ei päivähoidossa), jotta minä ja puolisoni voimme käydä töissä, ja jotta lapsi oppisi sosiaalisia taitoja ja ryhmässä olemista. Hän oppii ammattitaitoisilta varhaiskasvattajilta myös

- musisointia (meillä ei ole kotona kuin 1 kitara vaikka laulammekin mielellämme), lastenkulttuuria (mitä enemmän lapselle luetaan, viedään häntä teatteriin, sitä parempi - itse emme ehtisi niin usein)

- tunnetaitoja (meillä ei ole tähän pedagogista osaamista eikä tunnekortteja tarinamateriaaleineen)

- erilaisuuden ja moninaisuuden arvostamista ja normalisointia

- liikuntataitoja (vaikka olisimmekin puolisoni kanssa kotona lasta kasvattamassa päivät pitkät, tuskin tutustuttaisimme lasta yhtä monipuolisesti kaikenlaisiin välineisiin ja liikuntalajeihin tai järjestäisimme esimerkiksi tuokioita, joissa harjoitellaan liikkumaan erilaisten eläinten tavoin)

- askartelua ja siinä tarvittavia taitoja, kuten saksien käyttöä (vihaamme askartelua puolisoni kanssa)

- kynän käyttöä (ei meillä ole värityskuvia sellaista määrää mitä lapsi tarvitsee)

- loruja ja laululeikkejä (ei lähde meiltä)

- kasvattamaan perheestään erillistä, omaa identiteettiään pikkuhiljaa turvallisessa ympäristössä

- jne.

Jos haluaisin, että lasäpseni on päivähoidossa, voisin hoitaa häntä itse kotona. Mutta varhaiskasvatus on paljon muutakin kuin hoitoa, ja juuri siksi se auttaa kuromaan umpeen eri lähtökohdista tulevien lasten välisiä eroja ja edistää mahdollisuuksien tasa-arvoa. Onneksi meillä on varhaiskasvatus ja siihen koulutetut ammattilaiset.

Sama. Omalle lapselleni jo ikätoveriseura oli suuri kannustin mennä päiväkotiin aamuisin ja arvostin todellakin miten osaava opettaja katsoi perään ja auttoi sosiaalisissa taidoissa ja pulmissa. Lapseni on ainoa lapsi, joten kotona ei olisi mahdollisuutta harjoitella sosiaalisia taitoja ikätoveriseurassa, kaveritaitoja ja hioa leikkitaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omat lapset ovat olleet varhaiskasvatuksessa silloin kun se oli päivähoitoa. Ensin ihanalla perhepäivähoitajalla ja sitten päiväkodissa ennen koulun aloitusta.

Ja onneksi olen itse vain lastenhoitaja. Saan olla autuaallisen tietämätön pedagogiikasta, sen suunnittelusta ja toteutumisesta. Ei tarvitse väsätä vasuja tai käydä keskusteluja psykologien kanssa tai taistella lapselle toimintaterapian arviota. 

Saan leikkiä lasten kanssa, pelata, askarrella, käydä jumppasalissa ilman paineita em. asioista. Toki joskus on sitä open suunnittelemaa ohjelmaa mutta ei onneksi aina ja silloin saan tehdä lasten kanssa mitä huvittaa tai on huvittamatta.

En osallistu whatsapp ketjuihin joihin pukkaa viestiä vapaa-ajalla, en tarvitse klo 21:00 illalla viestiä siitä, että mitä tehdään huomenna klo 11:00-12:00, sen ehtii kertoa aamulla ja jos ei ehdi niin ei siitä palkkaa tiputeta.

Anon lomani ajoissa, jos ei myönnetä, ilmoitan että pidänkin lomani joskus muulloin. Itse tykkään olla loma-aikoina töissä, silloin meno on aina rennompaa ja lapsia vähemmän. Pidän lomani silloin kun talo on täynnä lapsia.

Syön valvonta-aterian, siitä saa päivän aterian. Onneksi olen töissä vanhanaikaisessa rakennuksessa ja siellä ei ole erillistä ruokalaa. En menis uudenaikaiseen päiväkotiin töihin kuin pakolla. Ruoka-ajat ovat meillä rauhallisia ja porrastamalla aikuisten ruokailua on saatu hyviä tuloksia jaksamisen kanssa.

Pidän joka päivä 10 minuutin taukoni ja huom. se alkaa vasta kun astun taukotilaan. Se ei sisällä pissalla käyntiä. Tämä taataan kaikille kollegoille. Tosin aika voi poiketa totutusta. Hyvä aika on esim. välipala kunhan se on laitettu yhdessä alkuun.

Pitäkää hyvät ihmiset puolenne. Muuttakaa totuttuja tapoja ja tehkää uusia käytäntöjä. Älkää stressatko, kasvaa ne lapset vähemmälläkin.

Kommentoin tummentamaani lausetta, joka hyppäsi silmilleni: mistä ihmeestä olet saanut tuollaista päähäsi? Tottakai lastenhoitajan tulee olla perillä varhaiskasvatuksen pedagogiikasta ja tuntea vasu. Kyllä lastenhoitajallakin on pedagoogista vastuuta, ei vain hoitovastuu. Sun toiminnan tulee olla maan, kunnan ja päiväkotisi vasujen mukaista. Samoin sun pitää lukea tai kuulla opettajalta jokaisen lapsen henkilökohtainen vasu, tietää tavoitteet ja haasteet ym

Tuollaista on saanut päähänsä (ja päällensä) jatkuvalla syötöllä varhaiskasvatuksen lanseerauksesta lähtien. "Hoitajat eivät ymmärrä pedagogiikasta mitään, pedagogiikka on opettajien osaamisala, pedagogiikka on salatiede, jota kandiopet nysväävät piiloissaan, hoitajien ja sosionomien koulutus ei perustu pedagogiikkaan eikä sisällä pedagogiikkaa, kandiope on tiimin pedagoginen johtaja, muille ei ole suotu pedagogista osaamista eivätkä he näin ollen ole tervetulleita puhumaan siitä, mistä eivät mitään ymmärrä... "

Ketjussa oli aiemmin tarjolla tapausesimerkki, johon pyydettiin kandeja vastaamaan, miten heidän pedagogiikkansa eroaa muista ammattiryhmistä. Vain yksi rohkea hoitaja ja yksi asiallinen kandiopettaja jakoivat näkemyksensä. Niissä vastauksissa oli eroa. Sosionomeja ei ilmaantunut vastaamaan, ovatko jo muissa töissä? Joka tapauksessa, vastausten ero antoi pientä käsitystä, miksi juuri tiimityö ja kaikkien ammattiryhmien TASAPUOLINEN näkyminen suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja kehittämisessä on ainoa perusteltavissa oleva pedagoginen tapa. Ei yhden tyypin ohjeiden mukaan hyppiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omat lapset ovat olleet varhaiskasvatuksessa silloin kun se oli päivähoitoa. Ensin ihanalla perhepäivähoitajalla ja sitten päiväkodissa ennen koulun aloitusta.

Ja onneksi olen itse vain lastenhoitaja. Saan olla autuaallisen tietämätön pedagogiikasta, sen suunnittelusta ja toteutumisesta. Ei tarvitse väsätä vasuja tai käydä keskusteluja psykologien kanssa tai taistella lapselle toimintaterapian arviota. 

Saan leikkiä lasten kanssa, pelata, askarrella, käydä jumppasalissa ilman paineita em. asioista. Toki joskus on sitä open suunnittelemaa ohjelmaa mutta ei onneksi aina ja silloin saan tehdä lasten kanssa mitä huvittaa tai on huvittamatta.

En osallistu whatsapp ketjuihin joihin pukkaa viestiä vapaa-ajalla, en tarvitse klo 21:00 illalla viestiä siitä, että mitä tehdään huomenna klo 11:00-12:00, sen ehtii kertoa aamulla ja jos ei ehdi niin ei siitä palkkaa tiputeta.

Anon lomani ajoissa, jos ei myönnetä, ilmoitan että pidänkin lomani joskus muulloin. Itse tykkään olla loma-aikoina töissä, silloin meno on aina rennompaa ja lapsia vähemmän. Pidän lomani silloin kun talo on täynnä lapsia.

Syön valvonta-aterian, siitä saa päivän aterian. Onneksi olen töissä vanhanaikaisessa rakennuksessa ja siellä ei ole erillistä ruokalaa. En menis uudenaikaiseen päiväkotiin töihin kuin pakolla. Ruoka-ajat ovat meillä rauhallisia ja porrastamalla aikuisten ruokailua on saatu hyviä tuloksia jaksamisen kanssa.

Pidän joka päivä 10 minuutin taukoni ja huom. se alkaa vasta kun astun taukotilaan. Se ei sisällä pissalla käyntiä. Tämä taataan kaikille kollegoille. Tosin aika voi poiketa totutusta. Hyvä aika on esim. välipala kunhan se on laitettu yhdessä alkuun.

Pitäkää hyvät ihmiset puolenne. Muuttakaa totuttuja tapoja ja tehkää uusia käytäntöjä. Älkää stressatko, kasvaa ne lapset vähemmälläkin.

Kommentoin tummentamaani lausetta, joka hyppäsi silmilleni: mistä ihmeestä olet saanut tuollaista päähäsi? Tottakai lastenhoitajan tulee olla perillä varhaiskasvatuksen pedagogiikasta ja tuntea vasu. Kyllä lastenhoitajallakin on pedagoogista vastuuta, ei vain hoitovastuu. Sun toiminnan tulee olla maan, kunnan ja päiväkotisi vasujen mukaista. Samoin sun pitää lukea tai kuulla opettajalta jokaisen lapsen henkilökohtainen vasu, tietää tavoitteet ja haasteet ym"

-

No noinhan sen pitäisikin mennä !

Ohiksena (eli sivusta kommentoiden, en ole tuon edellä olevan kommentin kirjoittaja siis mihin vastasit), voin kertoa että lastenhoitajat voivat tosiaankin olla pahimmillaan siinä tilanteessa että tosiaankin ovat  "autuaan tietämättömiä ryhmän pedagogiikasta ja sen suunnittelusta ja toteutumisesta" . Miksi?

Koska se (pedagoginen suunnittelu) hoidetaan pedapalavereissa opettajien kesken ja tietoa lapsista saati vasujen sisältöä ei edes jaeta tiimipalavereissa hoitajille, koska tiimejä ei ehditä pitämään tai ryhmän opettaja ei.jaa.tietoa. eli. kerro.lapsista.mitään. ryhmän hoitajille,

saati kysy heiltä lapsista yhtään mitään! Vaihtaa vain ajatuksiaan näissä pedapalavereissa "vertaistensa kanssa" tai jotain.

Tätä ilmiötä tapahtuu ryhmissä missä esim hoitajasta on tehty pätevien opettajien puuttuessa tilanteen pakottamana ryhmän pedagoginen johtohahmo eli opettaja, täysin puutteellisin tiedoin lakisääteisistä käytänteistä sun muista toimintatavoista,

jotka hän oppii sitten kantapään kautta jos sittenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omat lapset ovat olleet varhaiskasvatuksessa silloin kun se oli päivähoitoa. Ensin ihanalla perhepäivähoitajalla ja sitten päiväkodissa ennen koulun aloitusta.

Ja onneksi olen itse vain lastenhoitaja. Saan olla autuaallisen tietämätön pedagogiikasta, sen suunnittelusta ja toteutumisesta. Ei tarvitse väsätä vasuja tai käydä keskusteluja psykologien kanssa tai taistella lapselle toimintaterapian arviota. 

Saan leikkiä lasten kanssa, pelata, askarrella, käydä jumppasalissa ilman paineita em. asioista. Toki joskus on sitä open suunnittelemaa ohjelmaa mutta ei onneksi aina ja silloin saan tehdä lasten kanssa mitä huvittaa tai on huvittamatta.

En osallistu whatsapp ketjuihin joihin pukkaa viestiä vapaa-ajalla, en tarvitse klo 21:00 illalla viestiä siitä, että mitä tehdään huomenna klo 11:00-12:00, sen ehtii kertoa aamulla ja jos ei ehdi niin ei siitä palkkaa tiputeta.

Anon lomani ajoissa, jos ei myönnetä, ilmoitan että pidänkin lomani joskus muulloin. Itse tykkään olla loma-aikoina töissä, silloin meno on aina rennompaa ja lapsia vähemmän. Pidän lomani silloin kun talo on täynnä lapsia.

Syön valvonta-aterian, siitä saa päivän aterian. Onneksi olen töissä vanhanaikaisessa rakennuksessa ja siellä ei ole erillistä ruokalaa. En menis uudenaikaiseen päiväkotiin töihin kuin pakolla. Ruoka-ajat ovat meillä rauhallisia ja porrastamalla aikuisten ruokailua on saatu hyviä tuloksia jaksamisen kanssa.

Pidän joka päivä 10 minuutin taukoni ja huom. se alkaa vasta kun astun taukotilaan. Se ei sisällä pissalla käyntiä. Tämä taataan kaikille kollegoille. Tosin aika voi poiketa totutusta. Hyvä aika on esim. välipala kunhan se on laitettu yhdessä alkuun.

Pitäkää hyvät ihmiset puolenne. Muuttakaa totuttuja tapoja ja tehkää uusia käytäntöjä. Älkää stressatko, kasvaa ne lapset vähemmälläkin.

Kommentoin tummentamaani lausetta, joka hyppäsi silmilleni: mistä ihmeestä olet saanut tuollaista päähäsi? Tottakai lastenhoitajan tulee olla perillä varhaiskasvatuksen pedagogiikasta ja tuntea vasu. Kyllä lastenhoitajallakin on pedagoogista vastuuta, ei vain hoitovastuu. Sun toiminnan tulee olla maan, kunnan ja päiväkotisi vasujen mukaista. Samoin sun pitää lukea tai kuulla opettajalta jokaisen lapsen henkilökohtainen vasu, tietää tavoitteet ja haasteet ym

Suunnittelun ja toteutumisen vastuu on opettajalla. Ei minulla, hoitajalla. Tottakai luen vasut ja annan mielipiteeni jos sitä kysytään. Olen lukenut valtakunnallisen sekä oman kunnan vasun. Kyllä ne asiat hoituu vaikka koko ajan selkärangassa ei lue tatuoituna, noudata vasua. Tiedän tavoitteet. En vain ota niistä mitään stressiä. Jos pidän huomenna iltapäivällä lasten kanssa pelihetken jota kukaan ei ole suunnitellut, niin uskon kyllä, että se saadaan sovitettua vasuun sopivaksi jos joku kysyy.